Sitä kun sanoo lähtevänsä mökille, niin tulee mieleen ihana maaseudun rauha ja hiljaisuus. Mitä vielä ja pöh! Paukuttelua oli enemmän kuin koskaan ennen ihan joka suunnalta. Ja ei se kylläkään mihinkään klo 18:aan odotellut alkamistaan. Lahden toisella puolen on nykyjään niin paljon asutusta ja ihan yhtä paukkuhulluja tuntuvat olevan nämä maaseudun ihmiset kuin nämä kaupungin 'isänmaan toivotkin'. Voisi jopa sanoa, että maalla tuntuu aikuisetkin miehet olevan lapsellisen huvittuneita kaikenlaisiin paukkuihin. Meidän pihallekin raketti lensi tonttinaapurin lähetellessä kymmeniä raketteja taivaan tuuliin vaikka onneksi vasta sen jälkeen kun oltiin äitin kanssa sädetikkumme polteltu ja helmeilevällä skoolattu uusi vuosi sisään ja menty taas sisälle koiria rauhoittelemaan. No aika hyvin koirat pärjäsi vaikka ihan pahimpaan aikaan piti sekä minun että äitini istua lattialla paijailemassa suojattejamme. Romeo raukka kun istui nurkassa ja tärisi vaikka olikin verhot kiinni ja telkkari täysillä. Luca läähätteli ja änkesi ihan syliin istumaan mutta rauhoittui sitten kyllä noin parinkymmenen minuutin sisään. Ljubaan ei pahemmin paukkeet vaikuttaneet. Ei edes haukuskellut. Muuten vaan makoili jaloissani kun me muutkin siihen yhteen nurkkaa oltiin ängetty. Vielä seuraavana päivänä paukuttelu jatkui mutta onneksi ei sentään tauotta.
Aattona poikkesimme kuitenkin taas Kopparnäsissä, että saisivat koirut kunnon ulkoilun ennen illlan koetuksia ja siellä oli meren kohinaa lukuunottamatta rauhallista. Joten siitä siis nauttivat kaikki kolme karvapalleroa todella paljon ja saivat ansaitut vilistelynsä ulkoilmassa ja kaikille aisteillensa haasteita.
Joskin tämä on hyvin luonnonkaunis paikka kesäisin, se on ehkä vieläkin kauniimpi talvella kun kaikki kalliolätäköt ovat jäätyneet ja heijastavat ihanasti ympäröivää valoa.
Lentävä koira
Olenhan kertonut, että Luca menee vaikka jäihin kunhan veteen pääsee. No tässä onkin siitä todistusaineistoa. Jääsopassa on kiva kylpeä. Eikä ollut mitään kiirettä poiskaan.
Rompun tyypillinen asento. Uuden vuoden päivän ilta oli jo lähes hiljainen ja koiratkin osasivat ottaa taas rennosti lelujensa kanssa.
Etkö voisi laittaa sitä lootaa pois ja alkaa mun kanssa vetoleikkiä sen sijaan, pytää tässä pikkumies
Luca ja Ljuba osaavat ajoittain leikkiä itsekseenkin - vaikka yleisesti se on sellaista, että revitäänpä lelu kappaleiksi.
"Hei kaveri! Mitäs sä siinä selällään makailet? Verihän sulla valuu päähän."
"Mamsii! Ljuba pahoinpitelee possua...eikä me saada sitä ollenkaan."
Vuoden 2009 ensimmäinen arki ja pihallakin saattoi jo oleskella ilman pelkoja...
Pakkasta oli -10 astetta ja koko maisema huurteessa. Kaunista ja kylmää.
Olen nyt voinut todeta että ei se kylmä vaivaa Ljubaa eikä sen tassuihin jäinen maa satu. Märkä kylläkin. Joten syy vaivoihin on jokin muu kuin tassujen palelluttamínen joskus aiemmassa elämässään.
Romppu tultiin sitten hakemaan päivällä ja pikkumies matkasi viikoksi Intiasta palanneiden omistajiensa kanssa kotiin Kemiöön ja me ajeltiin pimeän tullen takaisin kaupunkiin kun joulu oli 'siivottu' taas vuodeksi pois kaappeihin. Yhdet ulkovalot jätin, sillä vaikka laitoimme lisää talitankoja linnuille ja pähkinöitä oraville niin sen verran niitä siellä vilisti, että varmasti noin kolmen neljän viikon päästä on vietävä sinne lisää ruokaa ja silloinhan pimeän tullen ne valot vielä kivasti piristävät siinä ulkopuolella.
Pakastavan ilman vastapainoksi laitan teille lämpimän takkatulen kuvan tänne, jossa voitte lämmitellä kohmeisia sormianne ja jalkojanne.
Oikein hyvinvoivaa uutta vuotta toivotellen vielä kertaalleen... Olkaapa ihmisiksi :)