Heinäkuun kukkaiskuvia
Luonnon lumoajat
Taivas ja meri
Paloja luonnosta
Männyn oksalla kasvaa pieni kuusi
Lokin lento
Raamatullinen näkymä
Honkien huminaa
Ihminen ja luonto
Biancan viikko
Husse tuli myös Cosmoksen ja ihanan Leidin kanssa ja oli siinä riittävästi koiraniloa ympärillä kun viisi koiraa hyöri jaloissa. Tässä vain blondit kuvassa.
Muita koiratouhuja
Cosmoksella omat touhunsa
Kuten Ljuballakin, joka ihmismäisessä asennossaan pitää vartiota
Kuva puhukoon puolestaan.
Mitäs veikka täällä syöt?
Mustikat sen kun maistuu.
Koirat onnistuivat koristelemaan itsensä siemeniin koko ajan.
Heippa mamsi. Tulin vaan moikkaamaan.
Metsästä löytyi aarre jota kuljetettiin mukana monta kilometriä ja aina välillä jäätiin järsimään. Mikä lie mustunut lehmänsarvi. Jokin sarvi se kyllä oli.
Evakossa
Lopulta talo tyhjennettiin lattioiden hiomista varten, joten olemme nyt taas kaupungissa evakossa.
Koissut tyhjässä talossa
Detalji aidan kulmauksessa
Pelargoniat sinisessä puulatikossaan
Paikka jossa hiljentyä ja muistaa. Siellä he lepäävät monet joita olen niin rakastanut. Leposijoista vasemmalta oikealle on vehnäterrieri Murphy Kultaturkki, maatiaiskissa Jazzi Leijonamieli, seropi Tjalle Ritari Uljas, villakoira Pedro Prinssi Kaunoinen ja varjupoikani Taro Valkeapää.
Tämä on vain muistomerkki. Isäni hauta on meressä ja siksi halusin tehdä paikan jossa voin häntäkin muistella. Pieni kuusi ei saa koskaan kasvaakaan isoksi vaan pidän sen trimmauksella aina pienenä.
Sormustinkukkia tupsahtelee esiin siellä täällä
Luonnonvarainen mutta kaunis. Näitä tahtoisin enemmänkin puutarhaamme.
Tuulihattuja eri sävyisinä
Liljoja, joista moni on vielä vasta aloittamassa kukintansa
Pionit ovat kukista uljaimpia. Pienen potkupallon kokoisia ovat kukinnot.
Nämä siemenestä kasvatetut samettiruusut ovat taas kukista pirteimpiä. Pieniä aurinkoja jokainen.
Alapuutarhassamme on juuri nyt violetti Mäkimeirami täydessä kukassaan.
Aurinkokannen reunusta
Pihamännyn juurella olevat maanpeittokasvit kukintonsa aloittamassa
Nämä Karpaattien kellot kukkivat reippaasti parikin kuukautta jos vaan muistaa nyppiä kuolleet kukat aina pois.
Vaikka itse sanonkin on minusta puutarhamme tänä vuonna ylittänyt itsensä ja vielä ovat jotkut liljat ja daliat kuten myös syysleimut ja Konnanyrtit vasta tulossa kukkaan lähiviikkojen aikana. Toisaalta siihen vaikuttaa varmasti tämä ilmastonmuutos, eli lyhyt talvi ja pidentynyt kasvukausi. Tiedä sitten pitääkö iloita vai surra.
Onpa kuumaa. Pihan oven kun avaa aamulla luulee siirtyneensä jonnekin Kreikkaan yön aikana. Vaan oma rakas pihahan se vaan on siinä auringon paahteessa. Ampiaisetkin pyrkivät sisälle viileään. Onneksi kämppä on sellainen joka ei tule kuumaksi edes nyt.
Tämä ei ole Kreikkalaisen hotellin pihaa vaan ihan oma pihani. Saisi kyllä se uima-allas olla tuolla ulkopuolella.
Ralfin aiemmin tuomat ruusut ovat muuttaneet asumaan kesäksi tähän vanhaan maitokannuun.
Ljuba on jo paljon pirteämpi mutta nukkuu silti suurimman osan päivästä. Onhan tuo tötterö ikävä kapistus ja muutenkin on kova kuumuus. Vaikka saakin särkylääkettä niin kyllä se massukin on takuulla pipi ja kun on jälleen kerran antibioottikuurilla niin massu on myös hieman sekaisin. Ei muuta kuin Attapektiä ja Nutriplussaa kehiin. Kaiken maailman tökötit pitää muistaa antaa. Mamman pikku sydänystävä. Mutta kyllä se elämä voittaa kun jo jaksetaan niin häntää vispata kun huomiota saadaan ja ei oo yhtään ainutta vinkumista kuulunut tytöltä. Sängylle ja sohvallekin kapuaa ihan itse vaikka se selvästi on hankalaa. Tosin aamu-yöstä tytöllä oli ihmeellisiä väristyksiä siinä vierelläni. Hereillä niitä ei ollut mutta heti kun rupesi uneen vaipumaan alkoi tärinät. Ei kuitenkaan tuntunut kuumalta mutta eihän tuo ihan normaalia ole. Eikä voinut kylmäkään olla vaikka kyllä laitoin peiton päälle. Ei sekään auttanut. Sittemmin en ole väristyksiä tytössä huomannut ja ruokakin maistuu hyvin. Söi mieluusti myös ne muutamat jääpalaset jotka tuossa aiemmin tytölle annoin mutta juo hyvin huonosti. On ollut pakko edelleen lääkeruiskulla sitä vettä aika ajoin suuhun suihkuttaa ettei nestetasapaino mene sekaisin. Muutenkin Ljuba juo minusta liian vähän nestettä. Ulkona jo kiinnostaa kurret ja linnut mutta ei ota säntääkseen perään kylläkään. Eihän me mitään pitkiä lenkkejä olla tehty. Sellainen 20 minuuttia rauhallisessa tahdissa per kerta ja päälle märkä t-paita joka kerran. Tosin se on yleensä selästä jo kuiva kun tullaan sisälle.
Kuvan laatu on huono mutta tässä on osoitus että käy se syöminen tötterö päässäkin. Tosin ei ruokatelineestä joten toistaiseksi Ljuba syö lattiatasolta.
Illalla poistetaan tuo suojaside ja ystäväni Ruut tuosta naapurista on luvannut tulla jeesimään. Saa pitää Ljubaa selällään ja syötellä broilerinsydämiä sillä aikaa kun nappasen siteen pois. Kyllähän se varmasti kirpasee aika lailla. Tosin Ljuba on kaiketi takajalallaan raapimalla onnistunut saamaan sen jo sivusta repsottamaan auki. Onneksi ei sentään haavan päältä ole päässyt raapimaan ja tötterön antaa kyllä olla päässä todella kiltisti vaikka olen ollut välistä poissakin. Piti ajaa ostamaan lisää Pinotexiä mökille että saadaan aita maalattua.
