Nyt ois aika jo lähteä ulos, tuumaa Luca

Kylläpä sitä lähtis mielellänsä tuulettumaan ilman tätä tötteröä, myötäilee Ljuba

Miten on äiskä, jokos mentäis?

Teimme ensimmäisen oikein pitkän lenkkimme Ljuban leikkauksen jälkeen. Tuntuu että koirat aivan tylsistyvät kun eivät pääse veden äärelle eivätkä metsään samoilemaan vaikka Luca toki on saanut nauttia vapaudesta ja purossa sekä lumikasoilla läträämisestä ihan kotinurkillakin joka päivä. Ljuba sen sijaan on joutunut tyytymään olemaan kytkettynä ja niin tietenkin joutui edelleen tänä iltanakin. Mutta koska on niin pirteä ja hyväkuntoinen arvelin että pärjäisi kyllä jo nyt pitemmällä lenkillä ja kyllähän Ljuba pärjäsikin enemmän kuin hyvin. Oltiin ulkona kolmisen tuntia mutta toki siihen ajanjaksoon sisältyi paljonkin pysähdyksiä. Kuljeskeltiin rauhalliseen tahtiin pitkin Laurinlahden rantoja ja ihailtiin ilta-auringossa kimaltelevaa merinäkymää sekä matkan varrella olevaa rehevää luontoa. Seuratkaa mukanamme kotimaisemissamme tekemällämme nautinnollisella lenkillä. Maisemat saattavat olla jo tutuksi käyneet teille, jotka käyvät myös tuolla Tiinan puudeliblogissa, jossa saatiin seurata kauniiden ja tasokkaiden kuvien ansiosta ihania maisemia Tiinan ja Olga puudelin lenkin varrelta, mutta toivon, että saatte minun kuvistani uuttakin näkövinkkeliä.

Komea syreeni koristeli erästä valkoista aitaa siinä kadun varrella

Pitkin rantaa kulkeva Laurinlahden kävelytie

Vastarannalla oleva talokompleksi ilta-auringon syleilyssä

Soukan venekerho, eli Klobben

Luca pääsi lempihommiinsa, eli kaislikon keskellä kahlaamiseen

Ljuba sai tyytyä olemaan kuivilla ja haaveilee tässä kenties sorsapaistista

Sinisiä aaltoja kaunisti valkoiset purjeet

Näkymä Laurinlahdelta

Niemen kärjessä on nämä hienot rantakalliot

Tässä näkymä kohti vastarantaa ja läheistä saarta sieltä kärjestä

Kärjessä on kaistale ilman kaislikkoa ja kivipojainen ranta jossa on hyvä koirien kahlailla tai uida. Tai vaan sammuttaa janonsa. Mikäs olisikaan merivettä maukkaampaa.

Jälleen Ljuba joutui vaan haikeana katselemaan päältä ja istumaan kivilaiturin päällä ilta-auringon paisteessa.

Kahlailtuaan aikansa Lucakin kapusi laiturille poseeraamaan kohti auringonlaskua

Auringon kultaama kullanmurunen

Ljuba päätti vaan tarkkailla rantaelämää vaikka liikkeellä ei kovinkaan moni ollut tuohon kellonaikaan. Ainahan sitä voi toivossa elää että joku siivekäs perhe olisi ollut ohiuintimatkalla.

Myös seuraavan ja jo osittain romahtaneen kivilaiturin kupeessa oli paljon mielenkiintoisia tuoksuja

Jo rannan läheisyydestä erkaantuneena kotimatkallamme suuntana hevostallit kuljettiin lupiininiityn läpi

Tässä on koirat jo kotisuoralla. Kuvassa Ljuba jo lähes häviää yöhön.

Tämän jälkeen koirille maistuivat paremmin kuin hyvin iltapalaksi kuuluvat puruluut ja sen päälle uni. Lucan kuorsaamista lukuunottamatta täällä onkin nyt aivan hiirenhiljaista.

Toivottavasti tekin nautitte lenkistämme luonnon ja meren helmassa.