Äitini täytti taas vuosia 3.7 vaikka sitä onkin vaikea uskoa. Aina yhtä reipaana hän jatkaa jokapäiväisiä touhujaan eikä pidemmätkään metsälenkit edelleenkään pelota. Kunpa näin säilyisi vielä pitkään.
Päivää vietettiin pienimuotoisesti minä, Ralf ja äitini sekä kolme karvapäätä mökillä kakkua syöden ja skumppaa juoden. Ralf toi myös äidille komean kimpun. Itse päädyin luonnonkukkiin ja korttiin (kakun ja juoman lisäksi).

Hyvällä maulla oli kesämökkimme 'interiööriä' ajatellen valittu tämä komea kimppu. Kiitos Ralf.

Vaan kauniita ovat luonnonvaraisetkin kukat. Erityisesti tänä vuonna niistä on suoranainen runsauden pula.

Sankarin syntymäpäiväposeeraus omassa puutarhassaan.

Seuraavana päivänä suuntasimme äitini toiveen mukaan Bromarviin, jonne matkaa kertyi noin 70 km mökiltämme. Bromarvista on äidilläni sekä lapsuuden että nuoruuden muistoja. Silloin siellä pyöri vielä pensionaatti ja se oli hyvin suosittu lomakohde. En voi sitä ihmetellä. Uskomattoman kaunis oli jo tie sinne ja kun lopulta metsän kautta löysimme tiemme kuuluisalle Näshöjdetille oli näky niin häikäisevä että se melkein sattui. Äitini kulki kalliolle metsän kautta mutta itse päätin kavuta rinnettä ylös. Siitä tulikin varsinainen kalliokiipeily. Sain sormillani puristaa kalliossa olevia pieniä rakoja vetäen näin itseäni ylöspäin kun välillä reitti kulki pystysuoraan huipulle. Onneksi on aika vahvat näpit minulla. Tässä sitten kuvia reissustamme.

Näkymä pitkin samaa rantaa. Nykyisin rantoja pitkin ei voikaan kulkea koska ne ovat täyteen rakennettu taloja. Ihme kyllä saimme olla aivan itseksemme tällä upealla näköalapaikalla koko ajan.

Jyrkkää oli kuten näkyy.

Alapuolella oli kuitenkin hohtavat silokalliot joita siniset aallot hellästi suutelivat ihanassa aurinkosäässä.

Herkkä kuva. Äitini muistelmissaan. Tämän kallion saivat aikanaan halkeamaan isäni ja hänen veljiensä kanssa kun olivat rakentaneet niin ison juhannuskokon paikan päälle. Eivät tainneet ihan selvinpäinkään olla. Tämä tapahtui ennen minun aikaani. Äitini saikin jälkeenpäin ystävältään, joka lomaili Bromarvissa, seuraavan viestin postikortissa: "Molto spricko in bergo. Poliso snuso in affäro." Valitettavasti se ei toimisi suomennettuna.
Äitini oli niin käsinkosketeltavan onnellinen tuona päivänä että ihan kurkkuuni nousee palanen.

Onnettomia eivät olleet omat pienet vuorivuohenikaan.

Päivän päätteeksi evästimme ihanassa Stallkrogen-ravintolassa tien varrella. Heinäsorsan rintaa. Nam. Palvelu oli siellä täysin moitteetonta. Enpä muista milloin minusta olisi yhtä hyvin huolehdittu ulkona ollessani. Ensiluokkaista.

Äiti tutkii ruokalistaa varjon alla, joka meille tuotiin ulos pöytäämme.

Ihana, upea kesämuisto!