Mukava päivä taas. Lämmin ja tuuleton päivä. Aamupäivällä tallinrinteelle kolmikon kanssa ja Cosmoksenkin jalka on ihan kunnossa toista päivää. Ai että sitä riemua kun saa juosta vapaana, jahdata sorsia tallin purossa ja muutenkin läträtä mielin määrin. Ei tartte tyytyä pelkkiin jäähallin ulkopuolisiin lumikasoihin kytkettynä, joskin kivaahan sekin on niissä möyriä. Vielä ei metsäretkiä olla Cosmoksen kanssa tehty. Parempi varoa kuin katua. Ehkäpä huomenna sitten metsään.

Sipoon koirametsä on kiva paikka tavata muita koiraihmisiä kun siellä voi oikeesti lenkkeillä ja koirat saavat olla vapaana. Siellä on hyvät sienimaastotkin. Omaksi saaliiksi jäi karvalaukkuja ja eräs toinen löysi pussillisen suppilovahveroita. Muutenkin siellä on hieno luonto vaikka niin Porvoon moottoritien kupeessa onkin.
Kuvia otin tietenkin mutta laitetaanpa liuta lagottoja metsään ja yritetään sitten kuvata näitä ikiliikkujia. Ei  ihan helppoa ja siksi kuvien laatu ei ehkä ole maailman parasta terävyydeltään. Monet syvät kuraojathan näitä takkuturkkejamme kiinnosti erityisesti. Onneksi eivät ihan pienimmät keksineet ryvetä niissä. Vesi olisi paikoin mennyt heidän päänsä yli. Sen verranhan on satanut. Normaali lenkkimme peltojen yli vaihdettiin metsäpolkuihin sillä ne pellot olivat yhtä kuravelliä. No kaunistahan metsässä oli ja mikäs ongelma näillä vuorikiipeilijöillä on siellä navigoida ylös ja alas kallioita, toisin kuin joillakin heidän omistajistaan. Minulle se sopi ainakin mainiosti. Minähän rakastan metsiä ja olen tottunut kiipeilijäkin.

Lenkin päätteeksi jäi vielä liikkumisnälkä kun ollaan oltu niin kotinurkilla vaan viime aikoina ja niin lähdin erään pariskunnan kanssa jatkamaan matkaa tien toisella puolella kun muut luovuttivat. Itse jäin vielä senkin jälkeen katsomaan luontoa ja ottamaan kuvia. Alle pari tuntia metsässä tuntuu vähän turhanpäiseltä hommalta meikätytön mielestä varsinkin kun tuonne Sipooseen on tuota ajomatkaakin jonkun verran.

Aamupäivälenkin jälkeen saivat tänään jäädä kodin vartioiksi Cosmos ja Ljuba. Vähän se Cosmos oli tänään potenut eroahdistusta vaikka se oli kyllä hiljaa lähtiessä ja tultaessa. Vaan oli repinyt ovenkahvassa olevan kakkapussirullan, hypännyt keittiönpöydälle ainakin etutassuilla ja repinyt tassupyyhettä, joka ovenkahvassa roikkuu sekä aukonut ovia.  No ne ovet se kyllä aukoo muutenkin aina kun jää kotiin ja minä menen pois vaikka kauppaan. Sitä en tiedä oliko haukkunut täällä. Ei ole kukaan ainakaan valittanut.

Toki pääsivät sitten mustapäät kanssani kaksisteen ulos kun kotiuduimme Lucan kanssa vaan ei me menty tallinrinnettä kauemmaksi tälläkään kertaa.
Koirat kuitenkin peuhasivat, kieriskelivät, järsivät keppejä, juoksentelivat, nuuskivat ja painivat keskenään, jotta kyllä he liikuntaa saivat.
Ajattelin ottaa vähän poseerauskuvia loppuhuipennukseksi ja sainkin muutaman hyvän kuvan. Hienosti seisoivat aloillaan käskystä kumpikin koira. Vaan päättivät itse, että se ei ollut se loppuhuipennus. Ljuba kun keksi ruveta syömään hiekkaa ja sillä välin Cosmos oli jostakin bongannut oikean aarteen. Palatessaan se oli niin maan perusteellisen tyytyväisen näköinen. Olisin oikeasti nauranut kuollakseni, ellei se olisi ollut minun kanssani tuo koira. Se nimittäin oli aivan sonnassa koko koiruus ja se ei ollut hevosen sontaa vaan ihan sitä itteensä. Kuka perkule se aina käy sontimassa tuolla rinteen takana olevassa pikku pikku metsäpläntissä. Ei käsitä.
Eipä auttanut muu kuin mennä takaisin alas rinteen pohjalla olevalle purolle ja heitellä kiviä sinne. Cosmos kun on tuollainen  sukeltajakoira, joka pistää päänsäkin veden alle. Ensin oli kuitenkin keksittävä miten rinnettä pitkin menevä ratsu ohitetaan häiriköimättä. En millään halunnut koskea koko koiraan ja näin ollen myöskään laittaa sitä taluttimeen. Onneksi hevonen katosi pois ja niin me päästiin purolle ilman että koskin Cosmokseen, joka kyllä halusi niin tunkea minua lähelle. Pahimmat lähtikin pois siinä vedessä mutta löyhkä jäi.
Ei auttanut kuin pestä Cosmos yltä päältä kauan ja hartaasti sitten kotona. Onneksi se ei pane hanttiin ja ammeeseenkin hyppää itse pyynnöstä kuten Lucakin tekee. Vaan kyllä tuo edelleenkin löyhkää joskaan ei yhtä paljon ja kun se välttämättä haluaa maata tässä jaloissani se ei ole niin mielyttävää.
Cosmoksen jälkeen piti suihkuttaa Lucakin, joka oli kuraojissa rypenyt. Se kura oli kuivunut kovaksi kököksi sen turkkiin, joten aikaa siihenkin meni puolisen tuntia. Kyllä koiranpito on ihanaa!

Vihdoinkin oli hommat tehty. Koirille ruokaa ja itselle kuppi kahvia, jonka aikana äitini tulla tallusteli taas yllättäen avoimesta pihan ovesta sisään. No ei auttanut kuin laittaa hänellekin kahvit. Koiratkaan eivät olleet ehtineet kuppejansa edes tyhjentää kun äitini tuli joten siinäkin sitä hässäkkää syntyi kun ensin ryntäsivät ovelle ja sitten palasivat syömään.
Toissa päivänä äitini nimittäin tuli käymään ja avasi oven omilla avaimillaan kun ei muka meitä nähnyt pihan lasiovesta ja ajatteli (olimme keittiössä), että olimme ulkona. Meinasi siinä jäädä Lucan korva käteen kun olin juuri laittamassa korvatippoja sille. Lucalla kun on toinen korva vaivannut. Olin silloinkin juuri täyttänyt koirien kupit ja piti juuri antaa niille ruoat kun olin tipat laittanut Lucalle. Siinä yhteydessä se Cosmos taisi jalkansakin niksauttaa mutta se nyt oli silkkaa huonoa tuuria.
Piti vähän keskustella asiasta. Toivotaan, että meni perille. Tässä nyt kuitenkin näitä tämän päivän kuvia:

Nuusk nuusk

Hauskat valkoiset sukat. Selvästi Suomalainen miäs.

Tutkittavaa riitti mutta kuinka tämä yksilö voi vielä olla näin puhdas

Missäs ne mustikat on?

Leikittäiskö?

Luca miettii miksi toisella on niin apea ilme.

Taustalla Lucan puolisisko Muube isäntäänsä komentamassa.

Puolisisarukset yhteiskuvassa. Heillä on sama äiti, Erika. Luca on kyllä vanhempi. Oli tänäänkin vanhin lagotto treffeillä kuten on ollut usein ennenkin. Kovin nuorta on Suomen lagottopopulaatio.

Pikkuiset täyssisarukset yhteistreffeillä. Molemmat halusivat saman kepin.

Kerjuulla! Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Putipuhtaat puolisisarukset. Samasta kivestä nää kaksi on veistetty.

Jatkettiin sitten omaa retkeämme metsään. Lucaa kiinnostaa sammaloitunut juurakko.

Lucan mielestä hän ei ollut ihan tarpeeksi likainen ja niinpä sitä hierottiin naamaakin sammaleisiin.

Poseerauspaikka hyvin valittu ja kuva olisi mainio jos siinä olisi vähän puhtaampi koira mukana.

Voi sitä rinsessaa! Toinen on ihan koristellut itsensä syysmuotiin. Älkää kertoko Lucalle mitä kirjoitin, kun hän kuvittelee olevansa suurikin naisten mies.

Jätä Luca hetkeksi autoon yksin niin jo hän kuvittelee olevansa joku Ferrari kuski. Välillä tapaa torveakin tööttäillä. Niinhän ne italialaiset...


Metsänpohjan ruskaa

Latvustojen ruskaa

Oman parkkipaikan ruskaa kotinurkilla

Lisää sienihavaintoja

Keltaiset sormet työntyvät mullasta läpi

Maatuvalla oksalla kasvavaa sientä huomattavasti suurennettuna.

Hauska kaarnapala. Kuin jotain hieroglyyfejä.


Kotiintuloseremoniat

Vastaanottajat tuovat lahjoja. Pallo suussa ei voi myöskään haukkua joten ihan niin äänekäs ei ollut kotiintulo kuin edellisenä päivänä.

Jaahas. Sitä juututtiin sitten oviaukkoon.

Näin kivaa se on kun saa vapaasti juosta.

Yhteisnuuskintaa

Pistettäiskö ranttaliksi, kyselee Cosmos. No en mä oikein tiedä, epäröi Ljuba

No antaa mennä sitten. Riehutaan nyt sitten kunnolla kun ollaan päivä tässä levätty.

Tottisharjoitusta. Seiso! Paikka! Katseet eteenpäin!

Luulit vaan mamsi, että tottikseen tämä lenkikimme huipentuu. Lällällää! Pakko syödä näköjään hiekkaa. Kotona kun sapuskat on selvästi ala-arvoisia.

Puron varrella asustaa tällaisia koreita etanoita runsain määrin.