Tämä olisi niin syytä muistaa itsekunkin. Oli sitten kyseessä tuomioistuin, koirien kanssa kasvatusta tai muuta toimintaa harrastava henkilö tai ihan yksityinen kansalainen. Vaan laissahan eläin määritellään omaisuudeksi, jonka voi esimerkiksi pakkolunastaa velkojen maksamista varten ja näin ollen se on laissa esine.
Kuva: Tiina Hiltunen

Mutta itse tapahtumaan. En tapaa käydä mielenosoituksissa mutta nyt oli pakko mennä. Niin tärkeästä asiasta tässä oli kyse. Erittäin lyhyellä varoitusajalla Hesyn väki saivat koiramaailman liikkeelle ja sen lisäksi vielä mediankin monilukuisena paikan päälle. Yhteistyökumppaneiksi ilmoittautuivat sitten piakkoin Pelastetaan Koirat ry, Rekku Rescue ry, Viipurin koirat ry, Rassutassu yhteisö, Uudenmaan Etsijäkoirat ry, viipurin Enkelit ry, Espanjan koirat ry sekä tietenkin Suomen Eläinsuojelujärjestö. Jos olen jättänyt listasta jonkun pois, pahoittelen.
Tämän lisäksi snautseriväki oli joukolla liikenteessä jaloillaan äänestämässä vääryyksiä kohtaan. Se oli erityisen ilahduttavaa ajatellen äskettäin Espoolaisen kovasti palkitun (jopa sen jälkeen kun tutkinta oli jo käynnissä) snautserikasvattajan saamaa naurettavan lievää tuomiota 40-50 koiran pitämisestä pienissä kopeissa ja muissa ahtaissa tiloissa vailla puhdasta vettä ja asianmukaista hygeniaa. 4 koiraa jouduttiin heti lopettamaan koska olivat niin surkeassa jamassa.
Paikalla aurinkoisella Senaatintorilla oli jotakuinkin 100 koiraa haukkumassa tuomioistuimet pystyyn. Sekalainen joukkio pieniä ja isoja, rotukoiria ja sekarotuisia, eri maista tulevia rescuekoiria ja Suomesta hankittuja pentutehtailijoitten tuotoksia. Koiramaailmassa on nykyään liian paljon lieveilmiöitä ja peli on raakaa. Tämä koskee yhtälailla hämäräperäisiä pentutehtailijoita, taistelukoiria kasvattavia ja koiratappeluita järjestäviä kenneleitä kuin palkittuja rotukoiriakin kasvattavia henkilöitä ja sen lisäksi on nämä eläinten keräilijät, joilla ei ehkä ole ihan maalaisjärki enää tallella.

Enemmänkin väkeä olisi hyvinkin torille mahtunut mutta hyvä näinkin. Media olikin kiitettävästi paikalla ja tapahtumasta oli uutispätkiä sekä kolmosella, nelosella että TV-nytt lähetyksessä. Niinikään artikkeleita tapahtumasta kirjoittivat ainakin Helsingin Sanomat, Iltasanomat ja Kaleva.

Olin laittanut asiasta tiedotteen myös Lagottojen keskustelufoorumille. Se poiki sitten Lucan lisäksi yhden muun lagotto-omistajan paikalle. Pojat Luca ja Viggo eivät olleetkaan pitkään aikaan tavanneet ja kovasti oli hauskaa painiskella poikien tapaan siellä torilla. Viggo lähinnä läpsi ja nyrkkeili ja Luca sitten ärisi ja teki valehyökkäyksiä. Välillä seisoivat takajaloillaan kunnon painiotteessa.
Eräs lagottokasvattaja kuitenkin närkästyi tällaisesta ei-lagotto aiheisesta asiasta foorumilla ja sen päätteeksi päätin, ettei minun arvomaailmalla varustettuja henkilöitä siellä ehkä kaivatakkaan enkä minä toisaalta kykene ammentamaan mitään mielenkiintoista pintaliitoisista näyttelykeskusteluista. Miksi sitten turhaan roikkua enää sillä foorumilla. Siispä erosin.
Nyt harkitsen vakavasti eroamista myös Kennelliitosta. Siitä on kehittynyt mielestäni täysin vääriä arvoja ajava selkärangaton ja kasvattajia pelkästään palveleva kattojärjestö, jota en halua tukea millään tavalla. Missä on terveempien ja hyvinvoivien koirien puolesta taistelevat liiton ihmiset?

Tarkennukseksi sanottakoon, etten ole koirankasvatusta vastustava henkilö. On toki olemassa vastuullisia kasvattajia paljonkin, joille heidän eläimensä ovat perheenjäseniä ja heidän tarkoin suunnitellut pentueensa tärkeitä senkin jälkeen kun ovat emon luota lähteneet huolimatta siitä tuleeko niistä näyttelykehien tähtiä vai ei. Kasvattajia, jotka ajavat rotunsa sielullista ja ruumiillista terveyttä omilla tarkoilla valinnoillaan rahasta riippumatta. Pelkästään rakkaudesta rotuun. En edes väitä näiden olevan vähemmistössä mutta valitettavasti nykymaailmassa he jäävät isojen ja kaikkia näyttelyitä jatkuvasti kiertävien elinkeinokasvattajien varjoon. Kuten olemme saaneet huomata näiden keskuudesta tupsahtelee aina välillä esille tapauksia, jotka suorastaan kammottavat meitä normaaleja eläinrakkaita ihmisiä.
Entäs tuomiot? Tähän asti kuultuja lieventäviä asianhaaroja hyvinkin lyhyille eläintenpitokielloille on ollut mm. se, että ihmisen elinkeinoa ei voida poistaa tai että koska ihminen ei ole ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa hänelle ei voida lain mukaan mitään vakavaa rangaistusta laatia. Entäs ne eläimet? Kuinka niiden hyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä? Kohteleeko elinkeinon harjoittaja, joka pitää koiriaan huonosti ja tuottaa pentutehtailijan tavoin pentueen toisensa jälkeen rahanahneudessaan, jatkossa eläimiään paremmin? Entäs hän, joka kärsii epävakaasta mielentilasta? Paraneeko hän yllättäin ja alkaa kohtelemaan omistamiaan eläimiä inhimillisesti lopun elämäänsä?

Oli siis korkea aika järjestää koiramaailmassa tällainen mielenilmaus, joten suuri kiitos Hesylle, jotka sen toteuttivat. Paikalla oli myös oikeusministeri vihreiden Tuija Brax, joka piti puheen ja myös antoi medialle haastatteluja. Paikalla oli niinikään Mirja Pyykkö rescuekoiransa kanssa.

Tässä vähän tunnelmia paikan päältä. Ensin muutama oma kuvani.

Yleiskuvaa aurinkoiselta mutta aika hyiseltä torilta. Liivi päällään näkyy kuvassa mm. portugalin vesikoirasekoitus Rebel, joka on otettu uuteen perheeseen kaltoinkohdeltuna koirana. Liivin teksti: ETHÄN LYÖ MINUA

Tässä vasemmalla laidalla on Virosta tullut vanhempi herra Tolstoi hieromassa nenää tiibetin spanielin kanssa.

Ljuban tavanomainen rento edustustyyli. Taluttimen toisessa päässä on ystäväni ja lähes naapurini Tiina puudelitäti. Kiva kun sinä olit mukana.

Vähän syrjemmällä seisoi Suzanne suomirescue Netan ja Viron rescue Nipan kanssa. RAHA VAI RAKKAUS oli Suzanne sanoma ja hän edusti paikan päällä RassuTassu yhteisöä, joka on vähän niinkuin kaikkien Suomessa toimivien rescueyhdistysten uusi yhteinen järjestö hoitaen ideointia varain keruuseen, tapahtumien järjestelyä, mediaan päin olevia yhteyksiä, tiedottamista mm. steriloinneista tms.

Ihmiset toivat kynttilöitä kärsineitten eläinten muistolle. Tässä osa niistä.

Sitten siirrymme Rekku Rescue foorumilla julkaistuihin Carita L:n ottamiin kuviin:

ADHD Luca aina menossa johonkin suuntaan. Paikalla olo on myrkkyä. Varsinkin kun joka suunnalla oli toisia koiria.

Onneksi Ljuba on viilipytty ja tasoittaa kaksikon yhteisenergian purkautumista tällä tavoin.

Hetken rauha saavutettiin taskun pohjalta kaivetuilla nameilla. Tekstit koirien takeissa olivat
Lucalla: Elän - siis myös tunnen! ja Ljuballa: Kärsimyksen tuottamus on RIKOS - myös minua kohtaan!

Tästä jatkamme matkaa vielä Tiinan ottamiin kuviin:

Väenpaljoutta Hesyläisen Lauran pitämän puheen aikana

Nuori kynttilänsytyttäjä. Oikeat arvot jo lapsena mieleen.

Liikuttava olento ja entinen pentutehtailijan tuotos. 13-vuotias yorkki mummeli katseli turvallisesta kantokassista ulos ympärillään tapahtuvaa vilinää ja vilskettä. Tämä pienen pieni olento osoittautui olevan sukua Tiinan edesmenneelle Mimosa mummelille (joka myös tuli rescuena aikoinaan Tiinalle). Kyseessä oli siis herkkä hetki.

Tässä seisoo Mirja Pyykkö rescuekoiransa kanssa

Niin päättäjät. Onko se asia näin? Tässä Kouvolan tytöt Viipurin Enkeleistä.

Hauska ja iloinen kuva oikeusministeri Tuija Braxista vetämässä pipoa päänsä suojaksi.

Tässä vielä Ljuban kantama teksti lähikuvassa

Loppuposeeraus ennenkuin siirsimme jäätyneet jalkamme ja kätemme kohti välietappiamme, eli Stockmannin tavarataloa. Sinne saa viedä koiria sisälle emmekä suinkaan olleet ainoita. Tuli sitten sielläkin vähän mainostettua tätä Hesyn järjestämää tilaisuutta. Tämän lisäksi Luca sai käydä ilahduttamassa erästä myyjää, jolle on kohtapuoliin tulossa oma lagottovauva.

Väsyneet edustajat kotimatkalla bussissa.

Mikäli haluatte sanoa painavan sananne aiheeseen ettekä paikan päälle päässeet voitte vaikka käydä allekirjoittamassa tämän adressin

Tässä vielä hieman arkisempia asioita eli ihan muita kuvia nyt kun sade on huuhtonut valkoisen lumen jo pois ja jättänyt märät ja kuraiset polut jäljelle. Voimme kuitenkin ihastella sitä hetkistä kirkkautta minkä se pienikin määrä lunta toi syksyn pimeyteen.

Syksyn ja talven käännekohta

Puusienen talvilakki

Jäätyneen lumen kimallusta auringossa

Harsomaista lunta ruohonkorsien peitteenä

Timantteja taivaalla

Jäätyneet oksat yössä

Kevyesti lumella

Hajuviestit lumesta

Kirkkaasti lumella

Tutkiskellen lumessa

Tämän pituinen oli sitten tämän kerran jaaritus. Nähdään taas kuvissa.