En sitten kyennyt näkemään menikö tuo minun kirjoitukseni perille kun en saanut viestiä että olisi tallentunut enkä päässyt itse enää takaisin Vuodatuksen sivuille. En edes muiden blogeihin. Kun sitten tää nettiyhteys pätkii niin meinasin jo repiä pelihousuni.

Eilen yöllä yritin fiksauttaa ongelmani jälleen kerran. Löysin modeemista RESET nappulan. Se kun ei ole kuin pieni piste jonka painamiseen tarvitaan neulankärki. Kynänkärki on jo liian paksu siihen reikään. Sainkin sitten asennuksen onnistumaan loppuun saakka mutta mutta... USB adapterin asennusta en saakkaan sitten menemään läpi niin, että lanagton yhteys toimisi plus, että komentoriville tulee ilmoitus ettei laitteet ole kytkettynä vaikka niiden välissä se USB kaapeli meneekin.
Olen myös yrittänyt palauttaa järjestelmätiedot aikaan jolloin en ollut vielä tehnyt mitään muutoksia mutta ei sekään auttanut. Kone ilmoittaa että tiedostoja ja järjestelmätietoja palautetaan mutta mitään muutoksia ei tapahdu silti. Voi mammutti huokaus sentään.

On kai se pakko nyt luovuttaa ja soitella maanantaina Welholle. Sekään ei välttämättä auta. Muistan alussa olleen suuria ongelmia saada yhteys toimimaan niinkuin ohjekirjassa sanotaan ja Welholla hölisivät jotain ihmeellisyyksiä. Kun sitten luin pätkiä ohjekirjasta ja kerroin tehneeni juuri niin ei siellä tiedetty mistä oli kysymys vaan minut kierräteltiin henkilöltä toiselle. Lopulta muistaakseni sain homman korjattua itse kun löysin ohjekirjan loppupäästä jotain pikkutekstiä ongelmatilanteista.

On tää ihanaa tämä uljas virtuaalimaailmamme. Ei muuten mutta kun siihen on koukussa.

Jaahas tekstin sain tallennettua. Saa nähdä saanko niitä kuvia tänne, jotka jäi edellisestä viestistä vielä pois. Kokeilemallahan sen huomaa...

23.1.2008 edelleen

Tämän kuvan tunnelmasta mä tykkään

Veneen päällä olevan pressun alle oli Ljuban päästävä. Siellä se sitten möyri niin että pressu kupruili ja pölisi. Pimeiden paikkojen kuningatar tämä Viipurin peto eikä klaustrofobiasta ainakaan kärsi.

Miten niin Luca on muka huvittava...

Minimaalista eroa poseeraustyyleissä on kyllä.

Noh. Lucan fokus on yleensä suoraan sen nenän alapuolella.

Ljuban fokus yltää sitten sinne horisontin tuolle puolen. Paitsi milloin se on missä tahansa ahtaassa kolossa.

Lisää tunnelmakuvaa

Puu ja taivas, yksin ja paljas

Soukan venekerho Klobben

Noh siinähän sitä kolotutkintaa taas on. Kivilaiturit ja Ljuba ovat kuin paita ja peppu. Riittää siinä veikallekin ihmeteltävää.

Liian ahdas paikka. Nyt takaisin ylös niin ettei tassut mene veteen.

Jäärengas

No mutta Luca! Onko sinulla mälli suussa? Edelleenkin ihmettelen kuinka niin huvittava.

Näkymä Kivenlahteen päin

24.1.2008

Lunta tuli ja paljon mutta hämärän takia kuvat ovat mitä ovat

Punavalkoista

Yksityiskohta

Lumioksa

Lumiukkosyndrooma. Nää lagoton karvat ovat tykkylumen kanssa huono yhdistelmä. Ei muuta kuin suihkuun kotona. Ei ne muuten irtoa nuo klöntit. Varmasti viisi kertaa revin jo pahimpia pois lenkin varrella. Välillä kun ne klimpit olivat oikeita lumipalloja. Lihasjumppaa Lucalle.

Kuten kuvasta näkyy Ljuballa ei ole mitään ongelmaa lumipaakkujen kanssa. Sen karvoihin ei lumi tartu.

Koville otti ja vielä tullaan lepohetkeä häiriköimäänkin.

No kyllähän se Ljubakin mielellään nukkuu lenkin päälle eikä häiriinny paljon mistään. Tosin tässä ei salamaa käytettykkään joskin tulos on sitten rakeinen niin mukava tunnelma siinä on koirilla.

25.1.2008

Lähdettiin äiteen kanssa kimpassa Laurinlahden rantaan käymään hänen entisen työkaverin luona. Hän asuu siis tontilla, jossa on useita luksustaloja ja jotka kuuluvat kaikki suvulle. Rantalinjaa omistuksessa on kilometrin verran. Oma tenniskenttäkin löytyy. Se kun on aidattu saa se välillä toimia Naksu koiran koira-aitauksena kun lapsenlapsi on ulkona kavereiden kanssa eikä ehdi vahtia karkailija koiraa. Vaikka lääniä siis riittää kun rantaviivan lisäksi tontilla on varsinainen puistoalue niin vapauden hurma vetää tuota bernin paimenkoira tyttöä.
Vaan nyt ei ollut asiaa metsään kun tuli kavereita kylään. Pikku Rompun kanssa vetivät kyllä sellaista rallia. Ljubakin jopa yhtyi leikkiin välillä minkä nyt kerkesi kun piti tutkia kilometrin säteellä koko rantaviiva. Yllätyin itsekkin kun näin Ljuban yllättäin leikkiasennossa Naksun edessä. Toki ne Ljuban leikit ovat sitten rajun puoleisia mutta tuollainen iso klöntti kyllä sen kestääkin. Luca ei oikein lämmennyt tytölle. Liian iso kaveriksi vissiin. Mun pikku arkajalkani. Romppua kun ei suuri kokoero häirinnyt laisinkaan.
Tontti on varmasti tätä nykyä miljoonaluokkaa ja taloineen saisi pulittaa ehkä kaksikin mutta suku osti sen 30-luvulla jolloin paikalla ei ollut mitään muuta.
Ritva itse asui pienimmässä kivistä tehdyssä talossa. Sekin oli reilun kokoinen lukaali. Kysyin jo josko pääsisin asumaan vuokralle tontilla olevaan puurakennukseen, jota kutsuvat kuulemma kanalaksi, mutta mikä on ihan asuinkelpoinen sekin. No eivät taida vieraita ottaa sinne asumaan. Olisi se niin ihanaa asua siellä rannalla koirien kanssa. Kerroinkin olevani ihan vähäsen kateellinen. Rantasaunakin siellä on ja vanha fiskari joka on vielä käytössä toimien kesämökkinä Ritvan vävylle ja tyttärelle.
Syy, että mentiin sinne on se, että Naksu tulee minulle hoitoon sitten toukokuussa muutamaksi päiväksi ja piti tutustuttaa koirut keskenään. Saadaan kuulemma mennä toistekkin.

Jäätyneet laineet matkan varrella

Naksu itse.

Luca ja kesämökki fiskari

Kaikki aistit pingoittuneena. Tutkittavaa riitti vaikka koira komppanialle.

Pala puistoa. Taustalla äiti ja Ritva sekä se mainittu Kanala.

Rantanäkymä

Kuka pissii ja mihin pissii?

Keppiäkin oli kiva jahdata. Täällä kun oli tilaa juosta oikein kunnolla.

Tässä meno on jo rauhoittunut.

Aikaa kieriskellä lumessa.

Lopuksi saimme kahvia ja herkullista vastaleivottua pullaa sekä jotakin jumalallisen hyvän makuista kermalikööriäkin siinä antiikkihuonekaluilla istuskellen. Koirut rentoina kun olivat ensin hännät huiskien tehneet tarkan talosyynin. Luca ei tosin meinannut ymmärtää tilanteen arvokkuutta ja ovesta tupsahtanut tyttären tytärkin piti käydä haukkumassa. Vaikeata oli myös ymmärtää, että tämä sohva ei ole koiria varten. Kävipä myös testaamassa antiikkisen nojatuolin mukavuuden kun mamsin silmä vältti. Onneksi Ritva on koiraihminen henkeen ja vereen ja hymähteli vaan.

Eipä ollut hullumpi ilta-päivä.

Tämän päivän hakuun ei keretty kun yöllisen pähkäilyn vuoksi oli aikamoinen päänsärky sitten aamulla. Vasta myöhemmin ehdimme paikalle jolloin muut olivat jo poistuneet. Teinkin sitten koirille naminetsintää haun sijasta eri huoneisiin ja tiloihin. Samalla innolla sekin meni kuin henkilöhakutreenit. Hännät huiskasi, nenät tuhisi, tassut tömisteli ja koirut törmäilivät toisiinsa. Mitään riitaa ei kuitenkaan namipaloista syntynyt vaikka yhdessä etsivätkin samoista paikoista.

Huomenna jäljelle. Pyykkipinnojakin löysin itselleni merkkaamista varten ison kasan sieltä kuistilta eräästä pahvilaatikosta. Tosin osa jo niin hauraita että poksahtelivat rikki mutta monia ihan käyttökelpoisia vielä sain lisättyä pyykkipinnalenkkiini joka kulkee mukana kaulan ympärillä kun jälkeä vedän. Toki kilpaileville koirille ei jälkeä lumeen tehdä, etteivät opi kulkemaan jalanjälkiä pitkin mutta näille minun koirilleni se ei haittaa jos kengänjälkeni lumeen jäävätkin. Luca tuskin edes huomaa ja Ljuban jäljestys on lähinnä vaihtelevaa. Ei siis Ljuban vahvimpia puolia joten ei kannata kovin pitkiä jälkiä tytölle tehdäkkään. Lucalle kuitenkin olisi pitempi jälki hyvä kun sitä vauhtia tuppaa olemaan liiaksikin. Ehtii hieman rauhoittua sitten jäljen aikana.

No siinäpä se viikko sitten onkin. Kuittaan itseni ulos ja toivon, että tallennus ei töki.