Mikäs sen parempaa koiralle kuin luminen maa, jossa kiehnätä ja nurkan takana vesilätäkkö, jossa läträtä.

Oltiin siis vain ihan tuossa vieressä Sammalvuorella tänään mutta ihan mukava lenkki siitäkin tuli toki. Totuushan on, että välttämättä mitään aivojumppaa ei koiruuksille tarvitse järjestää. Kyllä se metsäympäristö sitä aktiiviselle koiralle suo ihan itsessään vaikka millä mitalla.

Kun ensin juoksee ja jäljestää ympäriinsä aikansa voi sen päälle laskeutua lumipedille vain keppiäkin järsimään hetkeksi.

Voi niitä toki järsiä ihan tassut lätäkössä seistenkin.

Luntakin voi syödä iloksensa mutta valppaana on oltava joka hetki.

Kyllästyneenä pikku keppeihin tässä mittaillaan jo maassa kasvavan pienen puun latvaan, josko sen saisi pyydystettyä hampaisiinsa.

Cosmos taitaa tietää näyttävänsä aika upealta lumista taustaa vasten, sillä olin itseasiassa vain metsää kuvaamassa mutta Cosmospa tupsahti kameran eteen ja jäi siihen poseeraamaan.

Lumensyöjien klaani yhteispotretissa

Sinä, joka haluat nähdä myös pelkkiä luntokuvia ja sitä myötä seurata ilmojen vaihtumisia, tulepa sitten käymään uudessa Luontoblogissani. Sinne olen nyt alkanut kerätä pelkästään luontokuvia, koska näytti siltä että tämä blogi alkoi olla liiankin pullollaan pelkkiä kuvia. Pääset sinne toki myös oikean kolumnin Luontoblogi-otsikon alla olevasta linkistä. Kommentitkin ovat tervetulleita myös siellä. Olivatpa ne mitä tahansa, säädyllisen kielenkäytön rajoissa tietenkin.