Piti vaihtaa tuo sivun banneri vähän keväisempään asuun kun jo huhtikuuta elellään. Kevättä rinnassa on myös uusimmalla tulokkaallamme, eli Danjalla.
Tytöstä on hyvin lyhyessä ajassa kehkeytynyt terhakka ja tarmokas sekä iloinen ikiliikkuja kun vaan ulkoilumaasto on siihen otollinen. Siksipä olemme olleet pariinkiin kertaan nyt tuolla Suvisaariston perukoilla meren rannalla ulkoilemassa missä on rauhallista.
Tässä nyt tehtyjä havaintoja viime viikon ajalta:
Danjaa ei kiinnosta vesilinnut eikä muutkaan linnut.
Danjaa ei kiinnosta vesi muutenkaan. Vahingossa voi etutassunsa kastella jos haluaa vettä juoda.
Danjaa kyllä kiinnostaa puput mutta onko kyseessä vain saalisvietti vaiko riistavietti - sitä en tiedä. Oli kytkettynä kun viimeksi pupun bongasimme tossa kotipihalla eräs ilta. Ei kuitenkaan jäljestä joten epäilen lähes joka koiralla jonkun asteisena esiintyvää saalisviettiä.
Danjaa ei oravat tunnu kiinnostavan mutta oliko syynä edestä päin tietä pitkin tuleva äiti ja lapsi, jota piti huolestuneena pitää silmällä - sitäkään en tiedä. Ljuba kun kiljui kurkku suorana oravan nähdessään, joten huomaamatta se ei voinut Danjaltakaan jäädä.
Danjaa pelottaa edelleen ihmiset ja siis varsinkin lapset. Aikuisiin voi tutustua piankin kun saa sen tehdä omilla ehdoillaan ja itse päättää kun on valmis menemään nuuskimaan.
Vieraisiin koiriin pätee sama asia mutta kiinnostunut Danja niistä kyllä on.
Autot ja bussit eivät enää aiheuta paniikkiryntäilyjä mutta tarkkaan Danja seuraa, että ne menevät vain ohi tietä pitkin.
Autolla matkustaminen on parantunut kun Danja itse päättäväisesti meni takapenkille istuskelemaan. Ei ole oksennellut eikä kuolannut sen jälkeen. Eihän sieltä samalla tavalla näe niitä perässä tulevia autoja kuin peräkontista. Jännittävissä tilanteissa auto on jopa turvapaikka Danjalle.
Danja ei ole läheskään yhtä lapsellinen kuin aikoinaan oli Alfa mutta kyllä siitä huomaa, että se on ihan lapsi vielä. Ja tihutöitäkin ollaan tehty. Osansa on saaneet niin lakanani kuin aamutossunikin.
Danja rakastaa tennispalloja. Osaa vieritellä niitä itsekkin poispäin ja sitten hakea takaisin. Eli osaa leikkiä itsekseenkin.
Luca ei edelleenkään halua oikein Danjan kanssa riekkua. Ainakaan silloin kun Danja tekee niitä yllätyshyökkäyksiä. Alfan kanssahan se sujui aikanaan hyvin. Taitaa olla tämä kokoero nyt se ratkaiseva tekijä ja sekin että Danja on tuulennopea kiitäjä. Ljubaan sen sijaan Danja on saanut kunnon liikettä, joskin Ljuba on muutenkin ollut jokseenkin leikkisämpi viime aikoina. Riippunee liikunnan määrän vähenemisessä Danjan tultua. Ei olla oltu pitkillä metsälenkeillä. Tosin on ollut leikkisämpi jo ennen Danjan tuloa tuolla hevostallin rinteellä monta kertaa.
Ljuba selvästi suhtautuu hyvin äidillisesti Danjaan. Ei sano mitään vaikka Danja vie lelun suusta jne. Ja Danjahan vie. Luottaa siis aivan täysin Ljubaan ja kyllä myös siihen, että Luca ei halua vahingoittaa vaikka murahteleekin. Danja siis pyrkii välillä Lucan viereen makaamaan vaikka Luca näyttääkin vaivautuneelta mutta ei sentään enää siinä kohtaa murise. Ainakaan jos molemmat ovat tuossa kirjoituspöydän alla jaloissani. Sohvalta saattaa edelleen pehmeästi murahdella ja onneksi Danja uskoo ja poistuu.
Danjalla on ilmeisesti suolistotulehdus sillä riisi-kala-raejuusto kuuri plus attapekt ja canikur-tabletit eivät ole tehneet tehtäväänsä. Syö nyt myös Serene-UM tabletteja hermojensa rauhoittamiseksi ulkonakin. Kotona selvästi seinässä oleva DAP on tehnyt tehtävänsä sillä Danja on kuin mikä tahansa koiruus täällä sisällä.
Alkupäivien kumea haukkuminen on laantunut paljonkin. Enää ei jokaista ulkoa tulevaa ääntä tarvitse haukkua ja Danja onkin suurimmaksi osaksi aika hiljainen.
Sisäsiisteys otti takapakkia kun vatsan sisältö muuttui yhäti vain vellimäisemmäksi ja pisujakin tuli muutama sisälle.
Nyt ei ole tänään tehnyt mitään sisälle eikä viime yönäkään. Tosin nousin monta kertaa ylös kun Danja vinkui makuuhuoneen oven takana varmuuden vuoksi ja nyt kyllä väsyttää aika lailla. Mitään ei Danja kuitenkaan pihalle toimittanut kertaakaan.

Eilen kävimme yhdistyksen suostumuksella eläinlääkärissä Danjan kanssa. Saatiin sitten antibiootti tuohon suolistovaivaan. Tosin ell ehdotti, että antaisin Axilur-kuurin mutta senhän Danja sai jo heti ekasta illasta lähtien. Jopa niin, että syötin sitä neljä päivää kolmen sijasta varmuuden vuoksi.
Lääkäritäti sai kopeloida ja katsoa läpi turkin, silmät, hampaat, korvat ja kuunnella sydämen ääntä ilman että Danja protestoi millään lailla. Pisti itse asiassa maate siihen tutkimuspöydälle. Lopuksi lääkäritäti napsi vielä kynnetkin pyynnöstäni poikki ja Danja tuskin huomasi koko asiaa kun samalla syöttelin pieniä Frolic paloja sille.
Vatsanseutua ei Danja kuulemma aristanut yhtään mutta imusolmukkeet olivat jonkun verran turvoksissa, mikä tarkoittaa jotakin tulehduspesäkettä.
Kuumetta ei ollut ja sydän on ihan normaalin kuuloinen. Myös turkki oli lääkäritädin mielestä oikein hyvässä kunnossa. On siis pesun jälkeinen hoitoaine ja ahkera kampaaminen auttanut asiassa.
Kylläpä Danja sai lääkäritädiltä mahtavat kehut kun oli niin kiltti. Eipä monikaan koira noin kiltisti alistu vastaanotolla kopeloitavaksi ja kynsien leikkuuseen kuin Danja lääkäritädin mukaan. Muutenkin sai kehut kun on paitsi hyvätapainen myös kovin nätti ja yleisesti terveen oloinen.
Voipi olla, että antibiootti on jo alkanut vaikuttamaan vaan enpä voi sanoa nähneeni nyt lenkillä millaista se uloste oli kun Danja tykkää tehdä hätänsä ennemmin pusikkoon kuin aukealle paikalle. Sekin on oikein positiivinen asia. Vaan ainakaan ei ole tullut mitään siis sisälle, että se on jo hyvä merkki. Riisikuuria jatkan vielä muutaman päivän mutta pikkuhiljaa lisäilen siihen normaali nappulaa turvotettuna. Canikuria ja attapektia sekä Serene-UM:ää saapi edelleen syödä myös, joten kunnon pilleristi tyttö nyt on. Niitä pillereitä kun laittelen riviin aamulla niin saan kyllä harjoitusta miten sitten toimia kun menen työelämään vanhusten pariin. Danjalle on onneksi todella helppo ne pillerit tyrkätä suoraan kurkusta alas sen kummemmitta kommervenkeittä. Näin ei tietenkään saa vanhusten kanssa tehdä :-)

Samalla otin Advocat valeliuokset kaikille koirille (vastaava kuin Stronghold) sillä epäilen, että omillani saattaisi olla nenäpunkki. Tämä esiintyykin kuulemma tutkimusten mukaan noin 70 %:lla kaikista koirista mutta useimmilla ihan oireettomana. Eipä minunkaan ole niin kovasti oireilleet. Ljuba joskus yskähtää kun makailee selällään ja välillä nenästä valuu muutamia tippoja kirkasta nestettä ja Luca välillä nieleskelee. Mitään peruutusaivastuksia (reverse sneezing) eivät ole tehneet mutta Danja teki sitä edellisiltana, joten aattelin, että hoidetaan nyt sekin homma pois.  Se, että saivat kaikki frontlinet vain viikko sitten ei kuulemma vaikuta tai pahenna asiaa.

Viime maanantaina kun minulla oli se etätyöpäivä tavattiinkin Minna ja hänen uusi koiransa Hero (laumissekoitus), joka on vain 6 kk vanha ja hyvin suloinen sekä sosiaalinen koira. Jätin omat päivänsäteeni kotiin ja Minna jätti vanhemman koiransa Viron Rillan myös kotiin. Mentiin Soukan syrjäiseen pikku koirapuistoon ja siellä saivat lapsukaiset olla ihan vapaasti keskenään ja niin nätisti leikkivätkin yhdessä. Sitä oli oikein ilo katsella. Pitkään saimmekin olla siellä ihan ominemme ennenkuin puistoon tuli sellainen päällepäsmäävä vanha herra, joka ei Heroa rauhaan jättänyt. Danjakin pysytteli suosiolla puiston laitamilla pois alta, joten lähdimme sitten vielä remmilenkille läheiseen metsikköön.

Koulussa on tahti selvästi tiivistynyt. Nyt maanantain etätehtävän vuoksi onkin lähdettävä kotoota kun olen parina meidän pikku Marian kanssa tekemässä tehtävää. Maria siis on tämä filippiinitär. Yhdessä pitää tehdä seminaarityö siitä mikä on 0-1 vuotiaan vauvan turvallisuusohjeet ja esittää se sitten luokalle ikään kuin he olisivat neuvolassa asiakkaina. Sen päälle tulee kirjoittaa myös itsearviointi tehdystä työstä kunhan toinen porukka on ensin työtämme opponoineet. Mekin joudumme myös opponoimaan erään ryhmän työtä. Kävinkin jo kirjastossa hakemassa muutaman aiheeseen liittyvän kirjan seminaarityötä varten.

No paljon jäi varmasti sanomattakin mutta kello alkaa taas olla niin paljon, että räppäsempä tänne nyt niitä kuvatuksia ja sitten mennään iltapisuille.

Suloinen Hero-poika

Vauhtia piisasi lapsukaisilla

Vuoroin takaa-ajettavana ja vuoroin takaa-ajajana

Taas vaihtui vuoro.

Välillä vaan keskusteltiin sivistyneesti.

Pitihän minun tavata vanha kaverini Rillakin kun Minnan ja Heron kotiin Lippajärvelle heitin. Rillapa tunnisti autoni saman tien ja oli sitä mieltä, että jee nyt lähdetään hakuilemaan. Eipä aikonut hevillä autosta ulos tullakkaan vaan se vaati pientä suostuttelua. Antoi silti pusun minulle vaikka ei mukaan päässytkään. Herttainen tyttö tämä meidän kenguru kaveri.

Tennispallo on leluista parhain

Pitihän se repale viedä sitten omaan pesään, missä on jo kohta kaikki talon lelut. Danja kerää itselleen oikein varastoa.

Vauhtia piisasi myös Suvisaaristossa tänään.

Se oli menoa eikä meininkiä

Taiteilua rantakivellä

Mmm! Merivesi on maukasta.

Hei kaverit, mitäs te sieltä löydätte?

Sekunnin murto-osan poseeraustuokio. No kiireessä ei kerennyt tarkistaa miten vino se tuo horisontti kuvassa onkaan.

Ja taas mentiin kohti uusia seikkailuita.

Päädyttiinkin kaislanjuuripellolle. Kylläpä ne olikin maukkaita ne kaislanjuuret. Taitavasti Ljuba kuori uloimman kuoren pois ja maiskutteli menemään sen mehukkaan sisuksen. Rouskis rouskis.

Jaahas. Mitähän tän kanssa pitäisi tehdä?

Jos vähän maistelisi.

Yyööö. Kitkerää!

Tämä Ljubalta pöllitty sisempi osa onkin ihan hyvää.

Luca se vaan suosii noita puisevia herkkupaloja. Toki sekin olisi Danjalle kelvannut vaan eipä Luca aarteestaan niin vaan luopunutkaan.

Paitsi kun veden vetovoima ylitti puukapulan vetovoiman.

Tähän loppuun vielä kuva tuosta ihanasta Herosta, jolle olen aivan myyty.