No niin. Lupasin kirjoittaa meille kotihoitoon tulleesta hyvin kauniista mutta pelokkaasta 10-kuisesta Danja tytöstä. Tässä siis tulee pientä raporttia meidän yhteisestä alkutaipaleesta kuvineen. Kovin syvällistä analyysiä ei voi millään tehdä kun yhteiseloa on ollut vain vajaa puoli viikkoa.

Danja siis tuotiin Viipurista torstaina eräälle luovutuspaikalle, josta tytön hain. Mukana hakumatkalla autossa olivat omat koirani, jotka olin jo edellisenä iltana suojannut Frontline valeliuoksella ja Axilur matokuurikin menossa heillä oli. Sitä kun ei voi koskaan tietää mitä salamatkustajia seuraa mukana tuolta rajan takaa.
Kun huomasin erillään olevan susikasvoisen ja hennon koiran ruohikolla venäläisten kanssa arvelin kyseessä olevan juurikin tämä Danja tyttönen. Kävin siis käsi sisältäen Tassu-keksin ojossa tutustumaan tyttöseen. Tyttö söikin keksin kiitollisena sen kummemmin perääntymättä luotani pois ja näin ollen sen hihna tyrkättiin saman tien kouraani. Vein tytön kauemmaksi vilinästä, kun paikalla oli monia koiria ja heitä hakevia ihmisiä sekä Viipurin Koirien toimitsijoita läpikäyden kunkin koiran paperit tarkalleen jokaisen uuden omistajan kanssa.
Pieni likainen lumikinos oli vielä tallella ruohikolla ja sitä Danja ahnaasti yritti syödä. Kirosin itseni, kun en ollut kiireessäni älynnyt ottaa vettä mukaan.
Seuraavaksi meni Danjan kanssa autolleni ja otin sieltä alkuun ulos vain Ljuban ja samalla vaihdoin Danjalle kaulaan oman remmini, jotta saisivat takaisin Danjalla kaulassa olevan pannan ja hihnan jatkokäyttöä varten. Ljuba haisteli Danjan pikaisesti läpi eikä sen koommin kiinnittänyt lapsukaiseen paljoakaan huomiota. Selvästi näytti kuitenkin Danjassa oleva haju herättävän muistoja Ljubassa. Yhdessä käveltiin edes takaisin tovi kunnes vein Ljuban takaisin autoon. Danja ei ollut osoittanut muuta kuin uteliaisuutta tulevaa sijaissiskoansa kohtaan. Ei siis mitään pelkoa.
Vuoroon tuli sitten ottaa Luca autosta ulos ja teimme samat toimenpiteet. Luca ei oikein piitannut Danjan liiallisesta tuttavallisuudesta mutta ei myöskään murissut tms. Selvästi tilanne stressasi Lucaa, joka alkoikin sitten tutkiskelemaan takapäätään. Tuntuu olevan Lucalla sellainen stressin oire tuo takapään tutkiskelu. Vein siis Lucan aika pian takaisin autolle ja samalla laitoin Danjankin takakonttiin olevaan häkkiin. Sinne Danja asettuikin ihan tyytyväisenä.
Ajattelin että pian sen päälle lähdettäisiin kotiin mutta sitten kävi niin, että lastissa oli ollut yksi koira, jonka ei olisi pitänyt vielä tulla ja näin ollen sen ottajille oltiin ilmoitettu vasta kun koira purettiin autosta täällä Suomessa. Olivat siis myöhässä ja kyseessä vielä Danjaakin paljon arempi pieni suloinen pentukoira. Ihan kuin pieni musta peikkonen pitkine partakarvoineen.
Oli siis parempi laittaa tuo pienempi pentu (Olgan talon palosta hengissä selvinnyt yksilö) sinne autoni takakonttiin turvaan kun venäläiset halusivat jo päästä takaisin kotimatkalleen.
Odotusta tulikin jonkun verran ennenkuin mustan pennun uudet omistajat saapuivat paikalle terhakka mutta selvästi sosiaalinen irlannin terrieri mukanaan.
Onneksi kun luovutuspaikka rauhoittui haki VK:n Tuovi vihdoin baarista Danjalle mukillisen vettä ja sen Danja joikin ahnaasti pois viimeistä pisaraa myöden. Hyvin levoton ja stressaantunut Danja olikin kun siinä seisoskeltiin odottelemassa. En silti viitsinyt laittaa Danjaa auton takapenkille Lucan ja Ljuban kanssa vielä tässä vaiheessa.
Vihdoinkin saatiin häkin koirat vaihdettua keskenään ja pääsimme kotimatkalle. Juuri ja juuri ehdin vielä kaupassa piipahtamaan ostamaan kukan ja suklaata sekä kortin 30-vuotta seuraavana päivänä täyttävälle kurssitoverilleni. Olihan lahja-idea ollut minun ja olin myös luvannut hankkia ne ja sitten vain kerätä kolehtina rahat muilta kurssilaisilta.
Vihdoin kotona totesin että häkin patja oli pissasta ihan märkä ja oli siihen myös oksennettu. En jaksanut tehdä asialle muuta kuin nostaa sen patja häkistä ulos pystyasentoon vasten takalasia enää sinä iltana vaan kiersimme korttelin ja Danjakin teki hienosti vielä pisut sinne ulos.
Muistanhan vielä hyvin kuinka Alfa aikoinaan ei viikkoon suostunut pissaamaan tai kakkaamaan ulos lenkillä joskin saattoi sentään tehdä jotain omalle pihalleni muutaman päivän päästä.
Myöhään toki mutta kuitenkin saivat kaikki kolme koiraa syödäkseen. Poikkeuksellisesti annoin Danjalle ruokakupin ensimmäisenä sillä se tuli ihan hulluksi kun huomasi ruokaa olevan tarjolla. Vettäkin Danja litki oikein kunnon määrän ja ajattelin, että varmasti on sitten pissat jollekin matolle yön aikana tullut.

Myöhemmin yritti tyttö kiivetä olohuoneen pöydälle nappaamaan minun voileipäni siitä mutta karjaisin heti EI ja se tehosi. Sitten Danja simahti pihaoven eteen ja nukkui siinä pitkän tovin sikeästi.

Nukkumaan mentäessä laitoin Danjan eteiseen siirrettyyn telttahäkkiin nukkumaan ja siellä se nukkuikin aamuun asti. Aamulla kävi sitten pissalla ja kakalla pihallani eikä ollut tehnyt mitään sisälle. Vatsa on kyllä rassukalla kovin löysällä. Niin paljon on tullut uutta pienen ajan sisään.

Perjantaina oli minun lähdettävä kouluun heti ja kun Luca selvästi oli aika stressaantunut Danjasta ja oli muutamaan otteeseen hyvin vihaisesti tytölle murahdellut päätin, että olisi kaikin puolin parempi jos Luca viettäisi ekan päivän äitini luona kun äitillä ei nyt ole siellä Romppuakaan. Aamulenkin aikana vein siis Lucan sinne.
Makuuhuoneen oven suljin kotona kun täällä on niitä piuhoja. Danja sai häkkiinsä muutaman lelun kun sillä oli heti aamulla siellä olevan tyynyn kulma suussaan. Tyynyn otinkin sitten pois.
Kotiin tullessani toin sen likaisen patjan sisälle ja laitoin ammeeseen likoamaan. Tytöt olivat ilmeisesti viettäneet päivänsä sulassa sovussa kotona ja ainakin tullessani oli ihan hiljaistakin.
Lähdimme ulos ja hakemaan Lucan kotiin. Danja ryntäsi heti äitini eteisessä tervehtimään Lucaa, joka ärähti silloin ihan tosissaan. Tilanne kuitenkin rauhoittui kun join siinä kahvit ja menin sen jälkeen  parvekkeelle pelkästään Lucan kanssa tupakille. Luca sai siten vähän yksityisaikaa mamsin kanssa.
Kotona ruokailu sujui hyvin mutta vähän oli Danjaa kovisteltava että se ei ryntäisi saman tien Lucan kupille, sillä tällä kertaa annoin tietty ruoat ensin omilleni ja sitten vasta Danjalle toiseen nurkkaan. Hyvällä ruokahalulla tyttö kyllä syö ja hyvä niin sillä se on aika laiheliini. Tosin sen kuuluukin olla tuollainen hentonen vielä tuossa iässä. Kyllä sitä massaa ehtii kertyä sitten tarpeeksi kahteen ikävuoteen mennessä.
Matolääkkeet ja maitohappopilleri oli ihan helppo työntää suoraan Danjan kurkkuun ja on ollut vastedeskin.
Minun voileipiini Danja ei enää yrittänyt kajota, joten aika hyvin, etten sanoisi todella hyvin, se uskoo ihan sanallista kieltoa siinä asiassa. Ihan yhtä hyvin se kielto ei tehoa haukkumiseen. Huomasin Danjalla olevan aikamoinen basso ja aika herkästi se tuntui sitä käyttävänkin.
Lenkillä huomasin, että lapset ovat Danjalle ihan kauhistuksen asia. Se onkin hankalaa kun täällä on noita urheilupuistoja, uimahalleja ja päiväkoteja vieri vieressä. Hyvin pahoja kokemuksia täytyy Danjalla lapsista olla.
Toki aikuisetkin pelottavat mutta tien reunalta niiden annetaan kuitenkin ohittaa ihan kauheasti skitsoilematta. Pelottavia ovat myös autot ja varsinkin bussit. Niin myös rattaat ja muut vempeleet. Aikamoista poukkoilua on siis ulkoilumme tällä hetkellä. Äkkiä Danja kuitenkin omaksui käsitteen 'toinen puoli'. Eli kun pitää remmiä kireellä hän osaa itse hakeutua oikealle puolelle, eli sille puolelle missä remmikin on, kun on hätäpäissään kiertänyt jalkojeni takaa turvaan. Samoin Danja oppi lähes saman tien istumaan pyynnöstä. Toki pitää olla nami kädessä silloin. Aika huimaa edistystä siis parissa päivässä täysin ummikko koiralta. Eihän ole kieltämme kuullut koskaan tätä ennen.
Katsekontaktia sen sijaan on harjoiteltava ja paljon koska Danja on aikamoinen säheltäjä ja joka suuntaan menijä silloinkin kun ei pelota. Sekin tietty osittain stressiä.

Luca jo haastoi Danjan ärinämurina juoksuleikkiin hevostallin rinteillä mutta eihän sitä voi heti vierasta koiraa irti päästää, joten se jäi säälittäväksi poukkoiluksi Danjan osalta ja samalla mamsin käsi sai kunnon nytkäytys- ja venytysharjoituksia. Voimaa pikkuisessa siis löytyy ihan riittävästi. Vaikka onhan tyttö siis Lucaa korkeampi, ettei se nyt niin pikkuinen ole kuitenkaan. Arviolta siis 57 senttinen mutta painaa vain n. 15 kg. Sekin toki ihan summamutikassa arvioitu ihan nostelun perusteella.

8 maissa lauantai aamuna tuli Ralf, joka oli matkalla Ahvenanmaalle tuomaroimaan. Cosmos olikin Ralfin vanhempien luona Karjaalla kun en voinut ottaa sitä nyt hoiviini. Danja kyllä pelästyi Ralfia aikalailla eikä suostunut tulemaan kuin keittiön ovenrakoon namia hakemaan ja sen päälle puikahti takaisin telttahäkkinsä suojiin.
Toki Danja tottui hieman Ralfiin kun ennen lentokentälle lähtöä kävimme aamulenkillä ja uskalsi jopa housunpunttejakin vähän haistella. Vastaantulevien lapsien kohdalla (niitä tulikin kunnon revohka) jopa hakeutui Ralfin jalkoihin turvaan.
Lauantai iltapäivällä Danja oli kyllä käynyt pissalla eteisen matolla sillä aikaa kun itse istuin koneella, joten se piti sitten hinkata kunnolla puhtaaksi vedellä ja saippualla ja laittaa sen alle runsaasti sanomalehtiä, jotka imisivät kosteuden pois. Olisi pitänyt olla valppaampi, joten oma syyni.

Tänä aamuna löysin myös keittiön pikkumatolta ison kakkaläjän, joten kun oltiin käyty pihalla pissillä olikin aamun ensi askare sen maton pesu ammeessa. Onneksi ulkona oli jo kuiva ilma, että sain sekä kovin vielä märän patjan että sen maton ulos pihalle kuivumaan. Se on tällaista yleensä aina uuden tulokkaan kanssa kun kyseessä on pentu taikka tarhakoira. Tässä tapauksessa täyttyy molemmat kriteerit mutta toki Danja on osoittanut pystyvänsä pidättämäänkin aika pitkään. Ongelmana olikin, että se ei tehnyt mitään iltalenkillä vaikka vielä normilenkin päälle yritin samoilla tuolla talonpihamme aidan viereisellä nurmialueella jonkin aikaa.

Myöhemmin tänään oltiinkin Viipurin koirien yhteistreffillä Pitkäkosken koirapuistossa ja sitä ennen Sammalvuoren metsässä, missä Danja sai ensimmäisen lyhyen vapaanaoloharjoituksensa. Taskut täynnä Tassu-keksejä siis ajoin auton ensin metsän vieressä olevalle Esso-asemalle, ettei tarvitsisi kävellä pitkin liikennöityjä katuja, ja sitten annoin Ljuban ja Lucan mennä sillä aikaa kun pidin pientä tehokurssia Danja kanssa hirmuisen vetämisen pois karsimiseksi. Vasta kun tyttö alkoi itse hieman hölläämään ajoittain, käskyllä LÖYSÄÄ, remmissä kun se kiristyi, (siihen kului hyvinkin 25 minuuttia, jolloin emme paljoakaan eteenpäin päästy) vein koirat kalliolle, mistä oli hyvä näkyvyys joka suuntaan ja annoin Danjankin mennä vapaana. Kyllä se viipottikin ympäriinsä milloin Ljuban perässä milloin Lucan perässä. Kun nyt oli ne keksit taskussa ei kukaan koira kadonnut näköpiiristä ja olis siis aika helppo saada Danjakin apajille muutaman kerran ennenkuin lopullisesti pistin taas neitokaisen remmiin. Danja tosin ei oikein osannut ymmärtää tulla ihan viereen tai sitä että kun tulee niin saa heti namin. Namia piti heilutella Danjan naaman edessä hetken ennenkuin viesti meni perille. Siis useammankin kerran. Mutta istuminen sitten sujuikin ihan automaattisesti jopa pyytämättä.

Eilen oli sitten se suihkun paikka ja se meni paremmin kuin uskalsin odottaa. Vasta pääalueen ollessa kyseessä alkoi räpiköiminen ja samalla sai housuni sitten kunnon kastelun. Tämä oli vain siksi aikamoinen projekti, kun ensin oli pestävä se patja, joka oli ammeessa lionnut yön yli ja laitettava kuivamaan. Sitten oli pestävä autossa ollut häkki Danjan oksennuksesta (josta voi lukea alempana) ja sitten vielä alati tukkeutuva lattiakaivoni tyhjennettävä sinne kerääntyneistä hiuksista ja karvoista ennenkuin saatoin alkaa Danjan pesupuuhiin. Kauan jouduinkin hinkkaamaan ennenkuin kaikki lika oli poissa. Vielä hoitoainettakin laitoin turkkiin sen päälle ja sitten uusi huuhtelu. Vesi, joka Danjasta valui olikin alkuun ihan mustaa. Vähän kuivettua harjasinkin ensin Danjan turkin karstalla ja sen päälle kampasin aika pitkään. Se turkin alusvilla on täysin paakussa joten hommaa siinä vielä onkin ja paljon ja tietty karvaa lähtee kasoittain.

Pitkäkoskella tyttö selvästi stressasi ja pelkäsi alkuun aika lailla. Sitten se kuitenkin reipastui ja kiinnostui ajoittain toisista aremmista koirista siellä. Lähti vielä itsenäisesti vaeltamaan pitkin puiston reunoja omille tutkimusretkilleen häntä puolitangossa mutta tuli kutsusta takaisin aina. Ei kuitenkaan alkuun tahtonut namejakaan. Sen verran oli stressiä tytöllä.
Lopulta se löysi puistosta, Ljuban johdatuksella, puomin, jonne molemmat tytöt kiipesivät kököttämään. Siellä sitten jo namitkin hieman maistuivat. Luca oli jäänyt äitini luokse sillä se vaan ärisee muille koirille koirapuistoissa.  Siinäkin oli ollut oma hommansa, sillä tottakai se oli päättänyt kylpeä metsän kuraisimmassa lätäkössä ja sen koko takapää oli ihan musta. Pakkohan se oli pikaisesti suihkuttaa ennenkuin saatoin jättää sen äitini hoiviin. Hikihän siinä tuli kun ulkovaatteet päällä koiraa suihkuttelee.

Emme kovinkaan kauaa Pitkäkoskella olleet. Danja oli taas oksentanut häkin pohjan täyteen mutta senpä takia en patjaa siellä nyt pidäkkään. Danja kun oksensi vatsansa sisällön häkkiin jo edellisenä päivänä kun lentokentälle ajelimme.
Oli siis lähdettävä putsaamaan se häkki ennenkuin saatoimme jatkaa matkaa kotiin. Piti myös tyhjentää auto Petikon Mustista ja Mirristä edellisenä päivänä ostamistani kuudesta Brit junior-ruokasäkistä, jotka sain halvalla poistomyymälän puolelta VK:n Kirsille, jotta hän varastoi ne Viipuriin vietäväksi seuraavalla koirien luovutuskerralla. Sattui kivasti, että siellä oli sitä halparuokaa runsaamminkin tarjolla kun kerran ohi ajelin lentokentältä palatessani. Samalla sain varattua ajan Petikossa tapahtuvalle Viipurin Koirien ruokakeräykselle 10.5.2008. Suhtautuivat oikein myönteisesti asiaan ja muistelivat että ollaan ennenkin siellä keräystä pitäneet.

Pitkäkosken parkkiksen vierustalla on onneksi puro ja ei auttanut kuin laittaa molemmat koirat takapenkille ja purkaa häkki taas osiin, jottan sain pohjan pestyä purossa oksennuksesta. Puron penkat olivat kyllä sen verran mutaiset että kotiin kannoin kengissäni kunnon rapakerroksen. Vaan ei auttanut.

Sen jälkeen sai Danja mennä taas häkkiin ja toivoin vain, että ei enää oksentelisi. Ei oksentanutkaan mutta kuolasi itsensä ihan litimäräksi. Rassukka on kyllä todella stressaantunut ja ilmeisesti ei kestä automatkoja vaikka paradoksaalisesti menee ihan itse sinne häkkiin nostamatta.

Kotona ehdin juuri ja juuri hörppästä kahvit jona aikana Danja koisi ihan hiljaa eteisessä kun tuli taas lähtö lentokentälle mistä piti hakea Ralf pois. En kerennyt Lucaakaan pois hakemaan äitini luota. Ei muuta kuin koirut autoon ja menoksi. Jätin ne sitten odottelemaan autoon kun menin itse kentälle sisälle Ralfia odottelemaan. En joutunut kauaa onneksi odottamaankaan kun olin jo ollut itsekin myöhässä.
Danja rassu oli taas ihan kuolassa kun vihdoin saavuimme äitini luokse. Teki kuitenkin nätisti pisut ulos ja äitini luona oli ihan rauhallinen. Lucakaan ei enää Danjalle tunnu kovasti mörisevän. Keskittyi enemmän minun tervehtimiseen ja pieneen painileikkiin Ralfin kanssa. Ralf sitten riekkui hieman myös Ljuban kanssa siinä eteisessä kun se on Ljubastakin kivaa mutta siitä sitten Danja hermostui joten pyysin lopettamaan. Äiti sai jo Danjaa paijatakin.
Veinkin Ralfin saman tien autollensa kun hänellä on vielä pitkä ilta edessään. Piti hakea Cosmos Karjaalta ja saman tien lähteä takaisin Kuopioon ja sitten aikaisin aamulla taas ylös. Joten kiirettä on herralla pitänyt kun on kolmet kisat tuomaroinut parissa päivässä, lentänyt edes takaisin Maarianhaminaan koneella ja ajellut satoja kilometrejä pitkin Suomen maanteitä.

Vaan kiirettä se on minullakin pitänyt ja nyt alkoi sataakin, joten oli äsken pakko rynnätä pihalle hakemaan matto ja patja sieltä sisälle kun ovat nyt jo melkein kuivat. Pyykkikin odottaa ripustamistaan koneessa, joten nyt laitan vain muutaman kuvan, joita olen räpsinyt ja sitten kuittaan itseni ulos.

Huomenna onkin sitten hommaa koulun etätöiden kanssa ja sitä hommaa olenkin jo tehnyt tässä hieman kurssitoverini puolesta kun hän on Filippiiniläinen ja eikä oikein tiennyt mitä piti tehdä tai miten sen voisi tehdä vaan on useampaan otteeseen soitellut ja kysellyt neuvoja puhelimitse. Onhan sitä kaveria autettava mäessä. Eikös vaan.

Ekan illan väsy

Viipurin tytöt pihalla perjantaina

Pihamuurin ulkopuolelta kuuluu vaikka mitä ääniä

Lapset siellä mekastavat ja sekös pelottaa

Parasta partioida tässä ihan oven vieressä

Voisko päästä sisälle?

Turvaa haettiin puutarhatuolin alta

Tarkkaan oli seurattava ettei hirveät lapset vaan tulisi ihan pihalle asti

Täältä en pois tule ennenkuin pääsen sisälle turvaan.

Myös puron varrella sai tyttö pikkuisen vapaana olo pyrähdyksen ja keskittyi täysin pupujen papanoiden syöntiin.

Tämä on Danjan turvasatama mutta viime yönä tyttö kyllä protestoi aikansa kun ei makuuhuoneeseen muitten kanssa päässyt yöksi. Kun sitten ovien raapiminen ei tuottanut tulosta antoi hän lopulta periksi ja yö meni rauhallisesti. Mitä nyt patjan suojana olevan lakanankulmaa on vähän järsitty.

Pitkäkoskella tänään. Tukena vieressä tuttu ja turvallinen Ljuba. Täältä oli hyvä seurata alempana riekkuvia koiria.

Tietty myös sitä, mitä puiston aidan toisella puolella tapahtui.

Lopuksi on todettava, että vaikka hommaa on ollut ja Danja on tuollainen arkajalka, niin kovin se on suloinen, hellyydenkipeä, pusutteleva ja kiltti koiranalku. Täällä kotona koirat leikkivät eilen ja tänäänkin sulassa sovussa kaikki kolme samaa uutta palloa jahdaten ja kyllä Danjakin sen pallon pystyi moneen kertaan itsellensä toisten nenän edestä nappaamaan. Joten kun rohkeus kasvaa siedätyksen myötä niin varmasti myös ulkona alkaa olla kiva leikkiä kaikenmoista. Vaan siihen kyllä tulee kulumaan aika pitkä aika ja paljon työtä mutta on tuo 'pikku susi' todellakin sen arvoinenkin.