Onnellista aikaa vaikka en vielä voi vapaudesta nauttiakaan kun huomenna alkaa Hoidon ja Huolenpidon jakso, jossa on myös sitten tenttejäkin kirjallisten tehtävien lisäksi. KTO jakso huipentui näyttöarviointikeskusteluun ja H4 eli toiseksi paras arvosana siitä jäi plakkariin. Se on juuri se johon myös tähtäsin, joten kaikkiaan hyvin meni. Kirjallisetkin työt saivat hyviä numeroita. 5- ja 4.5. Lopuista tulikin vain hyväksytty kun niitä ei numeraalisesti arvostella. Maksimi arvosana on siis se 5.
Kuivaa on liiankin kanssa mutta silti on vielä upean rehevää luonnossa ja onhan tämä lämmin, lempeä, aurinkoinen kesäsää mannaa sielulle. Koiratkin nauttivat täysin siemauksin vaikka hakuhommelit ovat olleet taka-alalla muutaman viikon koulukiireiden ja kuuman ilman vuoksi. Kun kuitenkin pääsee uimaan, mökille, metsälenkeille ja saa nauttia pitkistä valoisista illoista niin en usko niiden kovasti ikävyyksissänsä riutuvan.
Kovasti ollaan kuvailtu sekä kotinurkalla purossa läträtessä että reissuillamme rannoille, järville ja Porkkalaan sekä mökillä tietty. Niin kesäisen riemullisia tunnelmia on ollut ja toivon niiden kuvien välityksellä välittyvän myös rakkaille lukijoillemme.
Purotouhuja
Järvitouhuja
Bruksträsket Fagervikissa:
Kanava Bruksträsketilla ja Lucan mielestä sillat on lälläreitä varten.
No jaa on silloilla puolensakin. Voi työntää päänsä rekin rakosesta ja katsella maailmaa sitä kautta.
Ruohikossa kuhisee
Pitkän harkinnan jälkeen totesi Luca, että uppotukit ovat ehkä sentään vähän liian isoja keppejä noudettavaksi.
Ei näy linnun lintua eikä hauetkaan pintavedessä molskahtele.
Hannusjärvellä:
Lumpeetkin jo kukkivat siellä
Meren äärellä
Porkkalassa:
Kesämökillä:
Kovasti tykkään tämän iltauintikuvan tunnelmasta
Koirasilhuetti vasten auringonlaskua
Laurinlahdessa:
Tässä kuvassa on melkeinpä etelänmaalainen tunnelma
Lankkunoutaja
Kesäisiä poseerauksia
Kukkia tytölle...
...ja viherkasveja pojalle.
Taustalla Laurinlahdessa olevat komeat rododendron pensaat ja vanha portti
Lupiininiityllä
Tässä kuvassa on mielestäni se kesän ydin
Ruohon märehtijä
No niin jatketaanpa sitten. Eilen nettiyhteys pätki pätkimistään ja lopulta piti antaa periksi tämän blogin kanssa. Jäi ne mökkikuvat laittamatta ja sekin kertomatta, että Danja kultapien voi kuuleman mukaan ihan hyvin. Sääli vaan kun ei ole ollut mahdollisuutta tavata neitosta vielä. Se on keinoemonsakin lähihoitaja ja työvuoronsa sellaisia ettei ole yhteistä aikaa löytynyt. Pääasia, että tyttö voi hyvin ja että perheessä menee muutenkin hyvin.
Käpy taisi muksahtaa maahan puusta vaan pakkohan sitä oli mennä katsomaan, josko kyseessä olisikin jokin eläväinen 'saalis'.
Sopiihan ne kukat pojankin kanssa samaan kuvaan
Varjossa lammen reunalla on hyvä ajoittain ottaa pientä 'time-outia'
Lisäksi olin lauantaina viettämässä ystäväni Kristan tupaantuliaisia iloisessa seurassa Pasilassa. Kyseessä oli jykevän tiilirakennuksen takana piileskelevästä vanhasta puisesta rivitalosta. Taitaa olla peruja 1800-luvun loppupolelta. Kuin ihmeen kaupalla siirryttäessä kadulta tiilitalon taakse avautui eteen aivan erilainen miljöö. Piha oli sellainen hiekkatie, jota reunusti vanhat puut ja taaempana aukesi puistomaisema. Talon oli hyvin charmantti pihalle viettävine kukkien reunustamine pienine sisäänkäynteineen. Ei uskoisi Pasilassa sellaista enää olevankaan. Talon takana kulkee vanha rataosuus. Sisätiloissa seinät olivat jykevää vanhaa parrua, joiden epätasaiset reunat kielivät menneistä ajoista ja huoneiden vanhat kakluunit sekä keittiön puuhella olivat hyvin viehettäviä.
Tässä neitokainen itse
Harri-serkku sitten viihdytti meitä tulennielijäesityksellään
Kiitos Krista mukavasta illasta hauskassa seurassa.
Kommentit