No oikeastaan enemmänkin. Aiemmat kirjoitukset kun vaan otin aikanaan pois. Tuli kuitenkin lueskeltua mitä tapahtui vuosi sitten kesäkuussa tuossa äsken. Moni asia on ennallaan ja toiset asiat muuttuneet. Toista vuotta sitten kukoistukseen puhjennut romanssi ystäväni Ralfin kanssa kuihtui pikkuhiljaa pois. Ystäviä olemme toki edelleenkin mutta emme rakastavaisia. Pitkä välimatka ei ollut suotuisa välillämme kun Ralf opiskeli ja asui Kuopiossa ja minä sitten tein samaa täällä Espoossa. Kielii toki siitä, että tunnesiteet eivät olleet enää riittävän vahvat välillämme. Olen kuitenkin iloinen kun olemme edelleen ystäviä kuten olimme sitä ennenkin. Itse asiassa kävimme eilen Kopparnäsissa yhdessä koirien kanssa kävelemässä ja oli oikein mukava tavata myös Cosmos ja Ralfin vanhempien koira Lady. Ilmakin oli niin hieno ja kesäinen Kopparnäs kovasti kauniina.

Lucalla vaan on samat vaivat kuin edelliskesänäkin. Veteen pitää päästä mutta sitten alkaa kauhea rumba kun tuntuu että joka paikka kihelmöi. Nyt epäilykseni on, että punkkipanta ja muut vastaavat torjunta-aineet iholla vaikuttavat näin Lucaan. Kun tämä oireilu esiintyy vain kesäisin. Keväällä voi pulikoida vaikka kuinka kylmässä vedessä ilman että saa samanlaisia kohtauksia. Niitä on ikävä katsella ja kun ei tuota tyyppiä saa pysymään poissakaan vedestä. Otin punkkipannan pois ja pitää nyt seurailla tilannetta, että parantuuko vaivat sillä. Punkkeja sitten on syynättävä tarkoin joka päivä kun tuo koiruus on aina ollut varsinainen punkkimagneetti. Kävelipä eilen omaakin säärtäni pitkin sellainen iljetys. Onneksi tunsin sen liikkeen ihollani ja sain sen pois ennenkuin se ehti pureutua kiinni. Herkkä ihoinen olen siis minäkin.

Muita muutoksia on ollut tietenkin omankin opiskelun alkaminen uudelle alalle ja ehkä jossakin määrin uusiin ihmisiinkin tutustuminen ja ystävystyminen ihan koulun ulkopuolellakin. Näitä kun koirapiireissä tapaa.

Muuten elämä sujuu pitkälle samaan malliin kuin ennenkin ja sehän on ihan hyvä asia. Mitään suurempia kriisejä ei ole vuoden aikana tapahtunut.

Tällä hetkellä luonto vie suurimman osan kuvaamisinnostani ja koirut jäävät hieman vähemmälle mutta kaipa niistäkin aina jokunen kuva tulee näpsittyä. Pitihän se ikuistaa kun Cosmos ja Lady (dalmatian neito 12 v) nautti luonnosta eilen Kopparnäsissä. Muistipa Cosmos myös jonkun ajan päästä, että Ljubaa pitikin suukotella ja sitten niitä tulikin niitä märkiä pusuja suoraan nenulle. Mitään kovaa painimatsia ei tällä kertaa käyty vaikka Ljubasta näki, että se ei olis ollut hassumpaa. Vaan kun sillä hetkellä Cosmos oli vielä remmissä niin se ei onnistunut.

Onhan näitä julkaisemattomia kuvia ollutkin paljon mutta ottipa läppärin kovalevy ja hajosi tämän viikon alussa ja sinne meni sitten kuvat, musiikit, koulutyöt ja muut tärkeät dokumentit. En tiedä saako niitä enää pelastettua vaikkapa DVD:lle. PC-putiikki, joka on tuossa kadun vastapäätä, laittoi mulle uuden kovalevyn ja siinä on sitten muistiakin rutkasti enemmän. Se vanha on nyt siellä, että katsovat saako niitä tiedostoja pelastettua siitä pois. Täytyy nyt alkaa käyttämään muistitikkuja jonne tallentaa tärkeämmät tiedostot, jos jotain vastaavaa sattuu uudestaan. Meinasi vaan tulla aikamoinen angsti kun oli koneettomana pari päivää. Eli on se aika surkeata kun tällaiset vempeleet niin ohjaavat elämäämme nykypäivänä. Koulustakaan ei tule mitään ellei ole konetta ja nettiyhteyttä. Se on kertakaikkiaan edellytys sille, että voi opiskella nykypäivänä. Varsinkin kun on näitä etätöitä. Nytkin on koko seuraava viikko etätyöviikko ja sen päälle onkin ihan vaan lomaa pari viikkoa.

Cosmos hengähtää hetken kimaltelevan meren äärellä...

ja sitten taas mentiin

Ladykin nautti vapaudestaan vaikkei juuri varpaankärkiään enempää kastella tahtonut ja meni äkkiä alta pois kun inhottavan vettä valuvana Cosmos tai Luca sieltä vedestä ylös tuli, ettei vahingossakaan saisi vesiroiskeita päällensä.

Ljuba ja sammakkoistunta. Liekö voimia keräämässä kun myöhemmin teki taas katoamistempun palatessamme autoille päin. Useinkin nämä temput ajoittuvat juuri niin, että ollaan jo pois menossa. Siihen asti sopii kyllä yhteyksiä pitää mutta pois ei näköjään haluta mennnä ja niinpä sitten otetaan ja kadotaan metsän uumeniin. Se onkin Ljuban ainoa tosi ärsyttävä ominaisuus.

Tässä onkin Ljuba poseeraamassa kotoisella kukkakedolla tallien liepeillä. Vaikka omasta mielestään kai neitokainen lähinnä tarkkailee ympäristöä mahdollisten pitkäkorvaisten eväspalojen toivossa.

No eipä tässä tämän blogin osalta enempiä kuvia eikä juttuja tällä kertaa olekaan. Nyt pitääkin alkaa valmistautumaan mökille lähtöä varten, joten hyvää kesäviikonloppua itse kullekin ja kirjoittelemisiin.