Kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Silti voidaan kai sanoa että siihen liian lyhyeksi jääneeseen puoleentoista vuoteen mahtui suunnatonta iloa ja niin monia eri tapahtumia vaikka myöskin jonkun verran surua ja huoltakin. Ihania metsälenkkejä, letkeätä mökkeilyä, koiratapaamisia, jäljestämistä, terapiakoiratoimintaa, mätsäreitä, makkararinkejä, naminetsintää ja paljon paljon muutakin mukavaa. Taro oli suloinen, lempeä herrasmies joka tilanteessa. Aivan ykkösluokan koira, jonka elämä ei ollut kovinkaan ruusuista. Onneksi tuo pumpulikoira sai sentään nauttia viimeiset aikansa pelkkänä kotikoirana olemisesta turvassa kylmältä ja nälältä. Paljon kauemmin olisin sinut rakkaani luonani kernaasti pitänyt mutta niin ei ollut tarkoitus. Sydämmesi, joka oli niin paljon saanut kärsiä antoi lopulta periksi ja krooninen vatsatulehduskierteesi vei sinulta voimat. Koskaan en sinua tule unohtamaan sillä sain sinulta niin paljon.

Ryysyläisestä prinssiksi -tarina