Aluksi ei niin kiivaa ollut, että vuokralaiseni muutti pois. Ei ole onnea minulla näitten kanssa. Olipa vielä onnistunut rikkomaan vessan kahvankin niin, ettei sitä voi vetää ja pönttö sisältä niin törkyinen, ettei sitä kyllä enää millään jynssäämisillä puhtaaksi saa. On ihan musta sisältä. Sanoi, että jotain kahvasta murtui ihan normaali käytössä vaan ei siellä vesisäiliössä mitään irto-osia ollut. Olohuoneen patteristakin oli sen termostaatin saanut irti ruuvattua ja yhden suljettavan jatkojohdon keittiöstä pakannut mukaansa. Huonekalut oli jätetty hujan hajan ja kaikkia avaimia sai oikein etsimällä etsiä. Ei ollut pyynnöstä huolimatta laittanut oveakaan takalukkoon. Kun vielä lasketaan päälle, että uusi digiboksi pimahti jostakin syystä tuossa viikko sitten siellä kämpässä niin riittää näitä harmeja kyllä. Onhan siinä toki takuu voimassa mutta siihen ei sitten uutta saanutkaan Anttilasta vaan pitää odotella valmistajan päätöstä, jota ei ole vielä kuulunut. Sen sijaan mies jätti ruokia ja jonkun tyynynsä jälkeensä ja tietenkin hellan takana on se tavanomainen syntien pesä. Lähti vain parin päivän varoituksella Stavangeriin hommiin. Noh lupasi maksaa ensi kuun vuokran vielä niin kuin asiaan kuuluu. Jos ei maksa niin onhan minulla se vuokravakuus toki. Alkaa vaan kyllästyttää tää jatkuva vuokralaisen etsintä ja jokaisen jälkeen on jotakin hajalla ollut ja törkyistä mutta vaikea on sanoa, onko lain mukaista normaalikulutusta, kun ei ihan uusi rakennus ole, vaiko kovan käytön tulosta. Aikamoinen riesa ollut tuo kämppä viime aikoina. Huoks!

Koulunkäynti on alkanut leppoisesti. Vapaapäiviä on ollut useampi tai muuten vaan lyhyempiä päiviä. Onhan tässä yksi etätehtävä mitä pitää tehdä vaan eipä sillä niin kiirettä ole. Ensi viikolla on aikaa kun ajattelin jättää koiruudet mökille. Täällä kun tullaan maalailemaan ikkunankarmeja niin on helpompi jos ei mölytoosat ole kotosalla. Jos se nyt äiteelle passaa. Ainahan kahdesta on hieman enemmän vaivaa kuin yhdestä.

Luca on siis ollut jo tämän viikon siellä mökillä äiteen kanssa kun minä suuntasin sunnuntaina Ljuban kanssa Hyvinkäälle Roturace-tapahtumaan. Kivaa oli kuten aina mutta sää oli vähän huononpuoleinen. Ei tietty kokoaikaa sadellut mutta kun tuo tyttönen on niin herkkä sille kostealle niin ei se oikein vireessä ollut. Loppuaikana veinkin Ljuban autoon odottelemaan kun ei kuumakaan ollut. Juoksi kyllä juoksunsa ihan kiitettävästi mutta ei kovin nopeasti, edes Ljuban standardiin. Nopeahan se ei todellakaan olekkaan.

Joukkueemme oli nimeltänsä Karjalasta Kajahtaa ja koostui kokonaan viipurilaisista koirista. Olimme itse sonnustautuneet Karjala olutpulloista saatuihin etiketteihin ja tölkkeihin. Itselläni oli pahvisesta Karjala-kontista tehty liivi sekä oluttölkeistä tehty kaulakoru. Muilla oli samankaltaisia asusteita. Koirilla oli sitten liivit, joissa luki Viipuri-Helsinki.
Mukavaa oli ja paikan päällä paljon tuttuja joiden kanssa tuli turistua. Tapasin myös kaksi koiraa, joista olen paljon lukenut mutta en ollut vielä tavannut ja sekin oli  mukavaa. Lisäksi menetin sydämeni Martta bullille, joka on kulkeutunut Espanjasta kahden hoitokodin kautta nykyiselle sijaiskodille hoitoon. Uusi hoitsu kun on tuttavani niin tuli siinä Martasta turistua ja Martta itse tuli kovasti hellyyttä pyytämään.

Kaunis Tosca kuului Ljuban kanssa samaan joukkueeseen

Niin kuului myös takana seisova suloinen Sabina. Musta Diesel pentu on vielä kotia etsivissä.

Kuvassa on Alexa Rex koiransa kanssa. Alexalla oli hauska huppari, jossa luki 'Fat kids are harder to kidnap'.

Kuvassa kerjäävät namia pojat Rebel ja ystävämme Buster, joka on ollut tämän viikon hoidossa meillä.

Tässä on pari Vainuharhat hakuryhmän jäsentä, eli Muska villis ja Nuusku sekä Nuuskun uusi Balu veli Virosta etualalla.

Ihanainen Muska Muskeli lähikuvassa

Tässä toisenlainen villis, eli Rallirakkien maskotti

Lumoava Martta bulli leikkimässä Inka siskonsa kanssa

Herttainen mutta tomera Virosta tullut Lippi, joka tuli Suomeen ja synnytti pennut.

Ljuba ja Toscan perheen Oona tyttö evästauolla

Kohta lähdetään hommiin.

Sellaista kivaa touhua on siis ollut. Sitä edelsi pieni exkursio yhdessä Kristan ja koiruuksien Wilman, Busterin, Lucan ja Ljuban kanssa Kopparnäsiin viime viikolla. Muuten oli mukava reissu mutta valitettavasti eräs hyvin pieni rusakonpoikanen pääsi sillä reissulla hengestään. Siihen rannalle kun tupsahti niin mitäpä se olis voinut tehdä neljälle koiralle, jotka ajoivat sen sumppuun. Wilma, vikkelänä vinttarisekoituksena otti pikkuiselta nirrin pois ennenkuin se ehti sanoa piip. Sen jälkeen Ljuba varasti saaliin Wilmalta ja paineli mäkeen sitä syömään. Noh hain kyllä Ljuban pois ja menimme autolle, ettei se ehtinyt mitään syödä siitä mutta Luca sen sijaan piilotteli eikä tullut esille kuin vasta jonkun ajan päästä ja kuinkas muuten kuin turpakarvat veressä. En tiedä kuinka paljon se oli pupua ehtinyt maistella mutta en usko että kovinkaan paljoa siinä pienessä ajassa. Ei ainakaan mitään vaivoja ole saanut jälkeenpäin. Koirat ovat petoja vaikka kuinka mukavia muuten olisivatkin. Se on vaan fakta.

Wilma ja Buster ennen tuota välikohtausta

Vedestä nauttivat kumpikin

Buster tuskin jaksoi pysyä nahoissaan kun oli niin kivaa

Just ja just malttoi sekunnin poseerata

Toisaalta elegantti neitonen Wilma loisti ajoittain poissaolollaan kuten teki Ljubakin. Ne on nää Viipurin tytöt omien polkujensa kulkijoita ja muutenkin enemmän luonnonmukaisia riistavietissään kuin nää hemmotellut Suomen pojat Buster ja Luca.

Tällä viikolla käytiin sitten Nuuksiossa samoilemassa Ljuban ja Busterin kanssa. Sielläkin on niin kaunista ja kolme eri järveä matkallamme kohtasimmekin. Kuvia siitä on tuolla Luontoblogissa mutta tässä nyt vaan niitä joissa on koirat mukana. Ei tullut outo olo kun ei Lucaa ollut mukana veden äärellä sillä yhtä innokas noutaja se Busterkin on kun keppejä veteen heittää. Se on varmaan se labbis, joka tulee siinä esiin. Nopeus ja ketteryys on sitten whippetistä kotoisin. On tosin muutenkin keppihullu tyyppi mutta niin uskomattoman hellyydenkipeä pusuttelija, että oksat pois. Dyykkailee milloin mistäkin naamaa pesemään suurella innolla. Ihana kaveri kerrassaan ja niin tottelevainenkin.

Ljuba rantaruohossa

Buster tarkkana kuin porkkana

Yhteisjuontia

Ljuba lähti uimaan sorsan perään, joka vain härnäsi ja lensi aina hieman eteenpäin. Lopulta uituaan muutamia minuutteja yhteen pötköön edes takaisin voimat ehtyivät ja hän rantautui tälle saarekkeelle. Buster siellä uiskentelee vain omaksi iloksensa kun ensin kävi vastarannalla hieman katselemassa.

Ljuballa oli touhua kun sorsat lentelivät pään yllä saarekkeen yhdeltä puolelta toiselle.

Mamsi se siellä kallion päällä huutelee mutta miten täältä pääsee pois? Ei oikein uiminen enää huvittanut vaan lopultahan se oli pakko.

Buster olikin jo reippaillut itsensä kallionrinnettä ylös ja ihmettelee miksi se Ljuba ei sieltä tule.

Sieltähän se Ljubakin lopulta tuli kun keksi reitin, jossa ei tarvinnut jyrkännettä kiivetä ylös.

Ja sitten kanveesiin kuivattelemaan

Busterilta ei ihan heti voimat ehtyneet vaan onhan se nuorikin vielä.

Aina vaan uudestaan piti uida keppien perässä.

Lopulta loppui sekin hauskuus kun tunteja oli tässä vaiheessa vierähtänyt jo muutama. Kotiin päin oli lähdettävä.

Näin söpösti sitä sitten nukuttiinkin reissun päälle

Seuraavana päivänäkin otettiin vähän rennommin ja käytiin kävelyllä vain lähistöllä.

Sittemmin ollaan käyty kyllä Hannusmetsässä pari kertaa mutta ilman kameraa ja tänä iltana vietettiin mukavaa iltaa naapurissa Ruutin ja Nelli sekä Vilma koiruuksien kanssa. Nyt taitaa olla sitten tutiaika joten hyvää yötä ja kauniita unia kaikille. Etenkin oikein ihanaa juhannusta toivotellaan täältä. Huomenna sitten  mökille. Lucaa onkin jo ikävä. Siksi tein Lucallekin oman videonsa tasapuolisuuden nimissä.

Se löytyy täältä