Rento potilas...

...voi hyvin. Ei voitu sittenkään todeta kilpirauhasen vajaatoimintaa siitä TSH-kokeesta. Laiska sydän on kaiketi vähän rajamailla mutta syke oli 60-70 välissä. Alta 60 lyöntiä minuutissa on kriittinen. Eläinlääkäri vaan ei voinut uskoa että joku on niin rento vastaanotolla ettei sydämen lyönnit kiihdy yhtään. Kiihtyihän ne hetkellisesti kun Ljuba bongasi naminappulan sieltä lekurin tuolin alta. Vaan eihän tuo jännitä oikein mitään - juuri ikinä. Anestesiapiikin aikana piti hoitsun pitää Ljuban päästä kiinni lekurin pyynnöstä mutta eihän tuo nyt koko piikkiä edes huomannut. Ei hievahtanutkaan.
Ljuban kyljessä oleva pahkurakin osoittautui pelkäksi rasvapatiksi. Ei siis vaadi mitään toimenpiteitä sekään. Kutina on huomattavasti vähentynyt että ei tartte ruveta ajattelemaan kallista siedätyshoitoa. Sydän kuunnellaan varmuudeksi uudestaan sitten ensi maanantaina kun mennään poistattamaan tikit. Ljuba on muuten ihan oma itsensä mutta eilen alkoi haava pikkuisen kiinnostamaan. Aiemmin ei ole kiinnittänyt siihen huomiota. Kaiketi se nyt kutisee kun rupee paranemaan. Tötterön antaa kyllä niin kiltisti olla päässä eikä yhtään venkuroi kun sitä laitetaan päälle. Voiko näin helppoa ja reipasta koiraa ollakkaan?

RENTO POTILAS ITTE...

POTILAAN SIISTI HAAVA

Mökillä kun hain Lucan sieltä pois Ljuba olikin yllättäin aidan tuolla puolen kun meillä oli ne työmiehet siellä ja tienpuoleista porttia oli pidettävä auki kun siinä välissä oli heidän peräkärrynsä. Sanoin ettei saa siellä aidan väärällä puolella olla ja olin menossa toiselle sivuportille päästämään hänet taas pihalle niin hän jo hyppäsikin itse aidan yli takaisin isolla loikalla. Tämä oli siis kaksi päivää sitten ja en olisi kylläkään uskonut edes tätä neitoa noin reippaaksi. Kyllä säikähdin että repesikö ne tikit nyt mutta eivät onneksi revenneet. Mahan suojana Ljuballa oli eräs mamsin hihaton teepaita joka oli kiristetty hakaneuloin vyötäröltä. Ljuballa onkin oikea valokuvamallin vyötärö nykyisin.
Mökillä olikin kovat tohinat sen päivän kun en viitsinyt yöksi jäädä Ljuban takia. Äitinihän haettiin hänen ystäviensä ja Rompun isäntäväen saarelle muutamaksi lomapäiväksi sinä iltapäivänä. Työmiehet sitten lähtivät myös tunnin sen jälkeen. Tosin koirat saivat olla sisätiloissa kun itse paiskin hommia. Venevajan kulkusilta oli nyt myös uusittu kuten myös vierastuvan rappuset. Miesten jäljiltä oli siis kivetykset ja rantaviivaan rakentamani kivivalli revitty auki ja laitoin kaikki taas paikoilleen, siivosin laudanpätkät ja muut roskat pois sekä kannoin ämpäritolkulla multaa uuden aidan vierustalle missä olin aiemmin kaivanut lisätilaa kukkapenkkeihin ja ruohomattoon. Pakko oli vielä tasoittaa erästä kohtaa jossa oli pelkkiä juuria ja kiviä kun maa kohosi liikaa siinä ja se häiritsi esteettistä silmääni. Siinä hommassa olisi auttanut olla tosi vihainen ja purkaa kiukkuansa niihin juuriin joita hiki päässä revin pois mutta kun en ollut.
Rannassa vesi oli todella alhaalla ja koko rantaviiva täynnä rihmalevää. Aloin sitten poistamaan sitäkin ihan käsin ja poimin pois pohjalta lankunpätkiä ja oksia jotka sinne oli talven aikana joutunut nyt kun niihin pääsi hyvin käsiksi. Harmitti ettei ollut enemmän aikaa. Olisi ollut ihanteellisen hyvä tilaisuus haravoida se koko rantaviiva sieltä matalikosta jotta olisi pohjaltakin saanut ne levät pois. Ovat niin ikävän näköisiä siinä lilluessaan.
Ruohokin olisi ollut hyvä leikata mutta sekin sai jäädä. Oli pakko kastella kaikki kukkapenkit ja laatikot sekä eräät aiemmin samana päivänä uudelleen eri paikkaan istuttamani pensaat oikein kunnolla. Olivat odotelleet juurensa siinä Lucan lasten ammeessa olevassa vedessä istuttajaansa monta päivää.
Takapihan lampeen sain vielä vaihdettua osan vettäkin. Käytin monta kannullista sitä lammessa ollutta vettä kastelemiseen ja sitten vedin kaivosta letkun sinne ja täytin sen ääriään myöten kylmällä puhtaalla vedellä että vesi pysyisi raikkaana lammen asukeille.
Pihapöntössä kävi kova suhina vaikka siinä vieressä touhuilin ja lintumuksut suorastaan rääkyivät lisää ruokaa. Ovat varmasti lentäneet pesästä kun seuraavan kerran sinne mökille mennään jahka nuo Ljuban tikit ensin saadaan pois.

Luca otti näköjään nokkiinsa pakotetun vankeutensa talossa sillä se oli tällä välin paitsi myllännyt kaikki sängyt repinyt lattialla olevan koiranpatjan päällinkankaan rikki ja kaivellut sieltä sisältä vaahtomuovin ihan säpäleiksi. Eipä oo moisia tihutöitä sitten pentuajan tuo tehnyt. En ollut kovin iloinen mutta koska kokopitkä patja oli siinä kaksinkerroin sain siivottuani käännettyä rikkonaisen osan sisäpuolelle ja nyt patja vielä toimii kuitenkin petinä joskin keskeltä vähän kuopalle mennen. Roikale!

Lopuksi kaivoin ylös eräitä kukkia jotka kasvoivat yhdessä kohtaa rehevinä ja rajakivien yli tulvien sekä istuttelin ne sinne toiseen paikkaan aidan luokse mihin sitä tilaa oli jäänyt ja tietty heittelin roimasti vettä päälle. Siinä vieressä kivikkoryhmässä kun on jo ennestään niitä samoja kukkia niin nyt vaan tuli siitäkin osastosta laajempi. Eipä jää äitimuorille niin paljoa tehtävää kun kaiketi huomenissa palailee takaisin mökille. Nyt on jopa satanutkin ja se on hieno homma.

Ralf ja Cosmos taas kävivät piristämässä meitä ja eilen illalla nautittiin ja grillailtiin tuossa pihalla. Ralf se onkin mainio grillimestari ja mukava kumppani ruokaostoksilla. Ei yhtään hermostu mistään vaan ottaa joka asian lunkisti. Cosmoksen tulipunaiset mahaläiskät olivat ihan tipoteissään ja tassu täysin parantunut. Mistä lie sitten nekin läiskät tulleet kun kerran samanlaisia kuuluu olleen parilla Vainuharhat koirajäsenellä sen jälkeen kun uiteltiin niitä ennen hakua siellä avohakkuun aukikuoritun kallion kuopissa olevissa vesisäiliöissä ja siellähän ei Cosmos käynyt lähelläkään kun ei paikalla silloin ollut. Vedestä kuitenkin nuo läikät sai. Mitä lie hotspotteja kun hävisivät itsestään niin pian. Lucalle ja Ljuballe ei taas tullut mitään oireita tuon uittelun jälkeen vaikka nekin olivat suht kauan siellä vedessä. Kumma juttu.

Ralfhan se taas hemmotteli ja toi niin kauniita kukkia että oksat pois. Aivan upea kimppu. Kattokaa nyt vaikka itse.

SATEISEN YÖN JÄLKEEN