Nyt se on ohi! Luojan kiitos. Ljuba nukkuu tötteröpäisenä omalla pedillään aivan uuvuksissaan. Muuten on kaiketi asiat niin hyvin kuin voivat olosuhteet huomioon ottaen olla.
Aamulla vein tytön sitten lääkärille ja juteltiin siinä Ljuban yleiskunnosta. Punnitsin myös hänet ja taas oli puoli kiloa lähtenyt. Lääkärin mielestä Ljuba on juuri nyt sopivissa mitoissaan että täytynee vähän tutkailla tuota painoa nyt kun ollaan pelkästään kotiruoalla.
Lääkäri kuunteli sydämen ääntä ja sanoi sen olevan kovin laiska. Hän epäili mahdollista kilpirauhasen alitoimintaa ja niin päätettiin ottaa verikokeet joista asia selviäisi. Samalla pyysin ottamaan neulanäytteen Ljuban kyljessä olevasta pienestä muhkurasta jonka tuntee kun tyttö on makuulla. Sellainen pehmeä ja liikkuva pallukka ihon alla kylkiluitten välissä. Sitten Ljuba sai unilääkkeen ja nukahti siihen lattialle. Lähdin pois ja suoraan pankkiin jonne minun piti mennä allekirjoittamaan eräs paperi kun äitini hankki tallelokeron meidän kummankin huoneistojen osakkeille.
Tämän jälkeen kävin torin kukkapisteessä hankkimassa liudan hopealehtiä ja pari muuta kesäkukkaa mökille vietäväksi. Ne hopealehdet täyttävät sopivasti aidan siirtymisen vuoksi kukkapenkkeihin tulleet lisätilat tämän kesän ajalta. Kun olin saanut kukat ostettua jatkoin äitini luokse jonne oli jäänyt vielä liuta siemenestä kasvatettuja kesäkukkia joiden määränpää oli myös kesämökkimme. Viimeksi kun veimme sinne sen istuinryhmän niin autossa ei ollut tilaa. Samalla otin äidille hänen jääkaapistaan hänen itse tekemäänsä marmelaadia purkin kun hän oli unohtanut ottaa sen mukaan.
Nälkä oli kova mutta en malttanut mennä kotiin ollenkaan ihmettelemään ja pähkäilemään vaan päätin ajella edes takaisin mökille viemään autossa olevan kasvisatsin sinne sen sijaan että purkaisin taas ne pois kotona. Ajoin tätä ennen vielä Espoon Eläinsairaalan kautta että sain ostettua säkin kuivamuonaa sieltä Lucalle mökillä pidettäväksi. Ostin parisen purkkiakin samaa muonaa että Lucakin saa vähän vaihtelua siten ruokavalioonsa. Kalliiksihan se kyllä tulee mutta tulkoon. Mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi.
Soittelin sitten Soukan Pieneläinklinikkaan ja kyselin voisinko hakea Ljuban vasta puoli kolmelta kello kahden sijasta kun en ehtisi kahdeksi takaisin millään. Se sopi heille hyvin mutta samalla kertoivat että Ljuba oli jo leikattu ja että kohdussa oli ollut tulehduspesäke. Oikein paksu sellainen. Eli siis kohtutulehdushan tytöllä oli kuitenkin vaikka aiemmin lääkärillä käydessäni ell päätteli ettei sellaista voi olla kun tyttö on ihan oma itsensä. Ja onhan se ollutkin. Pirteä ja innokas aina kun tarvitaan. Metsässä, haussa, mökillä, leluilla leikkiessä, kotiin tullessani jolloin Ljuba on suorastaan ylivilli. Muutenhan Ljuba on sitten hyvin rauhallinen ollut koko luonani olo ajan. Aamuisin se olisi jo kyllä aikaisin liikkeellä ja heti kun edes liikahdan se seisoo häntä heiluen leveä hymy naamallaan sängyn vieressä.
Voin vaan sanoa että luojan kiitos ei ole kehittynyt kohtumätää. Mahdollisesti asiaa on auttanut se kun Ljuballa oli tassunsa vuoksi antibioottikuuri vähän juoksujensa jälkeen ja se on sama antibiootti kuin nytkin saatiin. Ehkä sen vuoksi tulehdus ei ole oikein pahaksi äitynytkään.
Silti ihmettelen tämän koiran sitkeyttä. Se on kyllä oikea rautarouva. Ei ihan vähästä lannistu. Oma rakas pieni tyttöni onkin peruskallio. Järkähtämätön ja luja. Ja silti hän on tuollainen ujosti silmiin katsova hellyyden kipeä hännän huiskuttaja joka tulee kylkeen nojailemaan ja antaa välillä pieniä pusuja varovasti suulle. Ljuba on kyllä ehkä luonteeltaan se tähän astisen täydellisin koira mitä olen koskaan tuntenut. Ei älykkäin eikä oppivaisin tai luottettavin mitä harrastuksiin tulee mutta muuten aivan täysi kymppi ja niin iloinen. Oikein sydämestä ottaa ja kurkkua kuristaa kun ajattelen että rakkaallani ei olekkaan ollut kaikki kohdallaan.
No joka tapauksessa Lucan riemulla ei ollut rajaa kun palasinkin jo heti takaisin. Äitini sanoi sen olleen aika alakuloinen tällä kertaa kun Ljubakin lähti pois. Edellisellä kerralla se oli ollut ihan tyytyväinen jo kohta lähtöni jälkeen mutta silloinhan Ljubakin jäi mökille Lucan seuraksi. Sen lisäksi lähdin silloin klo seitsemältä aamulla ja Lucahan on todella aamu-uninen että se ei varmasti jaksanut reagoida kauheesti.

Mökillä vihdoin söin pari voileipää ja purkasin autossa olevan lastin. Nyt äitini pääseekin istutuspuuhiin. Hän kun harmitteli että lähtee just silloin pois muutamaksi päiväksi kun tuon kasvit sinne. Alunperin kun ajattelin viedä ne vasta sitten sunnuntaina.
Aita olikin jo saatu valmiiksi ja nyt pitääkin viedä sinne mökille maalitarvikkeita että saadaan se maalattua ruskeaksi. Oli hyvä että oli kaapinut aidan vierustan sileäksi sillä nyt se saatiin tasaisesti tehtyä laudotuksen suhteen. Hyvä aita siitä tulikin. Paljoa muuta en ehtinytkään tehdä vaan lähdin takaisin kaupunkiin hakemaan Ljuban pois.
Sieltä takahuoneesta se tyttönen tulikin hoitajan saattelemana hatarin koivin ja tötterö päässään. Vielä juteltiin ell kanssa siitä kilpirauhastestistä ja alustava T4 koe näytti alhaista toimintaa. Nyt verikoe menee sitten Tampereelle TSH lisätesteihin jotta selvitetään onko todella kyseessä hypotyreoosi joka tulee sitten vaatimaan elinikäisen lääkityksen jos näin on. Tosin ell ihmetteli sitä että Ljuballa on niin hyvä turkki kun tuo laiska kilpirauhanen yleensä vaikuttaa karvan kasvuun. Kerroin että se oli tullut kylkikaljuksi silloin Suomeen tullessaan mutta että iho ja turkki parani Viacutan/Biotiini kuurilla. En sitten tiedä pitääkö ruokavaliokin sisältää jotain erityistä jos se hypotyreoosi todetaan. Muhkurasta en muistanut kysyä että en tiedä otettiinko sitä neulanäytettä siitä loppujen lopuksi ollenkaan. Pitääkin kysyä kun saan tietää tulokset verinäytteestä ensi viikolla.
Yritin taluttaa Ljuban autoon jota en ollut saanut parkkiin ihan ulkopuolelle vaan alemmaksi saman kadun varrelle. Vähän matkaa se meni itse mutta sitten näin että voimat olivat ihan loppu eikä auttanut kuin kaapata tyttö syliin ja siten kannoin hänet ähkyen ja puhkuen auton luokse. Pääkin aivan vaan roikkui eli sylissäni oli 23 kiloa kuollutta painoa. Sain hänet ängettyä sinne takapenkille ja sitten ajoin auton tuohon portin ulkopuolelle ja kannoin tytön suoraan omaan petiinsä. Siinä hän onkin nyt sitten makoillut koko ajan. Kerran vaan vaihtoi asentoa. Nukkukoon nyt kun on vielä kipulääkitys voimassa. Vasta huomenna aloitetaan Metacamin ja antibioottien antaminen. Tikit sitten poistetaan noin kymmenen päivän päästä mutta suojasiteen saa ottaa jo parin päivän päästä pois.
Onneksi tosiaan on kuiva ilma. Se ainakin auttaa tuon haavan puhtaana pysymiseen vaikka luonto kuinka vettä tarvitsisikin.