Toukokuussa kylvämäni samettiruusut vihdoinkin kukassa


Nämä kelohongat ovat minusta jotenkin aina niin vaikuttavia kaikessa kolkkoudessaan. Alemmat oksat ovat kuin salamaniskuja keskellä metsää.

Mustikkavarvut ilman lehtiä. Kuin kuparinauhaa. Luojan luomaa taidetta.

Luonnon oma puutarha ei häviä tänä vuonna sekään loisteliaisuudessa meidän omille palvatuille palstoillemme.

Kaunis kukkakärpänen evästämässä. Hyönteisten kulta-aikaa.

Ah niin kaunista