Oltiin jälleen mukavalla lenkillä mutta Suvisaaristossa tällä kertaa. Vaan kävi niin hassusti että sekä Luca että minä seistiin saman keltamuurahaispesän päällä kohtalokkain seurauksin. Omat koipeni polttivat kuin tuli kun niitä oli useampi kivunnut housunpunttieni alle ja Lucakin oli saanut monta niitä turkkiinsa ja kiemurteli kuin marakatti ympäriinsä. Oli siis päästävä rantakallioille että sain ainakin Lucan veteen että pääsisi eroon turkissaan olevista inhokeista. Muuten kaikki meni hyvin mutta sekä Cosmos että Ljuba bongasi sorsapariskunnan kaislikosta ja peräänhän ne kumpikin sitten uivat. Siinä saatiin kiljua kurkkumme käheäksi ennenkuin koirut palasivat pois vedestä. Luca ei sentään onneksi linnuista välitä.

Kepinnouto sujuu hyvin

Ylöstulon kanssa onkin toisin

Kunnon tsemppausta vaati liukasta kalliota pitkin ylökampeaminen...ja mamsi roikale vaan kuvaa eikä yhtään auta.

Onnistuhan se kuitenkin lopulta ihan omin voimin

Ljuba ja Cosmos vaan tiirailee merelle päin. Ovat kuvassa kuin kaksi marjaa.

Linnut kohdennettu

Ympäri uitiin ja kaukaisuuteen kadottiin pitkäksi aikaa

30.6.2007 oli Inkoo päivä ja siellä oli samalla Koiraterapeutit ry:n järjestämä Match Show. Pikkupimut sekä Luca saivat jäädä fammun kanssa mökille kun minä suuntasin Ljuban kanssa kauneuskehiin. Paikalla oli myös Ralf ja Cosmos. Meillä kävi niin hyvin, että olimme molempien koiriemme kanssa lopuksi BIS kehässä.

No eihän seropikehässä ollutkaan kuin kaksi koiraa ja heistä Ljuba voitti koska liikkui kauniimmin. Luulenpa että myös rotumääritelmä Viipurin Seisoja saattoi auttaa asiassa sillä se aiheutti hieman hilpeyttä kun rekisteröidyttiin. BIS kehässä ei tietenkään päästy sen pitemmälle. Eihän seropit kai yleensäkään. Sen sijaan Cosmoksesta tuli BIS 2. Sekin aika outo tilanne sillä Cosmos hävisi lopulta koiralle (Faarao koira) jonka oli parikilpailussa voittanut, saaden punaisen nauhan. Syynä lienee päivän kuumuus ja se, että lopulta Cosmos ei jaksanut edustaa niin hyvin. Vietiinkin koirut venelaskeutumisrampille kilpailun jälkeen uimaan. Ennen sitä piti ottaa pakollinen poseerauskuva.

Inkoon päivä muuten sisälsi kunnon torimeininkiä mutta en ostanut mitään. Jätskillä toki kävimme ja porukkaa paikalla oli pilvin pimein. Lopuksi piti saada poseerauskuva myös Inkoon kaunis kivikirkko taustana.

Sunnuntaina olikin Karjaan koiranäyttely ja Ralfilla kädet täynnä sen kanssa. Tänä vuonna en ollut apujoukoissa koska minulla oli nämä naapurin pikkupimut edelleen hoidossa enkä tahtonut olla kahta päivää poissa. Keskityin siis koiriin, metsälenkkeihin ja puutarhaan. Tässä siis suuri rakkauden aiheeni, eli yksi kokonaisuus puutarhastamme.