Rantamme mökillä oli eilen kuin hernekeittoa. Toissa aamuna näkyi ihan pikkasen vihreätä nousevan pintaan ja sitten muutamassa tunnissa oli koko rantaviiva vihreän peitossa. Noin pahaa leväkukintaa ei ole rannassamme ollut sitten 1997. Dilemma. Miten pitää kaksi vesihullua ja yksi lintuhullu koira poissa vedestä josta aina välillä kuuluu sorsien vaakkumista. Kovalla komennolla ja jatkuvalla vahtimisella. Eihän siitä tule mitään. Siispä päiväretkemme ovat suuntautuneet Fagervikin Bruksträsketin ja Vitträsketin tykö. Samalla olemme saaneet muutaman mustikkapiiraan marjatkin kerättyä sillä järviä ympäröivät metsät ovat varsinainen runsauden sarvi. Lucakin on jo oppinut itsenäisesti poimimaan omat mustikkansa suoraan pensaista. Toki lehtiäkin menee varmasti alas kurkusta saman verran kuin marjojakin mutta se ei tunnu haittaavan tahtia.
Tosin myös sieltä Bruksträsketin alkupäästä kaikki kolme koiraa saivat ikävän näköistä ihottumaa vaikkakin Luca hyvin lievänä. Tulipunaisia läiskiä alavatsaan ja reisien sisäosaan. Parani kyllä kortisonivoiteella mutta tämä on aika mystistä sillä Cosmokselle tällaiset läiskät olivat jo toinen kerta tänä kesänä. Ekan kerran se sai niitä uiskenneltuaan siellä koskessa kun olimme MEJÄ-kokeessa. Niinikään hoitokoirallani Vilmalla oli samantyyppistä ihottumaa yhdessä nisässään eikä se ollut missään merenrannan tai järven rannan lähelläkään saadessaan ihottumansa. Sekin parani kyllä kortisonivoiteella. Muistakin samanlaisista tapauksista olen kuullut ja ne taas sattuneet ihan muualla kuin meillä päin. Punkin puremista ei siis ole kyse vaan jostakin akuutista ihottumasta jonka jokin kasvi tai vedessä oleva saa nousemaan hyvinkin nopeasti. Se näkyy tulevan vain karvattomille alueille.
Punkkeja kylläkin on ihan hirveät määrät edelleenkin. Huomaa, että koirilla Frontline suoja on rauennut sillä olen muutaman päivän sisään poiminut niistä lukuisia eläviä punkkeja. Tuntuu että saavat sellaisen heti kun vaan näyttävät nenänsä oven ulkopuolella. Ja niistä jää sitten vieri viereen ikäviä punertavia paiseita vähäksi aikaa vaikka puremakohdan desinfioikin. On siis pakko laittaa koirille uudet suojat kunhan nyt pesen ne ensin.
Mutta muuten on ollut mukavaa käydä siellä puhdasvetisillä järvillä. Varsinkin tuo Vitträsk on pieni helmi ihan lähellä Fagervikin tietä. Nimensä se on saanutkin koska sen vesi on aivan peilikirkasta. Se istuukin niin nätisti maisemaan kallioiden ympäröimänä. Eihän sinne ole matkaa mökiltämme kuin 7 km ja tehokkaasti siellä saa nuo kolme karvaista kaveria väsytettyä loppupäiväksi.

Rantaruohon tutkijat

Lummekuningas

Löytyiskö kalanperkuita?

Kyllä siellä on koirakin kuvassa.

Haaveilua

Luca eksyi kerran väärälle puolelle järveä ja joutui raukka uimaan koko järven yli päästäkseen takaisin meidän luoksemme. Taisi ottaa ihan vähän voimille mutta hengähdettyään hetken olisi ollut valmis lähtemään taas kohti uusia seikkailuja.

Cosmoksen taidonnäyte

Ja sitten takaisin ylös kepin kanssa.

Tässä näkyy niemenkärjessä ollessamme vastarannalla oleva Fagervikin kartanorakennukset sekä kartanolle kuuluva pieni puinen punamullattu kirkko, jossa pidettiin onnen päivänä 070707 oikein romanttiset kesähäätkin.

Tässä taas lahden perukoilla olevaa rehevää kasvustoa vielä kukkivine vesi-iirikseineen.


Toki siellä mökkimme kallioilla piti vielä vähän vahtia pitää varmuuden vuoksi kun niitä lintujen ääniä kuului koko ajan mutta onneksi eivät menneet veteen.

Ljuba pääsi hussen syykkyyn ja heittäytyi aivan räsynukeksi kuten sillä on tapana. Se osaakin heittäytyä tosi painavaksi kannettavaksi.

Jaahas. Sitä ollaan taas käyty kaivelemassa talon alla kun nenässä näkyy kuivunutta multaa.

Eipä tässä tämän enempää. Haluan vain toivottaa Tiinalle ja hänen suojatilleen pikku Olgalle voimia tätäkin kautta, sillä Olga sai viikonlopun aikana kovasti vakavan kohtauksen, joka diagnostoitiin vanhan koiran syndroomaksi, ts. jokin välikorvassa tapahtuva taspainoelimen horjahtelu. Oireet olivat oksentelua ja lamaantumista eikä Olga raukka kyennyt edes päätään kannattelemaan. Nyt kuuluu jo voivan hieman paremmin ja jopa kävelevän itse, joskin horjahdellen.