Detalji aidan kulmauksessa

Pelargoniat sinisessä puulatikossaan

Paikka jossa hiljentyä ja muistaa. Siellä he lepäävät monet joita olen niin rakastanut. Leposijoista vasemmalta oikealle on vehnäterrieri Murphy Kultaturkki, maatiaiskissa Jazzi Leijonamieli, seropi Tjalle Ritari Uljas, villakoira Pedro Prinssi Kaunoinen ja varjupoikani Taro Valkeapää.

Tämä on vain muistomerkki. Isäni hauta on meressä ja siksi halusin tehdä paikan jossa voin häntäkin muistella. Pieni kuusi ei saa koskaan kasvaakaan isoksi vaan pidän sen trimmauksella aina pienenä.


Sormustinkukkia tupsahtelee esiin siellä täällä

Luonnonvarainen mutta kaunis. Näitä tahtoisin enemmänkin puutarhaamme.

Tuulihattuja eri sävyisinä

Liljoja, joista moni on vielä vasta aloittamassa kukintansa

Pionit ovat kukista uljaimpia. Pienen potkupallon kokoisia ovat kukinnot.

Nämä siemenestä kasvatetut samettiruusut ovat taas kukista pirteimpiä. Pieniä aurinkoja jokainen.

Alapuutarhassamme on juuri nyt violetti Mäkimeirami täydessä kukassaan.

Aurinkokannen reunusta

Pihamännyn juurella olevat maanpeittokasvit kukintonsa aloittamassa

Nämä Karpaattien kellot kukkivat reippaasti parikin kuukautta jos vaan muistaa nyppiä kuolleet kukat aina pois.

Vaikka itse sanonkin on minusta puutarhamme tänä vuonna ylittänyt itsensä ja vielä ovat jotkut liljat ja daliat kuten myös syysleimut ja Konnanyrtit vasta tulossa kukkaan lähiviikkojen aikana. Toisaalta siihen vaikuttaa varmasti tämä ilmastonmuutos, eli lyhyt talvi ja pidentynyt kasvukausi. Tiedä sitten pitääkö iloita vai surra.