Mustikat ovat tänä vuonna niin runsaslukuisia että metsässä voisi vallan asua eikä sittenkään saisi poimittua pois kuin murto-osan. Ja isojakin ovat kuin mitkä sekä todella makoisia. Kun Ljuban ruokavalioon kerran kuuluu myös mustikat (joita se ei tuoreeltaan oikein syö) niin tänä vuonna on tuplasyy poimia niitä pakkaseen.

Myös ensimmäiset kanttarellit löysin tänään ja sen päälle oli tietenkin kierrettävä jokainen metsässä ollut koivikko. Vaan en löytänyt enempää sitten mutta hyvää se on ihan vähissäkin määrin.

Koirilla olikin sitten omat touhunsa kuten yleensäkin. Taustalta kuului karmeata rääyntää. Mikälie lintu se oli mutta Ljuba lähti perään kuin tykinkuula. Taisi seurata linnun lentoa aika pitkään koska kieli roikkui navan seutuvilla sen palatessa ja koko suun ympäristö oli viehkeän vaahdon peitossa. Toisessa paikassa jalkojeni juuresta luikerteli kaunis tarhakäärme. Se oli niin komea että harmittaa kun ei ollut kamera siinä valmiina. Nahka kuin himmeä kupari ja niin kirkkaat ja isot keltaiset läikät päässä. Vaan käärmeet ovat arkoja luontokappaleita ja äkkiä se hävisi siitä kivenkoloon. Oli kuitenkin kiva nähdä se käärme niin läheltä kun ei ollut kyystä kysymys. Kauniitahan nekin ovat mutta en välitä niistä ihan jaloissani sentään. Kuten monet hämähäkit, joita ihailen kovasti paljon, vaan en päälleni halua. Toissapäivänä mökillämme oli sellainen erikoinen hämis, joka oli kauttaaltaan vitivalkoinen. Jalat ja kaikki. Vaan takaosan kummallakin sivulla oli kirkkaanpunainen ja lähes sydämen muotoinen kuvio. Toinen hämis oli taas takaosaltaan neonvihreän värinen ja kaikki muu oli terrakotan ruskeata. Kummastakaan en saanut kuvaa kun akku oli just latauksessa.
Tässä sitten kuvina näitä koirien touhuja.

Keskellä metsää oli hiekkakasa ja siinä tällainen syvä reikä. Mikälie oli sitten.

Ljuba saapuu ihmettelemään mihin mamsi jäi.

Kahtoppa! Onpa siinä iso myyränkolo.

Se vaatii lähempää tutkimusta

Miten himskatin syvälle tämä oikein menee? Tällä välin Luca ilmestyy jonkun mutaojan läpikäyneenä paikan päälle.

Annas kun minä tutkin, meinas Luca. Mullahan on se meidän perheen supernenä.

No eipä siellä mitään ollut. Kaivellaas vähän tästä vierestä jos jotain löytyis.

Eikun menoksi.

Odota veikka nyt vähän muakin.

Täältä tullaan...

...ja tänne mennään.

Tännehän minä vaan. Näköalapaikalle.

Ai täällä kuvataan. No sitten tulen minäkin mukaan, päätteli Luca Linssilude.

Nyt on jo jano. Onneksi täällä on näitä vesikuppeja siellä täällä.

Minimaalista vilvoittelua. Väärin mitoitettu kylpyamme.

Mmmm. Maukasta kuravettä.

Tällaisella lätäköllä on kuule ihan eri tarkoitus kuin pelkkä janon sammuttaminen. Minä tiedän tämän.

No juupa juu. Mukavan viileätä tässä onkin makoilla. Kiitti vihjeestä.

Alat sisko oppia! Hmph! No kait mä nyt sen itekkin oikeesti tajusin. Jupinaa jupinaa.

Yks lysti. Nyt mä popsin mustikoita.

Tää on sitä hyötyliikuntaa.

Mitä sä noita ällöjä marjoja syöt. Täällä kun on oikein mehevää ruohoa.

Tässä sitä saa leuat hyötyliikuntaa. Jos joku tulee niin samalla saa ne pahanpäivisesti säikyteltyä. Varokaa sapelihammaskoiraa! Hih hih.

Sen pituinen se. Järven kautta kotiin.