Koska Ralf oli tuomaroimassa viime lauantaina Tampereella spanieliliiton tokokisoja jäin koiravahdiksi myös Cosmoksen osalta. Eipä siinä mitään. Nää kolme koiraa tulevat kerrassaan niin mainiosti keskenään toimeen ettei voisi paremmin asioiden toivoa olevankaan. Luca ja Ljuba saavat vuoronperään Cosmokselta ylitsevuotavia ystävyyden osoituksia kun tapaavat. Cosmos käy suukottelemassa kumpaakin monin kielisuukoin heidän suupielilleen. Joskus aniharvoin Ljuba saattaa hieman pehmeästi siitä örähtää mutta yleensä ei tee sitäkään. Lucakaan ei niin vastaan pane. Vähän väistelee niitä märkiä suukkoja ajoittain. Sen jälkeen Cosmos heittäytyy selälleen ja örisee sekä kiemurtelee kun rapsuttelen häntä. Ihan tyyppi tämä Cosmos kyllä on. Tässä sitten kuvien kera tämä koirien yhteislenkki, jossa yhteistuuminkin touhuiltiin niitä näitä kun mamsi vaan oleskeli ja katteli maisemia. Edellispäivänähän husse ja Cosmos kuitenkin jo tulivat tänne Espooseen josta ensiksi hieman kuvia.

Husse ja Cosmos saapui. Nykyään jo Ljubakin käy iloisesti tervehtimässä vaikka onkin tällainen  yhden ihmisen koira enimmäkseen.

Luca se on varsinainen Hussen poika nykyään. On jo uskaltanut alkaa hussenkin kanssa riehumaan. Tässä on kuitenkin suukotteluhetki. Häntä sen kun vispaa.

Ljuba tais haluta olla rauhassa vaikka toki siinä jaloissamme nukkuikin.

Liekö Cosmosta sapettanut Lucan saama huomio kun ilmekin on näin apea.

Iloksihan se muuttui kun pääsi myöhemmin taas järveen uimaan

Enpä taida sittenkään lähteä samoille apajille, tuumaa Luca

Parempi on että yksi kerrallaan noutaa

Tulihan se sitten Lucankin vuoro. Lihakset pinkeenä tässä mennään.

Ploiskis!

Kiire kiire on sillä se oma spesiaali juurakkohan sinne veteen heitettiin

Tässä on nimittäin riittävästi haastetta pienelle lagotollekin

Sen pitää tuntua jossakin kun käy noutamassa vedestä.

Sitten se aloituksessa jo mainittu varsinainen Hannuslenkki:

Paljon hauskaa pienestä kuralätäköstä

Hei sä tuoksut jotenkin ihanan liejuselta

Coosmoos, Luucaa, Ljuubaa tääännepäin! Näinhän sen pitäisi toimia joka kerran.

Kukkulan kuningas

Minä kans.

Ei meitä kaksi voi olla. Mä häippäsen.

Kaivinkone Luca vauhdissa

Ei mitään pikku poteroita kaivelekkaan tämä käkkäräpää

Mitäs täältä löytyykään? Tarkastajakierros.

Tähän kohtaan tuleekin kunnon salaoja

Etkös oo vieläkään valmis? Kohta voit jo ruveta haukkumaan kiinaksi.

Kaipa se on paras ruveta järsimään keppiä tällä välin. Tuntuu toi ojankaivuu kestävän.

Vihdoinkin matka jatkuu ja siitäkös Ljuba riemastui

Mutta mihinkäs se veikka peikko katosi?

Huhuu! Täällä ollaan. Kukkulan kuninkaana sittenkin. Ähäkutti!

Ai siellähän sä. Ootkos muuten huomannut että oot itekkin muuttunut siniseksi kun syöt niin paljon mustikoita?

Lopuksi kevyttä kepinjärsintää. Sama keppi kävi kierroksen koko katraan läpi. Ainahan se toisen keppi on se paras keppi. Hupaisia ovat nämä karvalapset.

Luca sen löysi ja tyylilleen uskollisena oikeen tanssahtelee ja jongleeraa sen kanssa. Cosmos seuraa kateellisena vierestä hauskan näköistä touhua.

Aikansa vahdittuaan koittaa tilaisuus kun Lucan huomio kiinnittyy muualle. Voi kuinka osaa ollakkin makoisa keppi.

Niinhän siinä käy sitten, että naisen oikeudellaan Ljuba lopulta sen kepin itselleen perii.

Herrasmiehenä Cosmoksella oli tyytyminen toiseen keppiin. Tällai sulassa sovussa sitten vieritysten keppejä järsitiin. Luca taisi jo olla tässä vaiheessa mustikoiden kimpussa.

Siinäpäs näitä kesämuistoja taas aimo annos. Järven kautta tietty kotiin ja sen päälle piiitkät nokoset hussea kotiintulevaksi odotellessa.