Nenäkin on vähän kuivannut. En oo pärskinyt yhtään tänään ja niistänytkin vain noin tusinan kertaa.  Ei oo tarvinnut Panadoliakaan syödä ettei paikat särkisi. Elämä siis voittaa. Oltiin tänään kallioita kiipeilemässä. No siis Lucahan niitä enimmäkseen kiipeili. Itse valitsin helpommat reitit kun vielä ottaa hieman henkeen tuollainen rehkiminen. Ljubakin päätti kääntyä takaisin jyrkimmästä kohdasta. Mietti varmaana itsekseen ettei ole vuorivuoheksi syntynyt. Tänäänkin tuli poseerauskuvia mutta kuinka koirut osasivatkin itse päättää missä poseerataan. Mamsin tarvitsi vain olla kameran kanssa valmiina. Tässä päivän pläjäys kuvia (karsittuna tosin).

Ollaan esitelty silmät ja nenut. Nyt esittelyvuorossa on sitten kielet. Lucan kielessä oikealla puolella on lopun ikää pieni lovi kun sen kerran trimmatessa herra päätti maistella saksia, jolloin keittiö muuttui hetkessä sotatantereen näköiseksi. Verta oli kaikkialla leikattujen karvojen seassa.

Ljuban itse valitsema poseerauspaikka. Hyvin valittu kylläkin. Mäen päältä myös näkee kauemmas.

Mäen huipulta näkee sitten parhaiten.

Mikäs se siellä rasahti?

Nyt sisko kiipeillään. Luca vuorenpeikko ponnistaa edellä.

Enpä taidakkaan mennä tuosta, tuumasi Ljuba

Parempi tulla takaisin alas.

Sinne se veikka katosi.

No okei. Mäkin tulen sitten alas taas.

Kuljetaan sitten lällärireittiä mamsin kanssa.

Jaa siihen jäit mamsi sitten tököttämään syöpäkääryle suunpielessä. No ruvetaas kaivuuhommiin.

Pitäähän ne hämähäkit potkia pois ennenkuin makuulle käy. Enkä ole sairas vaikka vähän lepäänkin. Kyllä minäkin osaan joskus olla ihan paikoillani.

Ljuba näyttää löytäneen hyvän selännytkytyspaikan.

Heijjaa ja kimppuun vaan!

Vamppyyrikoira iskee takaisin

Hui kauhistus! Ehkä on parempi vaan istua nätisti paikoillaan ja tarkkailla ympäristöä.

Niin se on parasta tehdä ettei käy kalpaten.

Palloleikit kotona ovat turvallisempia.

Näinköhän, miettii Luca suu mutrulla.

Luontokuvaakin pukkaa. En voi itselleni mitään. Koittakaa kestää.

Mitä tästäkin tulee mieleen?

Välillä ripotteli ja sitten oli taas niin sinitaivas

Hannuksen pyramidit eivät ihan vedä vertoja Egyptin pyramideille.

Levollista kalliomaisemaa

Pieni mänty on kuivumassa pois pienessä kallionkolossaan. Vielä oksan päät vihertää. Kaunis yhdistelmä keltaista ja vihreää.

Männyn oksan pää lähikuvassa. Vielä on uutta kasvua tulossa. Kaikki ei siis ole menetetty.

Hauskat sammalmäättäät. Kuin jotain pieniä eläviä olisivat.

Miksiköhän juuret minua niin kiinnostaa aiheena. Jotenkin ovat niin monisäikeisiä.

Kullankeltaista ruohoa vihreällä sammaleella. Taas sama kaunis väriyhdistelmä kuin pienessä männyssäkin.

Ruskan sävyjä täälläkin näkyi monin paikoin. Niin maassa...

...kuin kohti taivastakin

Haavanlehtiä syysväreissään

Yksittäinen haavanlehti

Vielä paikoin kanervat kukkivat somasti

Oravia riittää kotinurkilla ihan kiusaksi asti. Joka puolella vilistelevät ja Ljubahan innostuu.

Siinäpä se tältä erää. Nyt saa kamera huilata huomisen jotta saadaan vähän kuvia sitten viikonlopun menoistakin.