Juu, taitaa jäädä huominen mätsäri menemättä. Aamulla kömpi Ljuba tapansa mukaan sänkyyn halittelemaan ja laittoi päänsä mahani päälle. Hetken siinä haliteltiin kun jotain pisti ihan mahottomasti takapuoleeni. Nousin ylös ja vedin peiton pois. Siinä sängyssä luikerteli pitkulainen musta olento yrittäen piiloutua. Nappasin sen sormiini ja puristin kuoliaaksi. Vähän verta siitä tuli pois. Aika iso se oli (noin parin millin mittainen) mutta varmasti se oli täi. Yök! Enpä oikein sitä koiratäiksi usko. Luultavasti saanut sen supilta viime viikonvaihteessa kun oli poissa näkyvistä ja haukkua louskutti ainakin 45 minuuttia yhtenään kun olimme sienessä. Luca kävi useampaan otteeseen katsomassa mikä siskolla oli mutta palasi aina takaisin aika pian. Itse päätin olla menemättä katsomaan mikä elukka siellä oli sillä tiesin että tuo käy kiinni siinä vaiheessa kun ihminen ilmestyy paikalle. Ajattelin että Ljuba käy minut hakemassa kun en tule paikalle jolloin saan sen napattua kiinni. Niinhän se on tehnyt aiemminkin. Vaan ei se tullut. Jatkoi vain hysteeristä haukuntaa. Lucalla oli aika hätä kun sisko jäi taakse mutta pidin pintani. Kun sitten lopulta hiljeni aloin kutsua Ljubaa huutaen ja vihellellen mutta aikaa vierähti vielä pitkään ennenkuin tyttö suvaitsi ilmaantua paikalle. Oli luultavimmin ottanut ohjakset omiin tassuihinsa ja päättänyt lopettaa eläimen itse. Mitä todennäköisemmin kyseessä oli supi. Ne kun ovat hitaita. Kettua, jänistä, oravaa tuo ei kiinni saa. Siilejä ei sielläpäin ole ollenkaan ja ne osaavat käpertyä palloksi. Eli siis supikoirasta sai täitartunnan. Onkin raapinut itseään vähän enemmän viikonlopun jälkeen. Onneksi minulla oli kotona vielä yksi ampulli Frontline-loishäätöä ja sen pistin heti Ljuballe niskaan. Sen jälkeen alkoi kova siivoaminen ja kaikki petivaatteet meni pyykkiin. Niin koirien kuin omanikin. Vielä pitkällinen sentti sentiltä kummankin koiran turkin läpikäynti osoitti ettei eläväisiä koirissa enempää ollut. No tosin kolme punkkia lähti Lucasta tuon tutkinnan aikana. Niitä ällötyksiä onkin saanut poistaa koirista ihan joka päivä. Enpä tiedä onko supin täissä ja koiran täissä eroja mutta jotenkin tuntuu että jos supin täi voisi koirassa elää se ei olisi lähtenyt sänkyyn etsimään uutta uhria. No nyt on myrkyt laitettu niskaan joten vaikka se jo huomenna vaikuttaa en ota riskiä mätsärin suhteen. Mansen Murre juoksuihin voimme sentään sunnuntaina lähteä kun aikaa on jo silloin vierähtänyt se 48 tuntia ja mahdolliset turkkiin jääneet öttiäiset varmasti kuolleet. Ei kiva ihmiset. Ei yhtään kiva.
No siis kamerakaan ei päässyt tänään levolle vaikkemme edes metsään menneet vaan pyörimme tuolla kotinurkilla hevostallien liepeillä. Eihän sitä kamerafanaatikko itselleen mitään voi.

Muutin sitten myös vähän sivun ulkonäköä kun huvitti saada siihen tällainen syksyisen lämmin sävy ruska-ajan kunniaksi. Yläpalkkikin muuttui toiseksi.

Olen poistanut oikean laidan laatikot joissa oli minulle tärkeitten koirien kuvia, koska tilanpuute on suuri. Pahoittelen siis lukijoilleni, jos oma kullannuppusi ei ole enää sivuillani. On se kuitenkin mielessäni. Niin Olgat kuin Ortinotkin ja Nellit sekä Vilmat puhumattakaan minulla olleista rescue hoidokeista. Cosmos tietty tulee olemaan jatkossakin mukana meidän jutuissamme joskaan ei nyt muutamaan päivään olla nähty. Tämäkin päivä peruutettiin tuon täi-asian vuoksi. Mrrr!

No tässä nyt kuitenkin taas niitä kuvia.

Sieniä löytyy lähes mistä vaan ja monet ovat aika koristeellisia

Niin ovat monet luonnon kukat pieniä ja huomaamattomia mutta lähemmin katsottuna aivan ihastuttavia. Niiden siemenistä puhumattakaan.

Syksyn sävyt ovat varmasti maailman kauneimpia

Kielon myrkylliset marjat ovat katalan kauniita

Pientä kikkailua. Kielon ja kalliokielon marjat yhdessä kasassa.

Ihana syyskuinen taivas. Tämä syyskuu on minusta ehdottomasti vuoden paras kuukausi. Kakkosena tulee toukokuu keväisine hempeine värisävyineen. Jos olisin värisokea jäisin kyllä paljosta paitsi.

Näkinkengän näköinen puupala. Siinäkin on hienoja värivivahteita.

kuten on näissä kauniissa ruohonkorsissakin

Kaunis kataja on minun lempihavupuuni - vai onko se pensas?

Vehreyden syleilyssä seisoo Soukanpohjan hevostallit

ja sen liepeillä on ympäristötaidepolku, josta olette te jotka puudelitädin blogissa käytte jo voineetkin lukea. Tässä lempiteokseni Alien-jengi.

Hauska ja piristävä on myös tämä sulamaton lumiukko

Tämän virnistävän peikko-otuksen nimi on 'Korkki kiinni'. Syy lienee selvä.

On se kumma mitä porukka jättää jälkeensä. Tämäkin pyörä näytti ihan kelpo pyörältä. Toisessa paikassa kanervikossa tökötti ihan ehjän näköinen urheilujalkine.

Koirat tulessa?

Söpöliini poseeraa niin vakavana

Vaan minkäs sitä voi kun joutuu elämään kuningatar Ljuban varjossa

No tässä tyttönen antaa vähän tasoitusta ketarat kedossa. Kukas sitä  nyt jaksaa aina vaan olla ylväänä.

Koirien anatomia osa 4

Ljuban anturat

Lucan anturat

Nyt voidaan kysyä ihan rehellisesti, että KETÄ KIINNOSTAA. No ei varmaankaan monia mutta tämä on minun blogini ja minua huvittaa laittaa tänne näitä lähikuvia. Nih!

Hauskaa viikonloppua toivettelen nyt sitten itse kullekin. Toivottavasti tiedossa on jotain mukavaa tekemistä tai sitten pelkkää rentoa oleskelua vaan.