Mansen Murre juoksut

Oltiin eilen porukalla (Ralf, Tiina ystäväni ja minä sekä koirat) mukana Tampereelle sijoittuvassa Mansen Murre juoksutapahtumassa. Roturace tapahtumasta poiketen tässä joukkueeseen tarvitaan vain kolme koiraa ja ne voivat edustaa mitä rotua tahansa tai olla sekarotuisia. Ei siis vaadita, että joukkueen koirat ovat samanrotuisia kunhan ovat samaa kokoluokkaa mutta toki saavat olla samaakin rotua. Meidän kolme koiraahan ovat kaikki yli 50 cm säkäkorkeudeltaan, joten näin meillä oli joukkue jo omasta takaa. Vain ihmisvahvistus tarvittiin ja niinpä suostui ystäväni Tiina lähtemään mukaan joukkueemme jäseneksi, siitäkin huolimatta että hänen jo 13-vuotias toyvillakoiransa joutui jäämään yksin kotiin. Onneksi toinen ystäväni Ruut ilmoitti menevänsä mielellään päästämään Olgan välillä pihallensa hädälle ja muutenkin katkaisemaan mummelin päivän, joten vaikka olimmekin poissa sen 8,5 tuntia ei tullut Olgalle niin pitkää yksinoloa yhteen syssyyn.

Mansen Murre juoksut järjestetään vuosittain Tampereen Kaupin kaupunginosassa, missä sijaitsee Kaupin vinttikoirarata. Järjestäjänä on Pirkanmaan Vinttikoirakerho ry.
Roturacen tapaan tapahtuma oli piristävä ja tuttuja siellä tapasi useampia, joiden kanssa saattoi vaihtaa kuulumisia. Mukavaa on myös seurata koirien juoksutyylejä ja -riemua. Etenkin vinttikoirien juoksussa on jotain runollista. Se liikkeen helppous ja koirien virtaviivainen rakenne yhdessä on kaunista katseltavaa.
Vaihtoehtoina juoksutapoihin löytyi moottoriviehe, käsiviehe ja ihan kutsumalla koiraa (ns. huutoveto). Meidän kaikki kolme koiraa juoksivat huutovedolla. Cosmoksen palkkio oli sen 'dummy' mitä se saa vedestäkin noutaa treeneissä ja omat koirani saivat palkkioksi maalissa namia, eli porkkanamakkaran palasia.
Paikalla oli myös kanttiini, josta sai ostettua grillattua makkaraa ja lättyjä mansikkahillon kera sekä kahvia ja teetä. Siellä oli niinikään koju, jossa myytiin (jopa edullisestikin) kaikenlaista koiratarviketta ja koirien purtavaa.

Sanoisin, että järjestelyt täällä toimi minusta ehkä paremmin kuin Roturacessä johtuen siitä, että eri luokkien ilmoittautumiset oli porrastettu sen mukaan missä järjestyksessä siellä juostiin. Meidänkään ei tarvinnut ilmoittautua ennenkuin klo 13-14 välillä kun maksiluokkien joukkueiden juoksut tuli alkaa klo 15. Näin ollen jo monet olivat paikalta ehtineet poistua eikä tungos ollut ihan niin kova. Ihan ensimmäisiä juoksijoita aamu yhdeksältä kun olivat mikrokoirat ja sen jälkeen tulivat midit ja vinttikoiraluokka. Maksien jälkeen oli vielä superhyperextramaksit. Yli 50 cm ja yli 50 kg painavat koirat siis.
Joukkueemme nimi oli Väliaikaiset. Päädyimme tähän nimeen, koska oletimme, että koiramme ajallisesti tulevat sijoittumaan johonkin keskivaiheille. Vaan kyllä me sinne yli puolen välin sitten sijoituttiin mutta ei kuitenkaan jääty hännille.
Asusteina oli Pirkka-merkkiset keltaiset jätepussit, joihin oli pastellinvärisillä post-it-lapuilla niitattu kiinni kirjaimina nimi VÄLIAIKAISET, kiertäen vyötärön ympäri ja rinnukseen oli tehty sekunttikello. Myös selässä oli tavuina tuo sama nimi kirjoitettuna eri värisille post-it lapuille. Koirilla oli sitten huivit kaulassa. Cosmoksen huivissa luki 'Iso mutta kiltti' ja sehän pitääkin täysin paikkansa. Huivin sain Roturacessa Espanjan koirat ry:tä vetävältä Helenalta.
Tuli todettua, että meidän koiramme ovat hyvin tasavertaisia juoksijoita. Nopein oli Luca lagotto ajalla 8,63 sekunttia matkalla 80 metriä. Tämä oli muuten vajaan sekunnin nopeampi aika kuin Roturacessa ja se on aika paljon noinkin lyhyellä matkalla. Toiseksi tuli Viipurin tyttö Ljuba ajalla 8,82 sekunttia ja flätti Cosmoksen ajaksi tuli 8,89 sekunttia. Cosmoshan nyt onkin koirista raskasrakenteisin vaikka myös muuten isompi onkin. Ljuba on siroin, köykäisin ja vinttikoiramaisin mutta ei silti pystynyt ihan samaan kuin Luca.
Tuli kyllä samalla testattua meidän ihmishuoltajien kunto. Alkuun vuorossa oli Ljuba ja tietty minä kipaisin melko köykäisesti ensin sen 80m sinne maaliviivan taakse ja kutsuin tyttelin luokseni. Ljuban meno näytti hyvin vinttikoiramaiselta sieltä edestäpäin katsottuna. Juoksu oli matalaa ja selkä meni täysin kyyrylle joka juoksuaskeleella kuten vinttikoirillakin. Kun Ljuba oli maalissa ja naminsa saanut laitoin sen remmiin ja sitten juoksimme yhdessä pikapikaa takaisin lähtöviivalle pitkin rataa. Pitihän minun olla valmiuksissa Lucaa varten, joka juoksi viimeisenä ja myös lähettämään Cosmos matkoihinsa lähtöviivalla. Ralf oli tällöin myös pakotettu juoksemaan takaisin Cosmoksen kanssa pitkin rataa, jotta toimisi Lucan lähettäjänä. Sitten sain kipaista sen 80m kolmannen kerran Lucaa varten ja täytyy sanoa että alkoi hieman tässä vaiheessa nipistämään jalkalihaksissa. Onneksi nyt saatoin jo poistua radalta oikeasta portista siinä maalin tuntumassa kun Luca oli juoksunsa suorittanut. Siispä ei ole mamsin kunto maailman parhaita. Se tuli todettua.

Loppupeleissä emme voittaneet mitään mutta kaikki mukana olleet koirat saivat diplomin, jossa on koiran nimi ja juostu aika. Lisäksi siinä lukee seuraavasti: Ljuba (tai mikä koira sitten olikin kyseessä) on osoittanut suurta vinttikoiramaista urheilullisuutta juoksemalla 80m Kaupin vinttikoiraradalla Mansen Murre kilpailussa aikaan 8,82 s. Allekirjoitus: Tampereella 16.9.2007, Pirkanmaan Vinttikoirakerho ry.

Hauskin palkinto meni minusta sille parille jolla kesti pisimpään saada koira kiinni. Eräs vinttikoirista innostui siihen moottorivieheeseen niin, että nappasi sen suuhunsa ja juoksenteli pitkään ja riemuiten se suussaan pitikin radan keskellä olevaa viheriötä. Vasta noin viitisen kertaa juostuaan ympäri viheriötä ja välillä pitkin rataakin samalla lahjakkaasti väistäen sitä kiinni yrittäviä ihmisiä suostui tuo koira vaihtamaan vieheen toiseen samankaltaiseen esineeseen, jolloin se vihdoin saatiin kiinni. Siinä riitti yleisölläkin riemua.

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja mukava tapahtuma. Ilmakin oli juuri passeli. Hieman kolea mutta ei satanut. Ihan välillä pieniä auringon pilkahduksiakin tuli. Tässä muutama kuva tapahtumasta. Ehkä koirien juoksukuviakin saan tänne myöhemmin, sillä paikalla oli valokuvaaja.

Joukkue Väliaikaiset

Mukana olivat myös hakuryhmässämme Vainuharhat vaikuttava ja pirtsakka Nuusku koira (portugalin vesikoiran ja isovillakoiran rakkauden tuotos) emäntänsä Miran kanssa, joukkueessa Kolme Itämaan Kiitäjää. Tämä joukkue saikin palkinnon maksi luokan parhaasta asusta ja ei ihmekään.

Tässä onkin se 'iso mutta kiltti' koira, flätti (sileäkarvainen noutaja) Cosmos

Odottelua ja jutustelua. Kuvassa Ljuba handlerinsa Tiinan kanssa, Cosmos hussensa Ralfin kanssa ja Nuuskutti emäntänsä Miran kanssa.

Minä ja Luca poseerataan

Paikallinen kukka kärpäsineen. Nämä pensaskukat piristivät kivasti taustaa.

Lisäys: paikalla ollut valokuvaaja Marko Vuokko olikin jo ehtinyt laittaa kuvansa galleriaan, joten tässä otteita koirien juoksusuorituksista.

Ljuban juoksu:

Lähtö

Puolivälissä

Melkein perillä

Koira kiinni