Etsi kuvasta toinen koira

Tuon Lucan kanssa saa vieläkin nyt miettiä asiat uudestaan. Onpa poika oksennellut pariin otteeseen viime päivinä. Jopa niin ettei aamuruokaansa tahtonut tänään. Silloin on jo pojalla aika huono olo. On saanut hieman lihaa nyt dieetissään. Eikö vatsa sittenkään siedä sitä? Soitin eläinlääkäriasemalle jo senkin takia että saamani antibioottipillerimäärä ei mitenkään riitä 10 päivän kuuriksi vaikka sitä pitäisi sen verran antaa. 6:si päiväksi riittää nippa nappa. Noh pillereitä saan lisää mutta oksentelukysymykseen en saanut vastausta muuta kuin että tällaiset sulffapohjaiset pillerit eivät yleensä aiheuta oksentelua. Pitää nyt sitten kuitenkin pidättäytyä toistaiseksi lihattomassa dieetissä kuurin loppuun. Laura Asplundia, eli hoitanutta eläinlääkäriä, en kiinni saanut. On kuulemma seuraavan kerran paikalla vasta 20 lokakuuta. Eipä paljoa auta se. Ruohoa Luca on sitten syönyt sitäkin enemmän vaikka ei yleensä ole samanlainen märehtijä kuin Cosmos ja Ljuba. Annoin sitten Attapektiä, eli maitohappobakteeripillerin, Lucalle ja lisäsin juomaveteen Nutriplus jauhetta. Vettä olenkin ruiskulla juottanut Lucalle pariin otteeseen kun ei se itse ole sitä halunnut juoda. Silti huolestuttaa nyt se virtsan korkea pH ja kalium- sekä magnesiumvaje. Tieto lisää tuskaa. Niin se on.
Ljuban tassu ei sitten turvonnut sen enempää mutta ei se turvotus ole täysin laskenut poiskaan. Ei silti hirveästi tassuaan arastele. Pari kertaa olen vaan Betadinellä sitä putsaillut mutta sehän auttaa enemmän ulkoisiin vaurioihin. Seurailen toistaiseksi tilannetta sen suhteen.

Tuntuu kuin olisin eläilääkärillä töissä kun ihan jatkuvasti jotain eläintä tässä lääkitään.

Noh olimme kuitenkin lauantaina hakumetsässä ettei mitään aivan katastrofaalista tämä ole. Ennemminkin aiheuttaa huolta. Haku meni hienosti vaikka Luca edelleenkin vähän kiertelee etsiessään (jopa haamun olleessa kyseessä). Nyt on vaan raaka peli. Palkkiota ei tule ellei mene suoraan vaan haku otetaan silloin uusiksi. Neljästä hausta kolme menikin riittävän suoraan.
Ljuban kapulanouto toimii aivan superhienosti. Se menee maalimiehen luokse ja noukkii saman tien maassa olevan kapulan sekä palaa sen kanssa luokseni minkäänlaisia kiertelyitä tekemättä. Aivan suoria hakuja. Toisaalta se riistavietti paholainen teki pienet jäynät yhdessä pistossa. Ljuba oli vilkuillut sivulle jo ennenkuin istutin sen viereeni mutta ennen IVÄG-käskyn antamista katsoi jo maalimiehen suuntaan. Silti se lähti aivan eri suuntaan joitakin räkättäviä lintuja kohti. Kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin kääntyi takaisin kun aloin saman tien kutsua sitä ja sitten onnistui jo suoraan maalimiehen luokse juoksu toisella kerralla. Ajattelin, että saas nähdä miten tässä nyt käy mutta onneksi tyttö tajusi mitä ollaan tekemässä ja jätti ne linnut omaan arvoonsa.

Ljuba maalimies Rositan kanssa namittelemassa haun päätteeksi

Eilen oli Romppu Romppelsson päivän hoidossa kun äitini oli veljeni luona Toijalassa koko päivän. Romppu on ihastuttava persoona mutta hieman kuriton. On vähän lellitty pikkumies. Istuminen ulos mentäessä on niin mahottoman vaikeata ja vielä vaikeampaa on odottaminen oven luona kulkulupaa. Mutta kyllä se rupesi sujumaan hieman sentään kun vaan jaksoin asiaa vatvoa pitkin päivää. Romppu myös leikkii vähän kukkoa tunkiolla ja aina jos vaan rapsuttelin toista niin väen väkisin änki itsensä väliin. Ei muuta kuin pois vaan omaa vuoroansa odottelemaan. Se mikä Rompussa on aivan super ihanaa on, että lenkillä ei tarvitse huolehtia siitä, että se pysyy mukana. Rompulla ei juurikaan ole riistaviettiä. Vahtimisviettiä sitten löytyy sitäkin enemmän. Pitkin päivää se täällä murisi ja haukkui jokaista ulkoa tai rapusta tulevaa ääntä. Se kyllä saattoi toisaalta olla myös epävarmuutta kun oli täällä hoidossa eikä omassa turvallisessa kodissaan. Ei kyllä mitenkään itkenyt emäntänsä perään, joka toi Rompun tänne mutta toisaalta Romppu nyt on niin tottunut siihen että se asuu tuolla äitini kanssa viikot ja viime aikoina myös monet viikonloputkin kun emäntänsä onkin jäänyt kaupunkiin tyttärensä asuntoon minne Romppua ei voi ottaa mukaan sen sijaan että olisi mennyt sinne heidän kunnostuksen alla olevalle vanhalle talolle Kemiöön viikonlopuksi. Isäntäkin on ollut toisaalla remontteja tekemässä. Täytyyhän se elantokin ansaita.
Lucasta huomaa ettei metsissä ole enää mustikoita sillä kyllä se uteliaisuus taas vetää jänöjen jäljille. En ehtinyt kauaakaan olla Suvisaaristossa eilen kun jo Luca ja Ljuba molemmat huitelivat kutsuista huolimatta minne sattuu. Oltiin sitä ennen kyllä oltu jo tovi siinä rantakivillä ja siinä kyllä koirut pysyivät kiltisti vierellä ja tutkivat kaislikoita. Suivaannuin sen verran, että käänsi kelkkani ja menin takaisin autolle. Kohta jo Luca tulla juoksenteli kiireen vilkkaan perään mutta suutuksissani istui autoon, jossa Romppu jo oli ja laitoin oven kiinni hetkeksi. Siitä tulikin herralle aikamoinen paniikki joten menin ulos ja päästin Lucankin takakonttiin sisälle (missä se ei oikein tahdo pysyä vaan hyppää aina selkänojan yli takapenkille). Kuinka monet kerrat olenkin sen taas ottanut ulos autosta ja eikun vaan sinne taakse uudestaan.
Ljubaa ei vaan näkynyt vaikka käynnistin auton ja lopulta ajelinkin eteenpäin noin 500 metriä ja parkkeerasin toiseen kohtaan tietä, missä oli sellainen levennys. Nousin autosta ja kävelin metsän kautta hisskukseen takaisin alkuperäiseen paikkaan. Kohta jo näinkin Ljuban siellä metsässä. Se vaan seisoi ja katseli minuun päin. En kutsunut sitä vaan aloin kävellä polkua pitkin toiseen suuntaan takaisin autolle päin, jolloin se kyllä tuli perääni. Heti kun se oli ehtinyt edelleni vaihdoin suuntaa ja kyllä Ljubakin kääntyi joka kerran perääni. Näin risteiltiin sitten edestakaisin jonkin aikaa kunnes olimme auton luona. Edelleenkään en puhunut Ljuballe mitään. Menin autoon ja laitoin oven kiinni sekä starttasin auton. Ljuba vaan seisoi parin metrin päässä ja katseli. Ei tehnyt mitään. Lopulta nousin autosta ja kutsuin sen luokseni, jotta se menisi takakonttiin toisten koirien luokse. Se tulikin iloisesti mutta juuri kun yritti hypätä kyytiin haukkasi Romppu poika ilmaa Ljuban nenän edessä ja päästi pienen ärräpään. Että pitikin alkaa kukkoilemaan juuri silloin. Otin Rompun autosta ja laitoin Ljuban sisään. Ljuba oli säikähtänyt tuota sen verran, ettei itse enää tahtonutkaan hypätä kyytiin. Romppu sitten hyppäsi takaisin autoon ennenkuin Ljuba oli autossa. Ei muuta kuin Romppu vielä kerran ulos ja nyt olin jo aika vihainen, joten ärjäisin jotakin painokelvotonta Rompulle. Se sitten jäikin istumaan paikoilleen korvat luimussa. Vasta kun olin saanut Ljuban autoon sai Romppukin luvan tulla kyytiin ja vihdoin pääsimme kotimatkalle juuri kun alkoi sataakin.
Illalla sitten kun äitini palattuaan Toijalasta tuli hakemaan Romppelssonia kotiin opastin häntä hieman, että voisi olla syytä vähän ottaa pojalta luuloja pois. Sen ei pitäisi saada ryntää ulos ovista miten sattuu eikä sen tarvitse saada huomiota aina kun se sitä haluaa. Sen ei myöskään pidä aina saada tahtoonsa läpi kun esimerkiksi kuljetaan yhdessä, niin että se pääsee joka kerran peittämään Lucan tai Ljuban pissat omallaan. Ei muuta kuin remmi lyhyelle ja käsky NYT MENNÄÄN sen sijaan että Romppu päättää kulkusuunnan ja vauhdin millä mennään. Ongelma on se, että äitini ei luota omaan auktoriteettiinsa eikä näin ollen osaa käskettyään koiraa viedä asiaa loppuun asti vaan käyttätytyy itse epävarmasti. Esimerkiksi kun Romppi laitettiin istumaan portin luokse kunnes äitini olisi ehtinyt siitä ulos niin se vaan livisti siitä välistä ja äitini ei tehnyt asialle mitään. Minä sitten otin koiran takaisin pihalle ja sanoin että se ei saa päästä ulos ennen lupaa. Äitin mielsi asian niin että se oli sujunut oikein hyvin vaikka koira livisti ulos ilman lupaa. No toisella kerralla Romppu jo jaksoi odottaa lupaa ja meni ulos portista epävarmoin askelin. Eihän se ole mitenkään tottunut että äitini sitä noin käskyttää eikä äitini ole tottunut käskemään. En siis kanna suurtakaan toivoa että se alkaisi sujumaan tästäkään eteenpäin. Onneksi Romppu nyt on kuitenkin tuollainen aika täyspäinen ja ihmisystävällinen koira ihan luonnostaan.
Se on kuitenkin kantanut hedelmää kun neuvoin Rompun dieettiasioissa äitiäni ja hän sitten eteenpäin omistajia. Romppu kun oli  keväällä aika pulskassa kunnossa ja sen lisäksi sai lähinnä Pedigree kuivamuonaa, jonka johdosta se sonti ihan tuhottomat määrät. Nyt se syö Hillsin dieettiruokaa ja on aivan ihannemitoissaan ja ulostemäärätkin pienentyneet. Rompun kynsiäkin on emäntänsä ruvennut säännöllisesti leikkaamaan etteivät enää kasvaisi niin mahottoman pitkiksi kun pidin asiasta vähän luentoa. Pitkät ne ovat vieläkin mutta kun se hermo on myös kasvanut niin voi leikata vain pieniä siivuja kerrallaan.
Olenpa minä aikamoinen tättähäärä!

Näkymä Suviaariston rantakallioilta

On se kumma, että jos vettä näkyy niin sinne on heti mentävä. Plumps vaan!

Sitten alkaa kova itsensä nuoleminen kun märkänä on inhottava olla. Ljuba tais kuulla sorsan äänen kaislikosta.

Romppukin kuuli varmasti saman äänen kun niin tarkkana tässä katselee merelle päin.

Vaan metsään päin se Ljuban veri vetää.

Tänään oltiin vaan hevostallin rinteellä ja puron lähettyvillä. Kun Luca kerran oksensi vatsansa sisällön ulos matolle aamulla en viitsinyt pitemmälle koirien kanssa mennä. Tuli siellä kuvattua syksyn viimeisiä kauneuspilkkuja.

...ja vähän kotinurkillakin

Kohta on tämä kaikki mennyttä ja edessä pimeä ja ankea marraskuu. Aika jolloin ei ole pajoakaan kuvattavaa luonnossa mutta voi käpertyä sohvalle ja selailla valokuva-albumeita sen sijaan. Vaan kun kätöseeni eksyy aina ne albumit missä ovat Taron kuvat ja sitten taas ahdistaa.

Tästä se alkaa:

Raekuuro seurasi rajusti sadetta kotiuduttuamme.