Niin se on. Pakostakin on todettava, että nyt on syksy jo pitkällä ja syysmyrskytkin puskee aallokkoa merenrannalla ja taivuttelee puunlatvoja pitkälle puolelta toiselle.

Jäähyväiset myös mökkikaudelle - ainakin melkein. Kyllä me sinne vielä mennään mutta nyt viikonloppuna tuli tehtyä paljon syystöitä, jotta eivät jää viime tinkaan. Vielä on laituri vedessä, soutuvene kääntämättä nurinpäin ja yksi vesitynnyri tyhjentämättä. Perjantaina ilma oli kyllä niin ojasta kuin olla voi. Puolitoista astetta lämpöä ja yhtä vesisadetta, joka tuulen ansiosta tuli sivuttain alas. Ei maailman paras ulkona työskentelyilma. Vaan ei auttanut. Hommiinhan mökille oltiin menty ja hommat oli siis tehtävä. Daliat ylös maasta, sipulit vastaavasti maahan, tynnyrit tyhjäksi, keittiön vesialtaan poistoletkun jatko-osa paikoilleen ja peittely mullalla, lakastuneiden ja kuihtuneiden kasvien poisnyppiminen tai kitkeminen, 2 x ruohonleikkuu (lähinnä läpipuskeminen kun oli niin pitkää ja makasi laossa) ja kova haravointiurakka sen päälle. Ruoho oli siis leikattava ensin ja sitten haravoitava ja sitten leikattava vielä kertaalleen jotta olisi ollut riittävän lyhyt myös niiltä alueilta jotka olivat ihan maahan littaantuneita sateen ja pakkasyön ansiosta. Kivat rakkulat meikäläisellä molempien peukaloiden tyvessä. Lisäksi eräs kuusi, joka oli kasvanut kovin hankalassa paikassa niin, ettei edellinen herra joka kävi puita kaatamassa mökillämme suostunut sitä kaatamaan, oli nyt naapurimme Vekan ansiosta poissaollessamme käyty kaatamassa. Oksia ja rungonpalasia oli siis ympäri pihaa. Nekin oli siivottava syrjään kuivumaan. Pahimman myrskyämisen aikana sain otettua itseäni sen verran niskasta kiinni, että tyhjensin myös talojen välissä olevan katollisen välikön edellisten kaadettujen kuusien pölkyistä. Ne kun oli ladottu siihen kuivumaan jotta veljeni hakee ne joskus sitten kun talonsa valmistuu Kylmäkoskella pois sitä mukaan kun tilaa riittää. Siihen menee ainakin vielä yksi vuosi ja alkoi jo tympimään kun välikkö oli niin täynnä ettei siinä voinut kunnolla liikkua. Kun ainakin siinä kohtaa kykenin työskentelemään kastumatta niin vietin siellä kolmisen tuntia siirrellen pölkkyjä pikkuhiljaa talon alle, jonka aiemmin kesällä tyhjensimme roskista ja kaikenlaisesta krääsästä ja veimme Rosk 'n Roll asemalle Inkooseen. Lopulta kun maitohapot alkoivat liiaksi jylläämään sain viimeiset pölkyt pinottua sinne ja kyllä on mukavaa kun sain sitten sen välikön vielä siivottua sinne kerääntyneistä roskista ja puunsilpusta katsella kätteni työtä. Lopulta vielä sitten grilli ja puutarhakalusteet pestiin ja vietiin talvivarastoon ja hommat oli tehty. Lauantaina olikin upea päivä vaikka toki edelleen viileä ja pihamaa näytti niin siistiltä että. Oli siis aika palata kaupunkiin. Ironistahan se on että ei jääty sinne nauttimaan olostamme vielä mutta muut hommat odotti täällä. Mm. haku sunnuntaina. Toki kerkesimme edes koirien iloksi käydä vastapäisillä kallioilla ja suppilovahveroitakin sieltä löytyi jonkun verran äitille kotiinvietäväksi. Hyvä niin sillä illalla Ralf toikin minulle tupaten täynnä olevan muovikassin samaisia. Niitä olen sitten kuivapaistanut pakkaseen. Taidan viedä naapurillekin vähäsen kun niitä on niin julmetusti. Vaan ihania ovat ja kuulemma se elintarvike, josta löytyy kaikista eniten D-vitamiiniä. Siispä myös erittäin terveellisiä. Varsinkin talvella kun sitä emme saa auringostakaan.

Luca on voinut oikeastaan hyvin mutta en olekkaan lihaa antanut sille nyt. Citro-Oskaa kylläkin. Nyt on antibioottikuuri lopussa ja ylihuomenna sitten uusi virtsanäyte eläinlääkärille. Saa nähdä mitä ne arvot ovat tällä kertaa. Silti epäilen, että Lucalla on sittenkin joku kipupiste jossakin takapäässä. Pitäisi kai viedä se jonnekin kipuspesialistille vallan. Kunhan saan joulukuussa veronpalautuksia niin yritän tehdä niin kun ei tuo sentään linkuta tai liiku mitenkään epänormaalisti tai vaikuta jäykältä. Jotenkin tuntuu vaan että se hieman aristaa takapään rapsuttelua. Kuvitteluako? Kyllä se on pari kertaa edelleen sitä raajojensa tutkiskelua tehnyt mutta kun ei olla oltu niin paljoa kahlailemassa niin se on kyllä vähempää kuin aiemmin. Sain eräältä lagottotuttavaltani tietää hyvän tällaisen spesialistin nimen joten tiedän sitten minne mennä jos tämä jatkuu.

Kiitos vaan Lucan puolesta kaikille jotka ovat lähettäneet tervehtymis terveisiä.

Kirkasvetinen puro? Ei tämä on mökkimme ohittava tie launataiaamulla.

Aidanvierustan väripilkut

Näkymä ennen pihan siivoustalkoita

Syysasteri täydessä kukassaan

Kuten tämäkin 'palava rakkausyrtti'. = vapaamuotoinen suomennos. Kertokoon joku oikean nimen jos tietää sen.

Pikku angervo syysasussaan

Pionitkin ovat vaihtaneet väriä

Kullankeltaista ja sinistä

Syksyistä rantaviivaa lauantaina. Montaa lehteä ei puussa enää ole edellispäivän myrskyn jälkeen.

Yksi oli sentään vielä lehtensä pitänyt.

Näin upea ilma oli sitten lauantaina ja joutsenpariskunta edelleen kesälaitumellaan.

Vuoden viimeisiä luonnonkukkia. Tämäkin jo vähän kärsineen näköinen.

Ilmanpuhtauden mittari, eli naavaa. Meillä siis mökillä edelleen puhdas ilma vastarannalla olevasta hiilivoimalasta huolimatta.

Marketat eivät ole olleet moksiskaan ilmojen kylmenemisestä vaikka lauantaiaamulla oli koko pihamaa huurteesta valkoisena pitkälle aamupäivään.

Romppelsson on yksi niistä harvoista koirakavereista, jotka ymmärtävät Lucan vaanimisleikkejä.

Mieluiten Romppu halusi kuitenkin leikkiä lempilelullaan eli kongilla. Tarjosi sitä heti jos joku vaan istahti hetkeksi alas huilaamaan.

Käytiin Ljuban kanssa laittamassa saunakin talvikuntoon ja katsomassa mitä merellä tapahtuu.

Koirat lenkillä

Auringonpaahteinen suppisrinne. Ljuba menossa tapaamaan alempana mökkipihaltaan haukahtelevaa Carlo lagottoa. Luca siellä jo kävikin moikkaamassa kaveria.

Että pysyn nyt tässä enkä enää mene takaisin Carlon mökkipihalleko? Tylsää!

Vaikea kuvattava on herra Romppelsson mutta tämä onnistui aika hyvin.

Kuten tämäkin kun pikkumies katselee toisten perään kun lähtivät Carlon luokse mutta ei tohtinut itse lähteä omin päin seikkailemaan. Hyvä niin kun Carlokin on leikkaamaton poika.

No eipä ne kaksi muutakaan siellä kauaa viihtyneet. Tässä vielä hieman hämyinen yhteispotretti.

Loppunäkymä. Siistiltä näyttää ja aurinkokin paistaa. Siispä lähdemme takaisin kaupunkiin. Hölmöläisten touhua tuumaa tässä talon eräs emäntä, Ljuba.