Vaikka nyt sää on tällainen teräksenharmaa ja tihkuinen niin onhan ulkonakin toki käytävä.

Koiruille yx hailee kunhan löytyy hajuja ja keppejä

ja lisää keppejä

Jokunen lintukin oksilla ruikuttaa. Tässä lintubongaaja Ljuba tarkkaavaisena.

Liekö käpypedillä mukavakin istuskella?

Hämärä tulee aikaisin kun kellotkin siirtyivät taaksepäin. Kitukasvuinen mänty tässä.

Suvisaariston uimarannalle avautuva näkymä. Hämärän sininen  saari.

Lyhyemmän lenkittämisen ansiosta kotonakin riitti energiaa. Tässä tällaista koti-ilta meininkiä koiramaiseen tapaan.

Koirien lempilelu

Oho! Nyt sisko bongas, että mulla on tää karvapatukka.

Pakeninkin sängylle.

Älä yritä veikka huijata viisaampaasi. Minä otan tämän.

Se on nyt minun ja vain minun.

Mihin se katosi? Ai tuossahan se onkin.

Mamsi, Ljuba otti mun lelun. Ota se takaisin.

Enpä anna pois.

No kun en anna! Vedä vaan mutta ei irtoa.

Mikset sä mamsi ota sitä lelua takaisin? Puren sua jalasta kun ei oo parempaakaan tekemistä.

Voinhan mä tosin soitella pienet sävelet tällä piipittäjällä. Mutta kun ei se enää piippaa.

Jospa laulelisin sitten.

Aavan meeren tuolla puolen jossakiin on maa...

Karseeta kimitystä mutta en kyllä luovu tästä kuitenkaan.

Rupee jo vähän pinna kiristymään. Eikö toi luritus lopu koskaan.

...vaan siivetönnä en voi lentää vankiiii ooolen maan

Tuskallista kuunneltavaa. Voi elämän kevät. Ei kai toi vale-Pavarotti aloita jo toista laulua.

Voi apua mitä karmeeta ruikutusta.

Lopeta jo ja ota se lelusi takaisin. Mä luovutan.

Meen tänne pöydän alle kuolemaan.