Taas oksenneltiin matolle. Vaan onhan se tää antibioottikuuri vietävä loppuun. Yritin hieman antaa kanariisi-sekoitusta Lucan ruokaan aamulla vaan ei se vatsa todellakaan sitä kestä tai sitten syynä on antibiootit. Eilen tosin oli parempi päivä ja Soukan metsässä oltiinkin 4 tuntia kun sain sieltä kotiintuotavaksi pussillisen suppilovahveroita. Eilen Luca ei lihaa saanut joten kyllä se taitaa olla niin, ettei sitä voi kerrassaan syödä. Samalla metsässä tuli oikein olan takaa treenattua sitä että jos koirut suvaitsevat kadota näköpiiristä niin samalla tavalla käy sitten mamsillekin. Kun sitten hätäpäissään joutuu etsimään niin ehkä tulee mieleen, että kannattiko lähteä juoksemaan rallia metsän toiselle laidalle. No ei tietenkään se ala noin toimia heti mutta ehkä ajan kanssa vähän häviää se itsevarmuus koirista kun ei voi koskaan tietää mihin se mamsi on taas kadonnut omien spurttien päätteeksi. Selvästikkään ei sentään haluta riskeerata lämpimän pedin ja säännöllisen murkinan menetystä. Ei kai ne kotona saadut rapsutuksetkaan ihan ojasta ole. Vielä viime metereillä Ljuba päätti kokeilla onneansa vaikka oli jo pitkään siinä vaiheessa tarkkaillut taaksensa, että taasko mamsi vaihtaa suuntaa ja meneekin ihan toista reittiä. Tätä tein yhtenään. Auto oli parkissa metsän laidalla ja mentiin sinne suoraan Lucan kanssa taaksemme katsomatta. Ehdin siinä tupakan vetäistä kun jo tulee metsästä kovaa vauhtia meitä kohti musta varjo. Ohittaa vastaantulevan miehen, joka lähes säikähtää, mutta ei noteeraa tätä. Tulee parin metrin päähän autosta ja jää hämmentyneenä siihen seisomaan. Autoon tulee vasta kutsusta ja matalana kuin selkäsaunaa odotellen. Kertonee jotain Ljuban entisestä elämästä. Tietenkään en itse sellaisia jakele koirille. Ihan tuli paha mieli tytön puolesta.

Lepohetki kanervikossa. Ljuba saappaiden vartijana.

Luca asettui ylleni ja esitteli leukansa.

Mitä lie pureskeltavaa Ljuba löysikin. Multaa vissiin.
 
Poseerausta syysmetsässä. Kuten kuvasta näkyy on Luca onnistunut nuolemaan jalkansa rikki siitä kohtaa mistä karvat ajeltiin pois kanyyliä varten. Bepanten voidetta joudun laittamaan siihen päivittäin ja sen päälle Cothivet suihketta että jättäisi jalkansa rauhaan. Sekin voi tosin oksettaa Luca rassua kun on niin herkkä nenäinen mutta tänään taisi oksentaa ennenkuin suihkutin jalkaa eikä halunnut ruokaansakaan nyt illalla. Lucan kohdalla tämä tarkoittaa voimakasta pahoinvointia.

Metsässä oli tällaisia useampiakin. Onko se Hattivatti?

Edelleen kekomuurahaiset ovat aktiivisia mutta huomaa ilman viilenneen sillä kovin hitaita olivat heidän liikkeensä.

Tänään oltiin sitten rannalla kävelemässä sadekuurojen välillä ja päivällä oli Lucalla vielä ihan hyvä olo, eli oli ainakin ulkona aktiivinen. Sisällähän tuo nyt enimmäkseen nuukkuu. Rannalla on myös niin paljon mielenkiintoista etteivät tule lähteneeksi kauas minusta. Mitä nyt kerran Luca haukahti takanani jotain miestä joka tuli pusikon takaata esiin rannalta päin mutta lopetti heti kun kutsuin. Hyvä niin. Kyllä ne taskussa mukana kulkevat namitkin alkavat tehdä tehtävänsä. Ljubakin tulee luokse ja eteen istumaan niin reippaasti kun tietää että siitä palkitaan. Vaan kyseessähän on hypoallergeniset kalkkunakeksit ja ne nyt ei siis Lucalle sovi koska voi huonosti myöhemmin. Täytyy nyt sitten miettiä uudestaan ne huonot arvot ja mitä niille pitäisi tehdä kunhan saadaan tää kuuri loppuun ja uusi virtsanäyte eläinlääkärille. Ilma ei nyt ollut tänään parhaasta päästä ja kylmä tuulikin rannalla puhalsi mutta nättiä siellä oli silti.

Merimaisema

Dramaattinen taivas

Laineiden loisketta rantakivillä

Tässä olen. Saankos taas namia?

Paljon tutkittavaa rantakivien luona

Kielsin kyllä menemästä veteen mutta eipä se juuri auttanut. Silmä kun räpsähti niin siellä se Luca silti oli. Jalassa oleva sidehän oli kasteltava kun se oli niin inhottava että sitä yritettiin repiä pois automatkalla. Eipä paljon helpottanut olotilaa se.

Rantakivillä riitti vaikka kuinka paljon tutkittavaa

Oiskos täällä vesirottia?
Jaahas, sieltä tulee vene.
Pääsiskös tässä kuivin tassuin rannalle? Nonnih! Nyt se tassu jo kastuikin.

Pitää vissiin kiivetä ylemmäksi.

Mut hei! Emmä silti taida päästä rannalle tassuja kastelematta. Nyt tulikin tenkapoo.

Tonne uloimmalle kivelle pitäis päästä.

Ai mitä sä sanoit?

No okei. En mene sitten.