Tasan eivät käy onnen lahjat niinhän sanotaan. Se koskee niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Olen tänään ottanut tehtäväkseni selvittää tuossa aiempana kirjoittamastani hevos-traktori yhdistelmän tapahtumapaikan, koska ilmoitin sitten asiasta SEY:lle (Suomen Eläinsuojeluyhdistys). Ajelinpa siis paikan päälle ja kuvasin tienhaaran johon kääntyivät. Ongelmana on vain etten voi olla sataprosenttisen varma siitä, että kyseessä oli juuri se oikea tienhaara ja sen jouduin myöntämään myös eläinsuojeluvalvojalle. Kun tienhaaran, jonka uskon oleva oikea, jälkeen jatkuu tuota suoraa Siuntion tiepätkää edelleen ja muutaman sadan metrin päässä on hyvin samanlainen tienhaara ja siellä kauempana pellon laidalla näkyi jopa tyhjiä hevosaitauksia useampikin. Enpä sitten tiedä ratkeaako tämä asia näin heikoilla tiedoilla (suomen hevonen, sininen traktori ja todennäköisin tienhaara johon kääntyivät) mutta onpahan ilmoitettu jos vastaavaa toimintaa siellä harrastetaan useamminkin ja joku toinenkin keksii tehdä siitä ilmoituksen.

Torstai ja perjantai vastaisena yönä paloi taas asunto alta nelihenkiseltä tuttavaperheeltäni. Lapset ovat alta vuoden ja nelivuotiaat. Lisäksi perheeseen kuuluu kolme koiraa, kolme kissaa ja kaksi chinchillaa. Kissoja ja chinchilloja ei saaneet palokuntakaan ulos saman yönä mutta koirat saatiin talosta heti mukaan. Kuitenkaan kukaan eläin ei ole pahoin vahingoittunut vaan kissat ja chinchillat saatiin ulos myöhemmin perjantaina. Tosin olivat hyvin nokisia ja mahdollisesti ovat hengitystiet kärsineet. Perheellä ei ollut kotivakuutusta ja ovat aika puilla paljailla tällä hetkellä sillä asunnosta ei juurikaan saa mitään käyttökelvollista ulos. Niin pahat savuvahingot on kaikessa irtaimistossa. Palo alkoi kylpyhuoneesta kun mahdollisesti kissan töytäisemä pyykkiteline oli kaatunut halogeenilampun päälle ja lopulta syttynyt palamaan. Palovaroitin lähti pärisemään vasta kun koko talo oli sakean savun peitossa niin ettei juuri eteensä nähnyt, jolloin perheen isä heräsi ja alkoi sammutustoimiin. Kauaa eivät voineet sisällä olla sillä savu oli niin kitkerää ja sitä oli kaikkialla. On aivan ihme että pienimmätkin eläimet ovat edelleen hengissä.
Järkyttävää toimintaa oli Sosiaalitoimistolla joka pallotteli perhettä henkilöltä toiselle ja lopulta ilmoittivat etteivät hoida mitään ennen maanantaita koska heidän työaikansa oli päätöksessä. Jättivät siis perheen aivan oman onnensa nojaan. Asunto kyllä järjestyi mutta täysin kalustamaton ja sekään ei järjestynyt suinkaan sosiaalitoimiston kautta. Punaisen Ristin kriisiapu toi sitten myös ruokaa.
Onneksi foorumilla missä perheen äiti tapaa jutustella on lähtenyt auttavat tahot liikkeelle ja ainakin perheelle on saatu hieman apuja sekä rahallisesti että saavat eläimille ruokaa ja esimerkiksi lapsille on löytynyt vaatteita ja leluja. Isovanhemmilta tietenkin tuli myös avustuksia, jotta saivat edes jotain astioita itselleen ja vanhemmille runkopatjat millä nukkua nyt aluksi. Vaan lasten petejä ei ole ja niin olivat lapset ainakin ensimmäisen yön isovanhempiensa luona.
Apua tuli myös kissojen pesemisen muodossa parilta toiselta foorumituttavaltani. Itse vein lasten ja aikuisten sukkia ja lapasia sekä tytölle villapaidan sinne kun niitä sattumalta löytyi äitini kaapeista. Äitini kun tykkää kutoa ja niinpä sieltä häneltä löytyi nyt tarpeeseen menevää tuotetta. Pienen raha-avustuksen lisäksi en paljoa muuta voinut tähän hätään tehdäkkään. Vaan velat ne jäi perheelle maksettavaksi kun palaneen asunnon olivat vastikään remontoineet.
Perheen äiti kuitenkin eilen illalla tokaisi, että nyt voin sanoa näin. Se on onneksi vain rahaa. Pääasia ettei kukaan vahingoittunut tai menehtynyt palossa. Niinhän se on.

Tuli sitten ensilumikin ja Luca oli tuossa äsken lenkillä ihan villinä. Kun ei viilipytty Ljuba ehtinyt nuuskimisiltaan juoksennella niin uhriksi joutui mamsi. Eihän niitä hanskoja nyt voi mitenkään sattua, eihän. Sai kyllä useamman kerran käskeä lopettamaan ennenkuin viesti meni perille. Käytiin jopa koirapuistossakin kun palasimme sieltä Siuntion tien retkeltämme mutta siellä puistossa kun oli kolme hurrrrjan pelottavaa bernin paimenkoiraa. Siis Lucan mielestä. Ljuba kun ei pahemmin niitä noteerannut. Nuuhkaisi kerran ja meni omille teilleen. Luca sen sijaan vilautteli hammaskalustoaan heti kun yksikin niistä tuli liian lähelle. Ei auttanut edes se, että itse rapsuttelin Lucalle merkiksi toista niistä. Luca ei lämmennyt niille ollenkaan vaikka ne olivat jopa narttuja. Nää puistoilut eivät todellakaan ole Lucan lempipuuhaa ja siksi emme kovin usein puistoilekkaan.

Myrskypilvet Laurinlahden yllä eilen

Veden värinää ja värejä

Vaikka Ljuba ei varsinaisesti veteen mene niin veden läheisyys kovasti kiehtoo Ljubaa joka kerran. Nämäkin rappuset oli tarkoin tutkittava.

Luca pupupöksy ei tohtinut kivilaiturilta veteen mennä ja valitsi itselleen kallion päältä näköalapaikan. Luca ei aiemmin ole laitureita pelännyt mutta jostakin syystä on nyt alkanut niitä(kin) aristamaan. Tulee kyllä laiturille mutta kävelee kuin löysät housuissaan. Luca on tällainen mielenkiintoinen persoona. Ikinä ei voi etukäteen tietää mikä milloinkin on vaarallista.

Koirapuiston kapea kiipeilyteline ei ole vaarallinen. Se on pelkästään hauska. Luca jopa suoritti telineellä täyskäännöksen ja niinpä olivatkin koirut sopivasti nokikkain kuvan ottoa varten.

Kotikoirat nauttivat lumesta kukin tavallaan. Tarhalla olevista ulkokoirista se ei varmaankaan ole yhtä hauskaa.

Poseerausta nyt illalla lumisten oksien edessä

Kovasti lumessa tuntuu olevan uusia hajuja Ljuban nuuskimisesta perustaen

Lucan piti päästä lumikasoille purkamaan paineita kun ei saanut mamsin hanskakäsiä jahdata.

Pieni pihapuuni ensilumen peitossa

Nyt taitaa mennä taju kankaalle sillä joku täällä puuskuttelee ympäriinsä myrkkykaasua. Hyi kammotus sentään. Taidanpa lopettaa tältä erää. Hyvää viikonlopun jatkoa vaan itse kullekin. Huolehtikaa kotivakuutuksienne voimassaolosta. Hei ja nähdään huomenna Senaatintorilla!