Enpä sitten mennytkään mökille. Tulikin koirien huoltopäivä. Kaikille neljälle jotain toimenpiteitä. Noh Ljuba ei tarvinnut kuin kunnon karstauksen ja sekin vain siksi, että karstaan jää sitten sitä irtokarvaa. Ljuban turkki kun ei takkuunnu. On sillai todella helppohoitoinen. Kynnetkään ei pitkät olleet ja pään seudun trimmasinkin vähän aikaa sitten joten ei paljoa huoltoa tytsy nyt tarvinnut. Lucankin isompi trimmaus on vielä edessä. Alkaa olla jo liian pitkäkarvainen. Vaan nyt leikkasin vain kynnet ja hännän juuresta. Se on hygieenisempaa kun ei ole karvoitusta juuri peräaukon ympärillä mielestäni.
Nellin korvat on ongelma-alue mutta on niitä kammattu varmaan säännöllisesti kun ei niissä niitä paakkuja nyt ollut. Aluskarvaa tosin lähti kampaan oikein kunnolla. Haarojen välissä sitten olikin mutta ne vain saksin pois. Samalla siistin Nellinkin peräaukon ympäriltä pois liiat karvat.
Vilman turkki se onkin problemaattisin näistä koiruuksista. Se alusvilla kun on sellaista pumpuliakin pehmeämpää höttöä. Niinpä nytkin totesin ettei kampa tästä juurikaan läpi mene. Varsinkin korvat ja niiden taustat sekä poskikarvat olivat yhtä paakkua. Taitavat paakkuuntua aikas äkkiä jos ei ihan päivittäin kammata kun karva oli jo kovin pitkää. Ei auttanut kuin ottaa kone ja sakset ja trimmata koko koiruus. Onneksi yleensä niin vilkas Vilma on oikea unelma trimmattava. Seisoo pöydällä kiltisti vaikka kuinka ja kauan. On se kumma, että tuollaisessa tilanteessa sitä kärsivällisyyttä löytyy roppakaupalla tällä ADHD lapsella. Vilman kynnetkin olivat hehtaarin pituiset niin niistä leikkasin sitten niin paljon pois kuin suinkin uskalsin. Ne kun kasvavat sillai tassuista suoraan ulos eikä alaspäin kuten Nellillä niin eivät kulu ulkonakaan itsestään. Liian pitkät ovat vieläkin mutta en uskaltanut leikata liikaakaan. Mustat kun ovat, joten sitä hermonpäätä ei läpi näy. Sen verran piti karvaakin jättää ettei heti vilu tule, joten käytin koneessa lyhintä kampalisuketta sen sijaan että olisin käyttänyt pelkkää terää. Tosin raajat ja kasvot oli siistittävä saksilla. Niin myös häntä ja korvat. Vilman korvakäytävätkin olivat aika ummessa karvoista mutta ne irtoavat Vilmalla tosi iisisti nyppimällä eikä tyttö muutenkaan ole kovinkaan kipuherkkä. Joten sekin toimenpide sujui muitta mutkitta. Luca herkkäpepulla, jolla myös kasvaa aina hirveesti karvoja syvälle korviin, se yleensä menee vääntelyksi. Vaikka ei nekään nykyään niin tiukassa istu mutta kun on niin herkkis.

Operaation lopussa täytyi todeta, että olen kovin kiitollinen siitä, että omien koirieni turkit eivät vaadi jatkuvaa puunaamista ja kampaamista. Toki Luca alkaa olla siinä vaiheessa, että kohta niitä paakkuja alkaa tulla mutta todella pitkään trimmaamisen jälkeen sen turkin voi vaan antaa olla. Turpakarvat kampaan kyllä välillä mutta vain siksi, että niihin tarttuu kaikennäköistä töhnää.

Tarokin oli tällainen helppohoitoinen tyyppi. Vaikka sen karva oli paljon pehmeämpää kuin Ljuban niin ei sekään helpolla takkuuntunut ja oli vieläpä itsestään puhdistuvaa. Niinpä Taro näytti aina puhtaalta senkin jälkeen kun oltiin oltu ulkona kuralenkillä ja se ehtinyt kuivua. Tosin Taron trimmaus oli aika operaatio kun jokainen saksenjälki tuppasi näkymään siinä turkissa mutta eihän sitä kovin usein tarvinnutkaan trimmata.

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva hakupäivän jälkeisestä tunnelmasta.

Toiset menee vällyjen alle. Nelli se menee tyynyjen väliin.

Vilma ja Ljuba viihtyivät yhdessä nukkumassa

Tässä taas huoltopäivän poseerauskuvia:

Tummat kaunottaret

Tässä taas enemmän snakua muistuttava Vilma poseeraa hienosti sohvapöydällä.