Niinhän se on vaikka mitä tragedioita tapahtuu niin täällä kuin maailmallakin, että muu maailma sen kun porskuttaa eteenpäin. Näin vaikka joiltakin se elämä pysähtyikin kuin seinään katoavassa hetkessä. Seuraamukset ovat kaikin puolin kammottavat. Ihmisiä joiden elämä on pirstaloitunut. Niin uhreiksi joutuneitten omaiset kuin tekijänkin perhe. Kuuleman mukaan ovat saaneet jopa tappouhkauksia. Miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, ettei mieleltään sairaan henkilön perhettä voi vetää edesvastuuseen? Heidän kannettavaan on moninkertainen taakka. Rakkaan menetys. Lopun elämän häpeän tunne. Järkytys siitä, että perheenjäsen kykenee tällaisiin kauhutekoihin. Itsesyyttelyt. Eikö se riitä.
Tekijällä on veli joka on itse vasta hyvin nuori. Vain 11 vuotias. Kuinka hän kykenee käsittelemään tällaista asiaa kun ympäristöstä edelleen yritetään murentaa perheen sisäisiä suhteita. Julmaahan tämä oli. Niin monen henki meni kertaheitolla. Julmia ovat yhtälailla he jotka näitä tappouhkauksia sun muita perheelle lähettelee. En voi sellaisten ihmisten (ja kaiketi heitä ei edes voi laskea minkäänlaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiväksi) motiiveja mitenkään ymmärtää ja omasta puolestani pidän tuollaista käytöstä alle kaiken arvostelun. Haluan kuitenkin osoittaa myötätuntoni myös kaikkia niitä koulun oppilaita kohtaan jotka menettivät toverinsa ja hyvät ystävänsä. Varsinkin ystäväni tyttärelle Juulialle, joka käy tuota koulua ja joutui läpikäymään kauhun hetket ja nyt tuntemaan kuinka turvallisuuden tunteelta vedettiin pohja alta. Tiedän että hänen äitinsä (joka omistaa Lucan siskon Magan) joskus täällä käy, joten edelleen suuri voimahali sinne teille.
Ilma on ihan p:stä mutta ehkä se onkin soveliasta tällaisena aikana. Taivaskin itkee. Niinkuin se itki päivänä, jolloin Taro lähti enkeliksi taivaaseen. Mulla on siis täällä neljä hyvin märkää koiraa makaamassa kussakin nurkassa syötyään ensin iltapuruluunsa. Isoille isot Bucadogit ja pienille ne pienemmät. Ne kun ovat nuo Vilman ja Nellin perhe lähteneet Roomaan nauttimaan paremmista säistä ja historian huminoista. Rooma se onkin upea kaupunki. Olen siellä joskus vuosia sitten käynyt.
Nelli otti sängyn paikakseen syödä puruluunsa. Normaalisti se on kiellettyä mutta kun toinen on tuollainen herkkä pieni prinsessa niin minkäs voit.
Vilma jäi suosiolla eteiseen. Vilma vetelikin kaksi näitä sillä aikaa kun Nelli kunnostautui yhden syömisestä.
Ljuban itseoikeutettu paikka on aina keittiössä. Tais salama häikäistä kun silmät räpsähti kiinni.
Luca taas syö luunsa aina olohuoneessa jos ulkona on liian märkää. Muuten syö mielellään myös pihalla kun saa olla siellä taatusti rauhassa.
Tässä sitten muita kuvia muutaman päivän ajalta kun en ole viitsinyt niitä viime aikaisten tapahtumien vuoksi aiemmin julkaista.
Rotukoirat ovat arvokkaita ja hienoja ja seropit ovat piskejä. Vai onko se näin? Päätelkää itse.
Sekoboltsi
Yritän olla kuin en olisikaan
Jospa söisin vähän tätä jäätelöä tässä enkä ole huomaavinanikaan tuota möyrijää tuolla taustalla
Mmm maukasta. En näe enkä kuule mitä takanani tapahtuu.
Kyllä vähän hävettää kuulua samaan perheeseen tuollaisen kanssa
Mitähän se nyt tuolla uhoo? En kuule ollenkaan - en.
Toivottavasti kukaan ei näe että olen tässä tuollaisen riehujan kanssa samalla kasalla.
Improvisoitua raunio- ja hakutysökentelyä ketteryystreeneineen.
Ensin etsitään sortuneella kivilaiturilla
Sitten tutkitaan kalliokielekkeet
Jatketaan pronssiaikaiselle kiviröykkiölle
Näiden rappusten myötä tulee myös sitä ketteryystreeniä. Tämä vielä siis lämmittelyasteella.
Tässä ollaan jo siirrytty astetta vaikeampaan tasoon. Lintutornin huipulla piti käydä myös etsimässä. Ljubalta tämä sujui kuin lasten leikki. Lucaa hieman jännitti ne jyrkät portaat.
Matkan varrella ollutta monttua ei saanut jättää tutkimatta.
Myös hämyisessä metsälammessa olis voinut olla joku eksynyt ihminen. Siispä sekin tutkittiin. Ensin esteet pois tieltä.
Tarkkaa nenätyöskentelyä pitkin rantakallioita.
Ettei ois joku onneton mennyt vaan veteen.
Oisko joku kömpinyt tuulta suojaan vanhan veneen alle
Täällä on oikea raunioröykkiö. Se on tutkittavata tarkkaan
Missä vaan saattaisi olla joku loukkaantunut avun tarpeessa.
Tämä neitokainen ei jätä hommaa puolitiehen. Joka sentti on käytävä läpi.
Sitten vaan muita kuvia
Lintutornista nähtyä
Synkkä paikka
Sortunut kivilaituri lähikuvassa
Pelottava metsän peikko
Löydä kuvasta toinen koira
Kommentit