Oikeastaan kaikki olisi tänään mennyt niin nappiin kuin olla ja voi jos en olisi tien päällä nähnyt jotain, jota en olisi halunnut nähdä. Olimme koirien kanssa ajamassa kohti Kopparnäsia mutta poikkesin ensin Whitträskilla muutaman kuvan ottamassa. Siksipä matkasimme määränpäähämme pitkin Siuntion tietä. Vaan Whitträskin tieltä kohti Siuntiota päin käännyttyämme mutkan jälkeen edessämme oli ikävä näky. Siinä sadan metrin päässä puskutti eteenpäin mennä traktori ja siihen kiinni sidottuna hyvin lyhyellä liekalla oli poukkoileva ja selvästi kauhusta panikoiva Suomen hevonen. Sepä ei ollut edes tien reunan puolella vaan potki ja sätki siinä kaistojen välissä. Sen turpa oli lähestulkoon kiinni siinä traktorissa ja vaikka se kuinka panikoi ei se voinut muuta kuin lähes raahautua perässä. Siinä olisi eläimelle voinut todellakin käydä erittäin huonosti jos sen jalat olisi sotkeutunut traktorin renkaisiin. Eläinrääkkäystä suoraan sanoen. Sanomattakin selvää oli, etten lähtenyt ohittamaan tuota parivaljakkoa vaikka vastaantulevien kaista oli luojan kiitos ihan tyhjä. Tuo hevosraukka kun potki takajaloillaan kokoajan sinne keskiviivan toiselle puolelle ja oli muutenkin jo niin kauhuissaan etten ainakaan omasta puolestani tahtonut enää lisätä sen paniikkia yrittämällä ohi ja ehkä samalla saaden sen kavioista sivulasiin. Kääntyivät sentään onneksi pian pois pienelle hiekkatielle ja toivoa vain saattaa että tuon uljaan eläimen kärsimykset loppuivat pian sen jälkeen. Tuli itselleni asiasta aikalailla ahdistunut olo tuon hevosen puolesta. Jos ei ihan persuksissani olisi jo sillä hetkellä ollut toinen auto en mene takuuseen olisinko kurvannut parivaljakon perään ja huutanut keuhkoni pihalle. Vaan mitäpä se olisikaan auttanut. Olisi vain hevosraukalle tullut kahta pahempi paniikki. Kuinka voikaan joku hemmetin valopää olla niin ajattelematon ja mitähän tuollaisella toiminnalla uskoi saavansa aikaan.

Onneksi loppupäivä sentään oli aivan täydellinen ja voisinpa vannoa, että vielä vuosi sitten ei tiennyt rakas Burre tyttäreni (Ljuban yksi lempinimi) mitä tuleman pitää. Oli kakut ja muut herkut ja koirakaverikin kylässä. Romppelsson siis tuli äitini kanssa viettämään synttäreitä. Puhumattakaan kivasta parin tunnin lenkistä meren helmassa Kopparnäsissa ihanassa syys säässä. Kyllä tytön kelpaa nyt makoilla vatsansa vieressä loppuyön.

Ljuban kakku: Riisi ja kanajauheliha sekoitettuna porkkanapalasten kanssa ja kostutettuna munakermalla. Paistoin uunissa puolisen tuntia kunnes oli kypsää. Laitoin yöksi tiiviisti vuokaan ja jääkaappiin. Päälle vielä porkkanalättyjä. Tänään kumosin vuoan sisällön isolle pizzalautaselle ja koristelin sen raejuustolla. Päälle keitetyn kananmunan viipaleita. Sitten kalkkunanakin siivuja ja lopuksi vielä porkkanamakkaran siivuja. Hyvin pysyi kakku koossa ja oli se niin herkkua koiruuksille.

Äitin kanssa herkuteltiin lohipasteijoilla ja muffinseilla ja kuunneltiin veljenpoikani Hessun julkaisemaa CD:tä. Kyseessä täysin tietokoneella tehty uuden ajan musiikki CD nimeltään 'Against all evens'. Julkaistiin juuri Tampereella jossakin musiikkitapahtumassa ja muutaman CD:n oli saanut siellä myytyäkin. Way to go Hessu!

Tässä päivän kuvasaastetta:

Laituri järven rannalla

Tyynen ja väreilevän veden raja

Järvi ja taivas tiivistettynä yhteen pisaraan. Siinä se on se elämän alkulähde.

Kopparnäsin tiehaaraa vastapäätä oleva Degerbyn kirkontorni

Kopparnäsin rantakiviä tullessamme

Lehdet on puista kaikonneet mutta kivenkoloissa edelleen ruska on voimissaan

Meren sinisyyttä vasten on kaunis lehdetönkin puu

Olkoon tämä vaikka Ljuban virallinen synttäriposeeraus

Tästä auringonsillassa uiskentelevasta joutsensilhuetista oli paljon apua tuon ylemmän kuvan ottamisessa.

Kivenmolskahdus meressä on enemmän se Lucan juttu.

Kuten lukijat jo tietänee pysyttelee Ljuba mielummin kuivin tassuin mutta riittävän korkealla paikalla tarkkailemassa ympäristöään. Mitähän se sillä varpaiden välisellä iholla, eli räpylöillään tekeekään.

No niin. Siis tiukan paikan tullen lähtee Ljubakin toki veteen. Tällä kertaa ei sentään uimaan saakka.

Lucankin voi tarkkasilmäinen kyllä ajoittain bongata ihan kuivallakin maalla

Kivenkolojen tutkiminen kun on sisarusten yhteinen harrastus.

Noin yleisesti ottaen Luca ei oikein tajua tuota 'kuivin tassuin' filosofiaa.

Näin me siis löydämme synttärisankarimme kalliolta tuulensuojassa katse kohti horisonttia...

...sillä aikaa kun velipoikaa 'aallokko kutsuu'.

Mamsin? Noh mamsin saatamme bongata pylly pystyssä vaikka kallionlätäköitä kuvaamassa...

...ja edelleen kuvaamassa. Pitäähän ne perspektiivit olla kohdillaan vaikka siinä suttaantuvaisitkin polvet (ja välillä peppu tai mahakin tai jopa selkä). Ymmärtänette miksi mieluiten lähden kuvaamaan luontoa vain koirien kanssa. Ne kun eivät välitä mamsin omituisista asennoista ja edestakaisin kiertelyistä kuvakulmien perässä. Tai edes siitä että sitä oikeata kuvaamiskohtaa tavoitellessani yks kaks horjahdan, nappaan kiinni vieressäni kasvavasta rungontyngästä, joka murenee käsissäni ja irtoaa maasta ja näin tipun suoraan syvään vesilätäkköön nilkkojani myöden.

Onko se sen arvoista? Minusta on. It's all in a day's work :))

Luontohan on niin kaunis ja samoista kohteista voi ottaa monia kuvia eri valaistuksessa ja aina ne näyttävät hieman erilaisilta. Valo on ihana keksintö.

Niin ehti aurinko laskea jo lähelle horisonttia tuolla ollessamme ja jo vaihtui päivän turkoosi illan roosaksi. Edelleen ystävämme joutsenperhe jaksavat poseerata kameralle.

Neiti Kesäheinäkin näyttää jotenkin erilaiselta iltavalaistuksessa. Ja se iltavalaistushan tulee jo nyt noin 4:n jälkeen iltapäivällä.

Illalla herkuteltiin:

Tällainen kakku siitä sitten tuli

Tarkka paikka. Ljuba ja hänen kakkunsa. Salamavalolla valitettavasti tulos ei ole niitä parhaita mutta kyseessähän onkin enemmän se tilanne kuin kuvan laatu.

No vihdoinkin tuli se h-hetki. Tajusi mamsikin että syötävähän tuo on eikä vaan kuvattava.

Turpa lähelle lautasta ja imuventtiili auki...

Pikkumieskin sai niin että nyt varmaana napa naukuu ja huomenna ollaan taas laihiksella

Fammu toi Bucadoggeja ja oli Lucan ja Ljuban mielestä pop. Romppua se kyllä pikkuisen kismitti.

Sellaiset synttärit meillä vietettiin. Huomenna takaisin arkeen.