Avasin juuri tänään postiluukusta tipahtaneen uuden Lagotto lehden ja keskiaukeamalla kohtasi minua suuri järkytys. Ystävämme Zotto lagotto on siirtynyt äkillisesti tuonpuoleiseen ilmeisesti onnettomuuden uhrina. Olen aikamoisessa shokissa koska en ole tiennyt tätä ennen tätä päivää vaikka tuo lempeä ja elämäniloa pursuva velikulta ja hieno hakukoira onkin menehtynyt jo 13.11.2007. Eipä siitä kauaakaan kun olimme kaikki yhdessä lagottojen hakuleirillä Vahermaassa. Zotto sielläkin yhtä iloisena ja häntää huiskivana kuin olen aina muistanut hänet aina siitä asti kun ensimmäisen kerran tutustuin pieneen pörröiseen 3-kuiseen lagottovauvaan hakuyhteyksissä parisen vuotta sitten. Zotto oli syntynyt syyskuussa 2005, joten eipä ollut vielä iällä nuorta koiraa pilattu kun hänet nykäistiin julmasti pois elävien kirjoilta. Tunnen suurta surua tapahtuneen johdosta ja haluankin kunnoittaa Zottoa ja hänen surevaa perhettään tällä kirjoituksella.

Zotto, silloin joskus

Päättyi pehmeitten tassujen askellus
Loppui suuren sydämen tykytys
Hiipui palo katseen kirkkahan
Sammui elo koiran ihanan

Julma oli käsi kohtalon
Varasti pois sielun mahtavan
Vei rajan taakse ilontuottajan
Jätti jälkeen surun musertavan

Jossakin taivaanrannan taa
Sielu kaunein nyt vaeltaa
Löytää valon iänkaikkisen
Asettuu rakkaitaan sinne odotellen

-------------

Hänet löytää pilvireunan kultauksessa taivaakannella
Hänet tuntee raikkaassa tuulen henkäyksessä kasvoilla
Hänet näkee kimalluksessa aallonharjalla meren sinisen
Hänet kuulee kuiskauksessa latvoissa honkien korkeiden

--------------

Suurta surua tuntien lämpimin osanottomme Zotton perheelle

Eva, Luca ja Ljuba