Jos joulu oli aivan ihana ja lämmin sekä rauhallinen tapahtuma niin nyt ovat tunnelmat ihan toiset. Paukkuu, paukkuu, paukkuu. Luca on kyllä jokseenkin rauhallinen sisällä mutta ulos kun ei ole asiaa ja sehän ei käy. Pakkohan ne on tarpeet tehdä. Kieltämättä inhoan itsekin tuota järjetöntä kersojen paukuttelua täällä pihojen keskellä. Suorastaan v*tuttaa (anteeksi kielenkäyttöni). Tätä mielentilaa nyt ei vaan voi toisella lailla ilmaista.
Ei mielentilaani auta Lucan saama kennelyskäkään vaikkakin onneksi erittäin lievänä se on puhjennut mutta se nyt ehkä oli aika mahdotonta välttyä siltä kun sellainen epidemia on meneillään. Ljuba rautarouvaan ei ole tarttunut yskää. Liekö sairastanut juuri tämän viruksen (johon ei Suomessa annetut rokotukset tehoa) aiemmin elämässään ja on nyt sille immuuni?
Sen sijaan Ljuba kaiketi niksautti jotain eilen metsässä koska se illalla levättyään aikansa nilkutti oikeata eturaajaansa aika pahasti. Mitään ulkoisia merkkejä ei ole tällä kertaa loukkaantumisesta. Olen toisaalta jo pitempään epäillyt, että sillä on toispuolisesti nivelrikkoa olkapäässä. Ei se linkuta normaalisti mutta jotenkin se nousee sohvalle ja sänkyyn vähän vaivalloisesti laittaen ensin ylös yhden eturaajansa ja sitten ikään kuin vauhtia ottaen nostaa siihen sen toisenkin eturaajan jonka jälkeen kiipeää kokonaan ylös takaraaja kerrallaan. Tosin Ljuba saattaa leikin tiimmellyksessä jopa hypätä ylös mutta yleensä ei tee sitä. Vaan olkien vääntely ja venyttely ei auta kun tyttö ei näytä mitenkään aristavan niitä siinä tilanteessa ja kyllä Ljuba silti vingahtaa kun sattuu, joten ei ole kivun näyttämättömyydestäkään kyse. Pikkuinen mysteeri siis kyseessä. Pitäisi käydä kuvauttamassa koko koira mutta se vaatii rahaa, jota minulla ei juuri nyt ole. Aloitin kuitenkin kummallekin koiralle taas Cartivet kuurin. Annan sitä siis kuuriluontoisesti neljännesvuosittain aina kuukauden kerrallaan.
Toinen huolenaiheeni Ljubaa koskien on se valtava karvanlähtö mikä hällä on juuri nyt. Turkki on ohentunut puoleen ja alusvillaa ei ole ollenkaan. Silti sitä karvaa vain lähtee ja lähtee. Jospa kyseessä on joku sairaus kuitenkin vaikka ne alussa tehdyt kilpirauhastestit näyttivätkin negatiivistä. Kun kuitenkin Ljuba syö hyvin ravinnepitoista kotiruokaa ja sen päälle kerran kuussa vitamiinikuurin ja päivittäin lisänä lohiöljyä. Ei ainakaan ole anemiaa koska ikenet, kieli ja silmänaluset ovat hyvän värisiä.
Viime tammikuussa tuo turkki oli paljon paremmassa kunnossa. Kiilsi ja oli paksu eikä karvaakaan lähtenyt kuin vähäsen. Tosin se oli kaiketi sen Viacutan/Biotiini kuurin ansiota. Pitää ilmeisesti aloittaa sellainen taas vaikka normaali koiran ei pitäisi sellaista tarvita kun muutenkin saa kaiken tarvitsemansa ravinnostaan. Ljubahan saa esim. keitettyjä kanamunia ravinnossaan ja kananmunan keltuainen on hyvä biotiinin lähde. Sen lisäksi Ljuba saa munien kuoret murskattuna ruoassaan ja ne taas sisältävät paljon kalkkia.
Huoli on siksi suuri kun Ljuba oli kylkikalju tullessaan tänne ja ihokin hällä huonossa kunnossa. Noin ohuella turkilla ei ainakaan pakkasista selviä mutta onhan minulla tietty takki ja omatekoinen villahaalarikin jos on tarpeen molemmille koirille. Jotta alkaako hän taas kaljuuntua ja jos niin niin mistä syystä? Iho kuitenkin näyttää nyt terveeltä eikä kauheasti kutiakkaan niin loisista ei voi olla kyse.
On se näitten kanssa yhtä huolen aihetta - enkä silti vaihtaisi niitä pois miljoonastakaan.
Noh eilen illalla annoin Ljuballe yhden särkylääkkeen ja jo iltalenkin aikana se nilkuttelu väheni eikä tänään nilkutellut yhtään. Ylirasitustako? Voi olla jos on sitä nivelrikkoa mutta minkäs teet kun toinen painelee kuin tuuliviiri siellä metsässä. En vain voi ajatella, että Ljuba viettäisi elämänsä kytkettynä kulkemiseen - kaikesta huolimatta. Se ei ole koiran elämää sellainen.

Mutta siis tämä paukuttelu. Ei voi ymmärtää mikä siinä on niin kauhean kivaa että päivästä toiseen pitää sitä jatkaa ja ihan pihojen vieressä. Eikä siinä kaikki. Viimekin tammikuussa sitä jatkui ihan viimeiseen viikkoon asti.
Me siis pakenemme takaisin mökille viettämään uutta vuotta. Toki sielläkin paukkuu mutta vain aattoiltana. Se vielä on siedettävää. Itse en paukkeita osta. Minulle riittää tähtisädetikut puitten oksilla ja lyhdyt eläinten haudoilla. Näin menee sivu suun hyvät tupaantulijaisjuhlat mutta ei voi mitään. Tänne sotatantereelle emme voi jäädä Lucan takia saatikka sitten, että veisin koirut hoitoon äitilleni joka asuu tuossa vieressä.
Saisi tämä ilmasto kyllä muuttua kylmempään suuntaan. Ihan ottaa päästä tällainen harmaa ja kostea ilma kovine tuulenpuuskineen. Vaan eipä taida olla tämäkään uusi vuosi mitenkään edellistä parempi sen suhteen. Jospa ei sentään sataisi? Voisiko se olla mahdollista?

Täytyy vaan todeta kuitenkin että kyllä maalla on mukavaa näiden kuvien kera:

Kun ulkona on jo pilkkopimeätä pieniä oksien jouluvaloja lukuunottamatta on tuvassa ihanan leppoisaa ja rauhallista köllötellä

Joulukoristeetkin näyttävät jotenkin söpömmiltä oikeassa maalaistuvassa

Kun saa päivän olla ulkona pihalla aina kun haluaa maittaa lepo omassa rauhassa sitä paremmin. Täällähän ei mikään rauhaamme häiritsekään.

Joskin on harmaata ja synkkää niin on luonto niin lähellä että sinne on helppo piipahtaa sateiden välillä ja onhan se mukava ääni tällaisessa sateiden aikaansaamassa solisevassa purossakin.

Luonnossa on AINA jotakin ihailtavaa. Jopa komean puun kuolema voi olla sellaista.

Tämän kyltin haltija oli kaikkea muuta kuin kuollut.

Kesäinen satumaani ei niin satumaisen oloisena nyt kun kaikki ympärillä on niin väritöntä.

Koirilla riitti kuitenkin tutkittavaa - kuten aina. Jospa me ihmisetkin eläisimme enemmän muidenkin aistiemme varassa kuin vain näköaistin niin ei olisi ilmoillakaan niin merkitystä elämässämme.

Jännä paikka jättilohkareen suojassa. Varmasti sen alla vilisee kaikenlaista elämää juuri nytkin.

Suojaisan paikan kylpeä löysi Luca itselleen kallion halkeamasta. Jotta täytynee vain iloita luonnon monimuotoisuudesta ilmalla millä hyvänsä. Ilman sateita ei olisi ollut vettäkään tässä kohdassa.

Kaikesta huolimatta - ONNELLISTA UUTTA VUOTTA toivottelemme