Sellaista on kuulunut viime päiviimme.
Noh myös auton katsastusta, telkkari-digiboksiviritelmän kanssa taistelua. Kombinaattina vanha telkkari ja uusi boksi. En meinannut saada signaalia toimimaan mitenkään mutta lopulta onnistuin kuitenkin. Kyseessä siis täysin varustettu yksiöni joka seisoo tällä hetkellä tyhjän panttina. Täytyy alkaa ottaa yhteyksiä muuallekin kuin Nokiaan. Telkkarin sain lahjoituksena ystävältäni ja boksin halvalla alennusmyynnistä.
Lisäksi äitini osti katselukortin, joten siihenkin meni tovi kun etsiskelin kaikki 200 kanavaa mitä hänellä nyt näkyy. Tosin hän haluaa vain kuulemma katsoa yhtä niistä jonkun määrätyn ohjelman takia eikä halua tietääkään mistään muusta. Lopultahan sekin homma meni hampaiden kiristelyksi mutta onpahan tehty. Itse kun pidän ihan hölmönä sellaista, että kun on kerran kortti josta maksaa kuukausimaksun niin ei sitten hyödynnä sitä ollenkaan. Onhan siellä nyt esim. monta ruotsalaista kanavaa ja myös Nordic TCM, joka lähettää paljon vanhoja mustavalkoisia elokuvia. Vasta kun hän kuuli sanan Casablanca hän myönsi, että ehkä sekin kanava voisi kiinnostaa (noin tunnin vänkäämisen jälkeen). Hän kun ärsyyntyi siitä kanavien selaamisesta (kun siis kävin niitä läpi siinä itsekseni) niin, ettei sitten pääkoppa toiminut ollenkaan ja siitäkin, että siirsin kaikki häntä potentiaalisesti kiinnostavat kanavat niin, että tulevat nyt peräkanaa kun selaa kaukosäätimellä ensimmäisten kymmenen joukossa. Paljon yksinkertaisempaahan on pitää paperilla listaa jokaisen numerosta (138, 142, 250 jne.) ja aina näppäillä nämä numerot kun haluaa jotain kanavaa katsoa kuin, että vain painaa PR+ tai PR- riippuen haluaako selata ylös- vai alaspäin.
Noh itsepäinen kun olen ja tiedän, että tuo on sellaista 'minä en halua tietää' vastustelua niin en antanut periksi. Kyllä hän huomaa kohta, että turhia tuollaiset listat ovat kun asiat voidaan tehdä helpomminkin. Vaan onhan tämä uusi uljas maailma aika vaikea käsittää vanhempien ihmisten, jotka ovat tahallansa pysytelleet niin erossa kaikesta teknisestä kuin nyt yleensäkään on mahdollista. Huoks.

Vaan haku autiotalolla sujui aivan mainiosti. Kellarit, vintit, suihkukaapit, saunat ja muut piilot löydettiin kunnialla ja kovalla innolla. Mitään epäröintiä ei ollut vaan ihan ilmiömäisesti molemmat koirat hoitivat ensimmäisen rakennusetsintähakunsa kotiin. Mamsi oli haljeta mielihyvästä ja ylpeydestä. Kun ei ollut mitään helppoja tiloja mistä hakivat vaan aika haasteellisia kun sitä kamaa on joka paikka täynnänsä ja muutenkin paikat hämäriä ja sellainen vahva vanhan talon haju leijailee ilmassa. Sinne suuntaamme uudemmankin kerran Vainuharhojen kanssa. Vielä kerran kiitos Mialle tästä mahdollisuudesta.

Launtai-illalle sattui vielä bonus kun naapurista kutsuttiin Nellin 5-vuotissynttäreitä viettämään. Enpä ollut lahjaakaan ostanut. Siinä sitten piti kerätä kaapeista pieniä herkkuja pussiin, että edes jotakin annettavaa olisi tyttökullalle. Tarjoilut olivat hienot ja koiratkin saivat herkkuja. Viiniä tuntui tulevan ihan hanasta mutta hauskaa oli jorista pitkästä aikaa oikein sydämmensä kyllyydestä.

Nelli 5-v

Ruut ja Rauni. SKOOL!

Sunnuntain suunnistus olikin sitten pienoinen pettymys. Ei siksi, että ilma oli kolea, tuulinen ja välillä sateli. Ei myöskään siksi, että rastit oli kaikki laitettu kävelytien varteen eikä kunnolla metsään, mikä ehkä toisaalta olikin siunaus kun oli aikamoinen 'dagen efter' tunnelma meikäläisellä. Eikä siksi, että muut osaanottajat eivät vaivautuneet täyttämään vastauksiaan lappuihinsa. Pituutta lenkillä kuitenkin oli just sopivasti. Ripeään tahtiin käveltynä aikaa meni ehkä tunti.
Se oli pettymys siksi, että osallistujia oli vain kymmenkunta. Ei edes Viipurin Koirat ry:n lähistöllä asuvat aktivistit olleet mukana, jota kyllä hieman ihmettelen. Ei siis ketään Viipurin Koirat ry:stä. Kaikillahan koiria on ja täytyyhän ne lenkittää ilmalla millä hyvänsä. On kai se sitten se ja sama missä sitä lenkittää. Näin ainakin minä näen asian.
Haluan kuitenkin lausua kiitokseni Rassutassun porukoille, että jaksavat järjestellä näitä tilaisuuksia löytöeläin yhdistysten hyväksi. Ei siellä maalissa nytkään nyrpeitä naamoja näkynyt vaikka osallistujamäärä jäikin varsin pieneksi.

Maanantai-iltapäivällä näkyi jopa aurinko ja sen houkuttelemana kävelimme Laurinlahteen ihailemaan auringonlaskua, joka oli kaunis. Koiratkin saivat olla vapaana siinä rannassa kun siellä ei kovin monia ihmisiä näkynyt. Lucasta olikin hauska taiteilla jään päällä ja Ljuba nautti rannalla kaislikkojen tutkimisesta. Vihdoinkin sai kuviakin, jotka eivät ole teräksenharmaita kauttaaltaan kuten nyt on taas ollut tänään ja eilen. Tässä nyt sitten kuvia tuosta rantalenkistämme.

Kotona sitten ollaan nyt iltasella syöty se iltaruoka pelkästään aktivointikuutioiden kautta. Ei siis ruokaa kuppiin vaan se on itse työskenneltävä esille. Luca kun on nyt kaksi kiloa ylipainoinen niin on pakko saada kaloreita kulumaan. Se ylipaino on selvästi alkanut tulemaan kun pupujahdit on jääneet taka-alalle. Siitäkin huolimatta että saavat sitä liikuntaa ihan kunnolla joka päivä ja että ruoka-annokset ovat jo nyt minimissään. Kiitospalatkin koostuvat porkkanasta ja hapankorpuista enimmäkseen. Lucalla vaan on tuollainen lihavuusgeeni kuten on monellakin lagotolla ja tietty sen erikoisruuan suuri rasvaprosentti ei auta asiassa. Ljuba, joka on niinikään leikattu, kun syö isompia annoksia ja samalla liikuntamäärällä on oikeastaan luuviulu. Noh tietty metsässä Ljuba, riistaviettisempänä, kyllä juoksee enemmän kuin Luca nykyään, että ehkä se on siinä se asian ydin. Taas Luca on liikunnallisempi esim. tuolla hevostallin rinteessä kun se on paljon leikkisämpi ja keppien perässä jaksaa juoksennella pitkäänkin.

Iltaruokailua

Muutenhan ne ovatkin sisätiloissa tällaisia:

Hmmm! Mitähän tässä oikein tapahtuu?

Nyt hävettää kun salat tuli julki

Kuinka saatoit mamsi julkaista tuollaisen kuvan?

Minä pyydän - älä enää julkaise näin intiimejä asioita.

Elikkä lopuksi vain neutraali kuva Kaktaariostani. Sen asukkailla ei ole mitään esiintymistä vastaan.