Vähän siis ajasta jäljessä ja tuon Olgan surkean kohtalon vuoksi tulevat uuden vuoden kuvamme vasta nyt. Tässä sitä voi sitten itsekkin muistella mukavaa aikaa samalla kun miettii mites se herra ylituomari siellä Kuopiossa viihtyypi. Tai siis mikäs on viihtyessä kun kaikki kauppojen kassatkin ottavat vastaan kuin vanhan tuttavan konsanaan ja kiireettä jorisevat niitä näitä vaikka meidän Husse on siellä tuiki tuntematon persoona. Saihan hän isänsä myös pikavisiitille ja koiria kuuluu olevan runsaasti naapurustossa. Plus että mies, joka on asunut jotensakin ahtaissa oloissa meinaa nyt ihan eksyä kämppänsä kaikkiin kolmeen huoneeseen keittiö mukaanluettuna. Mutta miettiipähän sitä kuitenkin että kuin siellä pärjää suomenruotsalainen kaikkien vientäjien keskuudessa.

Aatonaatto eikä lumesta tietoakaan

Kepitkin löytyy vielä helposti ja niistähän käkkärä tykkääkin niin mahottomasti

Ja maasta on myös helppo kaapia esiin 'puhdasta' multaa kun se nyt on niin hyvää

Hajututkat touhukkaina

Hupsis! Ei nyt sentään aurinkoa mutta pala sinistä taivasta päämme päällä.

Suvisaariston bunkkerihotellin inspehtöörit. Toinen ei paljon otsalamppuja tarvitse. Valot kun löytyy omasta takaa.

Onneksi on nämä kotikulmien lumikasat olemassa.

Tässä ollaan jo aatossa ja myös mökkeilemässä. Kuva on mökkialueen yleiseltä rannalta. Kovin oli hämyinen ja kosteahko päivä.

Illalla sytytettiin ulkotulet eläinten haudoille...

...sekä mökkiä reunustavat ulkovalot.

Niinikään loi omaa tunnelmaansa liiankin nopeasti loppuun palavat tähtisadetikut pensaan oksilla.

Vaan pitempi ilo se on silti tällaisessa valonlähteessä kuin raketeissa ja nämä eivät myöskään pauku. Saastemittarillakin mitattuna nämä ovat huomattavasti ekologisempia kun ne eivät jää luontoon lojumaan ja rikkiä päästämään vaan poimitaan palamisen jälkeen talteen ja roskikseen.

Muualla kyllä räiskyi ja paukkui oikein olan takaa tänä vuonna myös tuolla mökillä ja Luca pitikin majaa enimmäkseen jaloissamme turvaa hakien.

Näitä hmmm tuota... kyyhkyläisiä se ei kylläkään häirinnyt

Leppoisaa oli kuitenkin enimmäkseen siinä takkatulen loimussa oleskella. Varsinkin kahvien ja konjakkien jälkeen. Toki sitten keskiyöllä myös kuohuvalla skoolattiin ja vieläpä naapureillakin poikettiin sen jälkeen kun kaikki paukut olivat loppuneet. Siellä meille tehtiin sitten toisenlaiset paukut mutta vähintäänkin yhtä aisteja turruttavat kuin nuo rakettien aikaansaamat jyskeet.

Että sellainen uusi vuosi oli meillä.

Olenkin kuullut, että Olgalle ollaan saatu nyt asuntovaunu perille mutta paljon on vielä tekemättä. Sähköt ja jonkinnäköiset huonekalutkin sekä astiat tarvitaan, jotta siinä voi elää. Kiitos kuuluu kuitenkin todella isolle porukalle, jotka jo ovat panoksensa Olgan hyväksi antaneet. Toivotaan, että auttamisenhalua löytyy edelleenkin. Tämä johdatteleekin minut sujuvasti erääseen hyvin hauskaan ja hyödylliseen menovinkkiin nyt tammikuussa. Senkin tuotto menee tähän keräykseen suoraan.

13.1.2008 klo 13.00 Koirasuunnistuskisat
Osallistujat saavat kartat mukaan ja reitin varrella koirille iloisia yllätyksiä.

Tapaamme Torpparinmäen S-marketin parkkiksella. S-marketin tarkka osoite on Torpparinmäentie 1. Julkisia kulkee esimerkiksi bussi nro 67, joka pysähtyy heti S-marketin vieressä Kuusimiehentiellä.

Osallistumismaksu vaivaiset 2 €

Eli ihan kaikki kynnelle kykenevät tulkaa mukaan iloiseen tapahtumaan mistä tuotto menee mitä parhaimpaan tarkoitukseen. Olen ollut tällaisessa aiemminkin ja voin sanoa, että hauskaa se oli sekä itselle että koirille.

Tästä sitten siirrymmekin jo ajanlaskussa oikeeseen aikaan. Ts. aluksi eiliseen ja sen upeaan ilmaan. Päätin, että tuulesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) olisi passeli päivä lähteä taas Kopparnäsiin. Tosin lähdin sinne varustettuna kameralla jossa ei juurikaan ollut latausta. Aattelin, että olen sen paikan niin läpikotaisin jo kuvannut ettei tarvitse sitä kameraa tällä kertaa niin kovasti käyttää. SUURI EREHDYS! Mutta kaikeksi onnekseni älysin pyytää ystävääni Tiinaa mukaani ja hän myös suostui tulemaan mukaan vaikka Olga rouva joutuikin jäämään kotivahdiksi. Tiina on oiva kameran käyttäjä ja sitä nyt tarvittiin sillä maisema oli kerrassaan erilainen ja meri kaikessa vihaisuudessaan komea. Itse en montaa kuvaa ehtinyt räpsiä kun kamera teki stopin mutta osa näistä seuraavista kuvista onkin sitten Tiinan käsialaa.

Meri kiehui jäätyneitten rantakivien ympärillä ja taivaanrannalla on ihana matalalla kulkevan auringon luoma palo.

Jäänpeitteisiä kiviä lähikuvassa

Tyrskeet löi rantakiviin

Tässä sama vielä lähempää. Kuva: Tiina Hiltunen

Tässäpä tuo neito kaunein posket punaisina poseeraa arktisen taustan edessä.

Koirille ei tuota mitään ongelmaa taiteilla jään päällä.

Päinvastoin sille oikein heittäydytään kiehnäämään elämänsä innosta.

Uudestaan ja uudestaan

Tässä todistusaineistoa miten ihanasti se aurinko paistoi vaikka viima olikin hyytävää. Kuva: Tiina Hiltunen

Kaksi lagottoa. Toinen tosin vain takissa. Kuva:Tiina Hiltunen

Tiinan meistä ottama kaverikuva. Kivasti tuo karvaturri tuossa lämmittääkin.

Ihana pihkasilmäni. Kuva: Tiina Hiltunen

Tarkkaavaiset kullanmuruset kuuntelevat ahkerasti mitä se mamsi höpisee. Kuva: Tiina Hiltunen

Tässä ihan vaan kotinurkilla napattu kuva jäätyneestä ojasta. Kuvio kun minusta muistuttaa karhun tassun jälkeä.

Kotimatkalla maaseudun läpi poikettiin siemailemassa vähän kulttuuria kun ajoin Sjundbyn vanhan kivistä tehdyn linnan kautta. Tiinahan ei paikkaa ollut aiemmin nähnyt ja innostui oikein selvittämään sen historiankin. Siitä voitte lähemmin lukea Puudelitädin omassa blogissa. Linkki löytyy linkkiluettelostani.

Tänään oli kyllä aluksi hyvä ilma mutta sitten meni taivas pilveen. Tosin kiva kun on tullut lunta. Luca oli ihan höpönassu nyt iltalenkillä. Täysin vallaton ja onneksi ei paukahtanut kertaakaan toisin kun aiemmin päivällä tehdyn lenkin aikana teki.
Päivällä kävinkin koirien kanssa katsastamassa erään ystäväni mummon vanhan autiotalon tuolla Kivenlahdessa. Saimme luvan käyttää paikkaa Vainuharhojen hakuiluun. Jossakin vaiheessa se kyllä puretaan pois mutta tällä hetkellä sitä voi oikein mainiosti hyödyntää ja kunrakennuksia on useampia niin ei heti piilotkaan lopu kesken. Joten kiitos kovasti sinulle Mia.

Lunta alkoikin tuiskuttaa oikein kunnolla kotimatkallamme mutta olihan niitä kuvia räpsittävä vaikka valo-olosuhteet olivat aika huonot.

Luca innoissaan tutkimassa autiotalon paikkoja. Molemmat koirut menivät ympäriinsä nokka tuhisten ja innosta pinkeenä tässä paikassa.

Lunta tupruttaa

Iso pihamaa ja turvallinen paikka. Toisella puolen moottoritie jota reunustaa verkkoaita ja toisella puolen pelkkä metsä.

Vanhan autotallin vartijat

Kotimatkalla venesataman kautta. Kovin oli hämärää.

Stonebay by January. Taustalla amfitalot ja yksi Kivenlahden kolmesta tornitalosta.

EVVK tuumailee tässä Ljuba.

Vähän samankaltaiset mietteet lienee Lucallakin

Vielä kerran piti koirujen poseerata sillan pielessä kotimatkalla. Lucan kanssa nyt on muutenkin hyvä aina välillä harjoitella tuota sidottuna olemista vaikka mamsi ottaakin askelia poispäin ja ainahan käkkärä saa huomata, ettei taaskaan taivas pudonnut niskaan eikä maapallo keikahtanut pois radaltaan.

Kynttilät ja tunnelmointi ei kuulu pelkästään jouluun. Sitä voi kyllä tehdä milloin vain mutta etenkin nyt pimeään vuodenaikaan. Niinpä tänäkin iltana sytytin kynttilät palamaan keittiön pöydälle.

Sen pituinen se. Muistakaa tulla koirasuunnistukseen.