Olin tänään ystäväni Tiinan kanssa uudella ylioppilastalolla järjestetyssä Eläinasiafoorumi 2008 tapahtumassa. Luentoja tilaisuudessa pitivät ministeri Tanja Saarela (kyllä hän onkin viehettävä), SEY eli Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto, Animalia, Vegaaniliitto, Fauna ja Oikeutta Eläimille järjestö.
Aluksi kukin yhdistys tai järjestö kertoi itsestään, tavoitteistaan ja ideologiastaan. Tämän jälkeen pidettiin paneelikeskustelu.
Täytyy sanoa, että kyseessä oli mielenkiintoinen tapahtuma, joka antoi paljonkin ajattelemisen aihetta siitäkin huolimatta, että lähiaikoina on mediaan kantautunut huolestuttavaa tietoa ja kuvaa nykypäivän eläintuotannnosta.
Radikaalein järjestö on Oikeutta Eläimille, joiden filosofian mukaan yksikään eläin ei ole olemassa ihmisen syötäväksi, vaatteeksi tai huvitukseksi. 45 minuuttia ohjelmassakin esitetyt kuvat ja videot ovat pitkälti tämän järjestön aikaansaannosta. Eihän niitä aivan laillisin keinoin ole hankittu kun kyseessä on kuitenkin yksityishenkilön alueelle luvatta meneminen. En silti pidä sitä niinkään suurena rikkeenä verrattuna siihen kuinka paljon kärsimystä ja tuskaa kuvien välityksellä on paljastunut.
Toki myös Faunalla on samat periaatteet mutta heidän toimintansa on maltillisempaa ja heidän tapoihinsa ei niinkään kuulu julkiset mielenosoitukset ja ehkä muutkin enemmän radikaalit toimet kuin tilaisuuksien järjestäminen ja yleinen tiedotus.
Suomessa on olemassa Eläinsuojelulaki. Lain mukaan yhdellekkään eläimelle ei saa aiheuttaa turhaa kärsimystä tai kipua ja niille on taattava lajityypillinen käyttäytyminen sekä tarpeellinen terveydenhuolto.
Onkohan ihmiskunta nykyisellään jo niin eristäytynyt luonnosta, ettei osata edes nähdä mikä on kunkin eläimen lajityypillistä käyttäytymistä kun nykyinen tehotuotanto ja sen suomat epäinhimmilliset olosuhteet eivät millään täytä näitä kriteereitä edes alkeellisesti ja siltikään tehdyissä tarkastuksissa ei todeta olevan mitään huomautettavaa?
Siis siipirikot ja niskansa niksauttaneet broilerit, jotka eivät kykene itse ravintoansa hankkimaan vaan kuolevat janoon ja nälkään tungetsivat lattiakanaloissa (ns. vapaat kanat) päällekkäin lajitovereittensa kanssa vailla muuta mahdollisuutta kuin kiertää kehää kunnes kuolema korjaa pois. Se on ns. hävikkiä, jota pidetään ihan luonnollisena. Ei huomautettavaa.
Pienissä häkeissä viruvat broilerit, joiden elinpaino niiden viiden viikon kasvun aikana lisääntyy 50 kertaisesti, jolloin heidän luustonsa ei edes kannattele jos liikkua saisivatkin vailla mitään virikettä eivätkä edes siipiään pysty pienissä häkeissään levittämään. Ei huomautettavaa.
Niin ja virikehäkeissä on sitten orsi. Onko orsi kanalle virike? Muuta niissä ei sitten olekkaan.
Emakkoja karsinoissa koko lyhyen elämänsä kaaren, joissa he eivät voi muuta kuin seistä tai maata yhdessä suunnassa ilman mitään pehmikkeitä allansa. Ei huomautettavaa.
Sikoja tungeksimassa sikaloissa niin ahtaasti että normaali liikkuminen ei vaan ole mahdollista, jolloin he stressaantuneina purevat toisiltaan hännät pois ja myllertävä päivästä toiseen yhtenä läpitunkemattomana massana takapuolet verissä. Ei huomautettavaa.
Lehmät seisomassa pitkissä riveissä pienissä aitauksissa päivästä toiseen missä ei juuri liikkumavaraa ole ja joiden utareet ovat niin isot, että niiden on käytettävä tissiliivejä, jottei utareet raahaisi kovalla betonilla ja menisi aivan riekaleiksi, jotka eivät koskaan ulos pääse. Ei huomautettavaa.
Voimme toki puhua turkistuotannosta ja siitä miten Suomalaiset vievät Kiinaan, eläintuotannon raakalaismaahan, turkiseläimiä kärsimään turhuuksien markkinoiden puolesta. Joskaan en hyväksy missään muodossa turkistarhausta niin koen silti, että Suomessa on edes jonkunlainen lainsäädäntö, joka säätelee näidenkin eläinten kasvatusta. Kiinassa sellaista ei ole ja voidaan todeta kerta toisensa jälkeen, että mitkään julmuudet ja raakuudet eivät ole poissuljettuja heikäläisten metodeissa.
Sanotaan myös, että eläinkokeet ovat viime vuosina paljonkin vähentyneet mutta nykyisen geeniteknologian myötä nekin ovat taas lisääntyvä trendi. Toki positiivista on ettei nykyään Suomessa voi teettää eläinkokeita ilmoittamatta siitä ensin, jotta vaihtoehtoisia menetelmiä voitaisiin asettaa. Ongelmana onkin, ettei vaihtoehtoisten menetelmien elintä sellaisenaan löydy ja raadissa istuvat sellaisia henkilöitä, jotka ovat itsekin elättäneet itsensä tekemällä vuosia eläinkokeita. Kuinkahan monta vaihtoehtoista menetelmää he sitten ovat valmiita ehdottamaan?

Koen olevani suurikin syntinen kun edelleen syön lihaa. Väärinhän sekin on, että minulla on koiria jotka syövät lihaa ja muita eläintuotteita. Tosin sianlihaa en kykene syömään enää kun olen nähnyt miten ne siat joutuvat kärsimään nykymaailmassa. Toivoisin myös, että en tarvitsisi broilerinlihaa vaan kun se on nyt se ainoa mitä koirat voivat syödä. Loppujen lopuksi lihakarjalla ja lampailla on maatalouseläimistä siedettävimmät olot joskaan ei nekään mitenkään täysin lajityypillistä elämää voi viettää. Tietenkin poronliha on se 'eettisin' vaihtoehto, joskin nykyinen porotuotanto aiheuttaa suurta haittaa pohjoisessa luonnolle. Sen lisäksi olisi kaiketi hyvä syödä enemmän hevosen lihaa. Jos hevosenlihan kysyntä kasvaisi voitaisiin ehkä päästä siihen, että pitkiä ja rankkoja sairaitten ja kärsivien hevosten kuljetuksia Etelä-Eurooppaan ei enää tarvittaisi ja nekin eläinraukat pääsisivät kärsimyksistään edes omassa maassaan.

Kaikessa heikkoudessani en usko ikinä tulevani kokonaan kasvissyöjäksi. Silti olen valmis toki maksamaan lihasta enemmän jos sillä voitaisiin taata huomattavasti paremmat olot tuotantoeläimille kuin mitä tänään tapahtuu. Omia pieniä valintojani on se, että ostan vain ja ainoastaan luomumunia ja leivänpäälliseksi valitsen usein poroa tai hevosenlihaa. Muuten en paljoakaan syö punaista lihaa joskin olen mieltynyt lampaanpaistiin ja pidän enemmän lampaanjauhelihan mausta kuin naudan jauhelihan mausta. Jospa olisin innostunut kokki niin varmasti saisin vaikka mitä herkkuja aikaiseksi pelkästä kasvisravinnostakin. Vaan koirilleni en sellaista pakottaisi vaikka joidenkin koirat kuulemma voivatkin hyvin sellaisella dieetillä. En vaan jaksa uskoa siihen, että näillä koirilla ei niitä puutostauteja olisi.

Mutta kuten sanoin, niin paljon ajattelemisen aihetta tämän päivän tapahtuma minulle antoi.

Toinen pähkäilyn aiheeni on Lagottoklubin jäsenmaksun suorittaminen. Kennelliitosta jo erosinkin. Nyt en ole ollenkaan varma haluanko olla mukana lagottoklubissakaan. Loppujen lopuksi en oikeastaan saa itse mitään irti klubin jäsenyydestä tai se vähä mitä olen saanut siitä irti on sen verran ajoittaista, että en koe jäsenyyttä tarpeelliseksi.
Onhan minulla tämä lagotto mutta Lucan elämään se ei vaikuta tuon taivaallista kuulunko kerhoon vai en. Varsinkaan kun koirayhteyksissä olen lähinnä tekemisissä muitten rescuekoiraomistajien kanssa.

Pähkäilyni johtuu siitäkin, että ajatusmaailmani on läpikäynyt aikamoisen muodonmuutoksen parin viime vuoden aikana. Tuskin minulla tulee olemaan koskaan Lucan jälkeen varta vasten teetettyä rotukoiraa kun maailma on pullollaan kodittomia koiria. En siis ole enää mieleltäni rotukoira- taikka koirankasvatusmyönteinen henkilö. Ensin olisi maailmasta kyettävä poistamaan katukoiraongelma. Lyhyellä tähtäimellä se tarkoittaa kodittomille kotien hankintaa. Pitemmällä tähtäimellä se tarkoittaa tehokkaita sterilointikampanjoita. Myös siis rotukoirien sterilointi tulisi kyseeseen. Sinällään en mitenkään väheksy rotukoiria ja toki ymmärrän, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat itselleen koiran jolla on jokin erityinen ulkonäkö, koko ja ominaisuudet.
Sen sanottuani koen kyllä näyttelymaailman oikeaksi turhuuden markkinaksi nykypäivänä. Mielestäni koiranäyttelyillä ei ole niinkään nykyään tekemistä rotujen rodunomaisena pitämiseksi ja tasapainoisten luonteiden ja koirien terveiden rakenteiden mittarina kuin koirien omistajien itsetunnon pönkittäjinä. Muotitrendit vaikuttavat näissäkin yhteyksissä ja monenkin rodun kohdalla se on johtanut sellaisten asioiden korostamiseen mikä on tehnyt ko. rodusta hyvinkin sairaalloisen rakenteensa tai muiden ominaisuuksiensa puolesta puhumattakaan matadoorijalostuksesta ja muista luonnon vastaisista ja geeniperimää köyhdyttävistä jalostusmenetelmistä.

Tarkennukseksi on todettava, että minulle omat koirani ovat aivan yhtä rakkaita ja arvokkaita riippumatta siitä että toinen on rotukoira ja toinen seropi. He kun ovat perheenjäseniä ja molemmat paikkansa ansainneet omina arvostettuina yksilöinä.

Tulipahan taas purettua tuntemuksia. Kun en osaa sanoa ketä kaikki täällä blogissani käy niin pyydän jo etukäteen anteeksi jos mielipiteilläni olen jotakin teistä loukannut. Se kun ei laisinkaan ole tarkoitukseni enkä halua omia ajatuksiani ja filosofioitani kenellekkään väkisin tuputtaa. Tämä kaikki on omaa ajatusten virtaani ja ehkä joku saa siitä jotakin ajattelemisen aihetta. Hyvä niin.

Alla olevien 'Luminen Päivä' kuvien myötä kiitän täten ajastanne.