Eilen Olarin keskuspuistossa ja tänään Soukan korkeimmalla kalliolla oli oikein kevättä rinnassa tällä tytöllä. Tällaisia tuntemuksia muistan tuntevani normaalisti huhtikuussa. Vaikka kyllä se talvi saattaa salakavalasti vielä kimppuun hiipiä. Vaikea uskoa, että eletään vasta helmikuuta.

Muuten olen tässä miettinyt maailman menoa ja kuinka hullunkurista kaikki on. Lemmikkejä paapotaan niinkuin ei koskaan aiemmin kaikenmoisella krääsällä, josta ne samaiset tuskin piittaavat tuon taivaallista. Samalla kaduilla monessa paikassa kulkee ennätysmäärä nälkiintyneitä koiria ja kissoja vailla minkäänlaista kotia ja hoitoa. Hemmottelemme myös itseämme ja lapsiamme siinä määrin, että kaikenmoisia tekniikan ihmeitä löytyy kodeistamme niin että alimmat mädäntyy samalla kun maailmassa ennätysmäärä ihmisiä kokevat nälkää ja tauteja. Kasvatamme itsellemme yhä hienompia ja kauniimpia puutarhoja samalla kun raiskaamme ympäröivää luontoa ennätysvauhtia. Lapsille tehdään vaikka minkälaisia suloisia possuja, nalleja ja heppoja pehmoleluiksi ihan pursuamiseen asti samalla kun oikeat maatalouseläimet sekä luontokappaleet kärsivät takiamme kun mikään muu ei merkitse mitään kuin se mammona.

Foorumeilla keskustellaan taas jälleen kerran ulkomaisista rescue koirista ja kissoista, joita Suomeen tuodaan. Yleinen konsensus monessa kun tuntuu olevan tämä.
Rotukoira = ongelmaton kotikoira jolla ei ole sairauksia, luonnevikoja eikä riistaviettiä
Rescue Suomesta = leppoisa hyvän kotikasvatuksen saanut kodinvaihtaja jolla ei ole ongelmia, sairauksia eikä riistaviettiä
Rescue ulkomailta = moniongelmakoira, jolla on paha riistavietti ja kaikenmaailman sairaudet ja muut loisongelmat. Yleisesti aggressiivinen eikä sopeudu kotikoiraksi.

Näitä mantroja saarnaavat monenlaiset kaikentietävät 'koiraexpertit'.

Lähes säälin moisia henkilöitä, jotka osoittavat suuren tietämättömyytensä ja myös aikamoisen rasismin näillä lausunnoillaan. Yhtä hyvin voisimme todeta seuraavasti. Adoptiolapsi ulkomailta = Käytöshäiriöinen ongelmatyyppi josta tulee takuulla nuorisorikollinen ja joka ei tule sopeutumaan Suomessa asumaan koskaan ja tuo mukanaan ties mitä tauteja Suomen tautivapaaseen ilmastoon.

Mutta enpä minä nyt aio sen kummemmin päätäni vaivata pikkuviisaitten ihmisten lausunnoilla. Tiedänhän kokemuksesta, että asia ei ole kuten he saarnaavat.

Mennänpä sitten katsomaan sitä ympäröivää luntoamme kuvien välityksellä niin kauan kuin meillä sellaista vielä on. Olkaapa hyvät.

Innokkaat lenkillelähtijät.

Jäkälää niin vihreänä ja 'pakkasenpuremattomana'

Jäniskyylä ja valonpilkahdus oksiston lävitse

Vakavat kallionvartijat. Miten osasivatkin asettua noin sopivasti asemiinsa?

Valon heijastus katseessa

Heijastuksia metsälammessa

Kimaltavaa liplatusta

Valopilkkuja lätäkössä

Valon kajo kallioilla

Tassut tekevät renkaita veteen

Luca ja sen heijastus

Kerrostumia ja heijastusta

Soukan rantatien varrella heijastuvat venetolpat.

Alkuasutusta Soukassa. Eivät rakenna niitä tällaisiksi enää nykyään.

Meri kuin valkokultaa

Utuinen horisontti

Pilvien läpi suodattuva kalpea aurinko

Jäätyneitä ilmakuplia tuhansittain

Pinkkiä ja punaista

Ylösalainen maailma

Sammalverhon takainen heijastus

Varjoni seuraa minua

Yhä korkeammalle kiivetään

Välillä pysähdytään siemailemaan alapuolella avautuvaa maisemaa

Matka jatkuu huipulle ja karummaksi muuttuu maisema

Alapuolella kulkee rantatie ja edessä avautuu meri saarineen ja poukamineen

Huipulla tullee, sanotaan. Vaan eipä pahemmin tuule.

Juurtuneena itse peruskallioon. Sitkeä puu on tullut tiensä päähän.

Niinpä jätimme meren koko komeudessaan taaksemme ja jatkoimme matkaamme pitkin mahtavaa kalliomassiivia. Siellä jossakin alapuolellamme kulki kallion ympäröimat kadut ja omakotitalojen rivistöt.

Toinen sitkeä ja elämänkaarensa päähän tullut puuvanhus

Kanervikossa oli näemmä mukava kieriskellä

Kaverukset miettimässä vuosikausien tuulien tuivertaman männyn vääntyneitä muotoja.

Piipahdus vielä laiturilla kotimatkalla

Taisi olla hyvä lenkki ilmeestä päätellen. Eikös tämä ole selvä hymy?

Tämä taideteos oli kotimatkan varrella olevassa puistossa vastassamme. Mielenkiintoinen teos, josta pidän kovasti.

Sen pituinen se tällä kertaa. Voikaapa hyvin, rakkaat lukijamme kunnes tapaamme taas.