Aikaa ja aivojeni tekstinkäsittelylokeroita säästelläkseni tärkeämpiin tehtäviin annan nyt viikonvaihteen ja vähän arjenkin kuvien kertoa omat tarinansa teille rakkaat lukijamme. Ei, että te ette olisi meille kovin tärkeitä. Sitä te kyllä todellakin olette, ihan jokainen. Vaan aika se on kortilla, kuten sinä Litta kommentissasi totesitkin, ja entinen vapaaherratar harjoittelee vielä ajanhallintaansa.

Meillä on täällä vielä lunta hyvästikkin ja iso osa siitä on yleensä tuon turjakkeen turkissa.

Rantapartiolaiset

Arki-aamun riemut. Hip hei ja nyt juostaan.

Kuissä nyt siihen kellahdit?

Nyt mä tökkäsen sut tonne häkkyrään niin sit mä oon tehny maalin. Jeee!

Käviskös neitille pienet lumitangot?

Neiti ei nyt kerkee. Taukojumpan paikka.

Humppaa pumppaa. Viipurilainen jumppaa. (heh kiitos Litta tästä riemastuttavasta tekstiversiostasi).

Aurinko mailleen jo laskeepi.

Yksi sitä katsomaan kiirehtii.

Vauhdilla muillekin kertomaan rientää.

Auringonlaskujen faniksi mamsinsa tietää.

Siskoa se kullanhohto ei niin kiinnostaa jaksa

Se ei herkkupaloja mamsin taskusta maksa

Vaan on se puukin niin herkullista järsittävää.

Ihmekkös että tyyppi osaa välillä olla niin puupää.

Tässäkin tyypit poseeraamaan pyydettiin.

Tyypeistä toinen sen taidon osaakin.

Jo paikallaan möllöttely tyypin mielestä riittää.

Kallion rinnettä pitkin tutkimusmatkalle kiitää.

No osaahan se toinenkin hetken olla paikallaan.

Sekunnin tai pari ja taas kepinmetsästystä jatkamaan.

Vieläkös sä mamsi täällä viivyttelet?

Niinpä niin. Meidänkin menoa tällä tavalla estelet.

Siellä metsän puolella eräs kärsimätön odottelee.

Kotona kun ruokakippo tyhjyyttänsä ammottelee.