Pirttimäessä

Palasimme Pirttimäkeen toissa päivänä. Aattelin kävellä metsän läpi ihan kävelytietä pitkin. Sain kuitenkin todeta, että siitä oli tullut hiihtolatu. En tahtonut väistellä hiihtäjiä ja koirienkin olisi oltava kytkettynä joten vähän harmitti. Varsinkin kun jouduin melkein rikkomaan starttimoottorin autosta päästääkseni ylös p-paikalle vievää sohjon ja jään peittämää jyrkkää mäkeä. Siinä kohdassa kun on myös alussa jyrkkä mutka, joten vauhdilla siihen ei kääntyä voinut. Aikani peruuttelin kapealla tiellä ja yritin uudelleen mutta aina auto tössäsi samaan kohtaan. Lopulta vain kaasuttelin ja yritin löytää jonkun kohdan tiessä joka ei olisi ollut ihan jäässä väännellen rattia sen verran että renkaat pääsisivät pois sohjosta, johon ne juuttuivat. Kauhean kaasupilven ympäröimänä lopulta se onnistuikin.
Kuitenkin noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen huomasin metsään vievän merkityn reitin. Sehän sopi meille ja metsään sitten käänsimme nokkamme.
Reitti kiemurteli upeilla kallioilla ja suopursujen täyttämillä soilla sekä läpi tiheiden sekametsäalueiden. Paikoitellen ylitettiin leveitä vedentäytteisiä ojia. Reitti oli hyvin merkitty ja ojien yli pääsi ylikulkusiltoja pitkin. Kilometrejä kertyi paljon enemmän kuin olin kuvitellut reitin pituudeksi kunnes tulimme yhdelle alueen järvistä, jossa on pieni grillikatos ja puuliiteri. Nälkä oli aikamoinen ja jalat aikamoisilla hapoilla mutta siinä kohtaa saattoi vain huilata ja päässään rakentaa mielikuvan höyryävästä grilliherkusta kun sitä murkinaa ei mukana ollut.
Siitä olikin matkaa sitten takaisin autolle vielä jokunen kilometri ja päätin mennä tietä pitkin vaikka siinä se latu olikin. Olivathan nuo hurttimukset saaneet samoilla haastavassa maastossa kilometrikaupalla, joten loppumatka kuljettiin kytkettynä. Hiihtäjiä ei tullut yhtään vastaan, joten täysin luonnonrauhassa saatiin matkaamme tarpoa.
Lopulta arvelen, että kilometrejä kertyi yli kymmenen josta 70% oli siellä kallioisessa metsämaastossa. Aikaakin oli kulunut neljä tuntia. Kunnon kuntoilua siis.