Ollaan oltu niin lagottotreffeillä Luukissa, rantalenkillä Kopparnäsissa kuin ihanalla piknikillä Kaukolahden läheisyydessä sijaitsevassa Lasilaaksossakin. Siellä Mankinjoki virtaa Espoonlahden pohjukkaan. Se on varsinainen kevätkukkaparatiisi eikä muutenkaan oikein näin keväisin muistuta Suomen luontoa laisinkaan. Ihan kuin olisi jossakin Englannin vihreillä nummialueilla. Tosin kukat ovat erilaisia. Koirien oli oltava kytkettynä, sillä kyseessä on monien lintujen pesimäaluetta ja kuten jo sanoinkin on maapohja pullollaan kaikenmoisia kevätkukkia, joita voikin ihailla luontoblogissani. Keltavuokot vielä antavat odottaa kukkimistaan mutta pitäähän tuonne mennä uudemmankin kerran.

Luukin reissun päätteeksi Danja sitten oksensi kyllä autoon mutta Kopparnäsin reissun selvisimme oksennuksitta. Nyt onkin sitten takapenkin suojana sellainen muovitettu froteekangas, joka löytyi Etolasta metritavarana. Lyhyemmät reissutkin menevät jo jopa kuolaamatta.

Nyt on sitten Kasvun ja Tukemisen Ohjauksen, eli KTO:n teoriajakso läpikäyty koulussa ja maanantaina alkaa työharjoittelu kadun toisella puolen olevassa Espoonlahden päiväkodissa. Siellä vietänkin sitten seuraavan kuukauden päivät 3-5 vuotiaitten riepoteltavana. Varmasti joudun monta kertaa höynäytettäväksi tämän jakson aikana. Vaan innolla odotan mitä tuleman pitää ja mitä omalta osaltani voin itsestäni antaa. Toki on myös eräs Sosiaalityön kriittisen tutkielman etätehtävä vielä tekemättä mutta sen jättöpäivä onkin sitten vasta parin viikon päästä. Minulla taitaa olla siihen ihan esimerkki elävästä elämästä ja kirjoittaminenhan ei ole sinänsä minulle vaikeata.

Danja sen kuin reipastuu vaan ei ole ottajasta tietoa. Kumma kun kyseessä on kuitenkin tuollainen kompaktin kokoinen ja erittäin nätti koira. Nuorikin vieläpä ja nyt ihan terve kuin pukki.

Toki Danjalla on ne omat kujeensa. Saldo tähän mennessä on muutama pehmolelu (jotka ovatkin olleet ihan luvallisia revittäviä). Pikkuisen yhtä mattoa, kukkaruukku ja siinä ollut St Paulia, tyynynkulma, parit lakanat, tyynyliina, sohvapöydän kulma ja aamutossuni. Itse teosta kiinnijäätyään on niin mielinkielin että.
Muutenhan Danja on edelleen se ihana pusutyttö kuin alkujaankin. Tosi kilttihän se on luonteeltaan mutta ulkona edelleenkin vähän vallaton. Varsinkin kun täälläpäin on noita rusakonpoikasia joka puolella. Ihan mahotonta ryntäilyä ja vetoa remmissä kun niitä nähdään. Eilen illalla oli ihan pakko laittaa tyttö maate nurmikolle ja pitää vähän jöötä kunnes puput olivat loikkineet tiehensä kun meinasi käsivarsi lähteä irti olkapäästä eikä mitkään sanalliset kiellot tehonneet.
Kotona Danja osaa olla aika rauhallinen kyllä. Toissailtana innostuivat kaikki kolme kyllä vetämään riemurallia jonkun aikaa mutta sen jälkeen eivät ole taas pahemmin kotona leikkineet. Ulos päästyään vetävät alkuun aina pienet spurtit ennenkuin alkaa kaikenlainen nuuskuttelu.
Haukkuminen on taas hieman yltynyt mutta se johtuu varmasti siitä kun on ollut niin lämmintä, että olen pitänyt pihan ovea auki ja sittenhän kaikki kuuluu kotiin niin paljon paremmin. Ei se silti mitään yhtämittaista ole ja kun riittävästi kieltää se kyllä loppuu.

No mutta, ei tässä nyt tämän enempää kerkiä jaarittelemaan. Hieman väsy olen kun molemmat omani trimmasin kesäkuosiin tänään. Kutrit lähti pois siis. Sen päälle kun piti siivota kaikki karvat pois ja innostuin kaikki ruukkukasvinikin suihkuttamaan ammeessa ja vielä sitten kylvetin Ljubankin kun sen turkki tuntui aika pölyiseltä. Karvaa olis ihan vaikka tyynyt täytteeksi nyt tuolla bioroskiksessa.

Laitetaanpa niitä kuviakin tänne.

Luukissa lagottotreffeillä

Danja ja portugalin vesikoirapentu

Danja ja lagottopentu

Luca menossa esittäytymään lagotoista kiinnostuneelle miehelle, joka oli varta vasten tullut niitä Luukkiin katsomaan.

Kaksi vähän ujompaa neitiä. Tuon vaalean korvasta poistinkin oikein ison punkin, jonka sitten tallasin kiveen.

Luca häsläämässä ujoa lagottopentua.

Ljuba ja pieni portugeesi. Samaa näköä oli kyllä, vaikka toinen oli vasta pentu.

Me kaksi ei emäntiämme silmistämme päästetä.

Ljuba se haikaili enimmäkseen metsään.

Tarkkaavaisena järven rannalla seuraten ohikulkevia ihmisporukoita

Poseeraus

Koristautunut siemeneen

Ljuba se paistatteli vaan

Viipurin kaunottaret

Kopparnäsissa

Rantakivillä tutkailua

Päivän kylpy juuri otettu

Ljubakin intoutui kahlailemaan

Yhdessä on hauskempaa

Kivillä taiteilua

Yhteinen harrastus sekin

Kotitouhuja

Haukotus

Kieli unohtui suun ulkopuolelle

Korjaava toimenpide

Söpöilyä pehmolelun kanssa

ja sen päälle sai lelu kyytiä taas

Pikkuhiljaa alkaa Lucan sydän olla sulateltu

No ainakin hetkittäin

Enkä ollut missään Danjan lähellä äsken. Näit kuule harhoja.

Tän nallen kanssa oon kokoajan leikkinyt

Taas se veikka sepittelee tarinoita.

Mä kuule en sepittele. Mä vaan loistan. Olen siis tähti.

Tässä ollankin taas askarreltu lelujen kanssa.

Piknikillä Lasilaaksossa

Juu sai ne koirutkin nameja vaikka joutuivatkin olemaan puussa kiinni. Kuvassa on siis Vilma, Ljuba, Nelli, Luca ja Danja ja hyvin kaikki toimeen tulivat siinä saman puun juurella.

Siellä kun vallitsee tällainen sääntö.

Tässä alkoi jo pikkuisen olemaan tylsää vaikka kovasti Danja touhusikin jonkun kalikan kanssa hieman tätä ennen.

Kukkameren keskellä

Kotinurkalla

Ensin kaivetaan näin päin...

...sitten tehdään vaihtarit ja kaivetaankin toisin päin.

Kasavuorella tänään

Luca on sen sortin roomalainen, ettei passaa seisaalteen juodakaan vaan pitää sekin tehdä vesikupissa maaten. Ja oli muutes aika musta koko kyljeltään sen jälkeen.

No tänäänhän oli se trimmauspäivä:

Kuka kumma tossa on, miettii selvästi Ljuba (itsekin sileäkarvainen taas)