Toinenkin viikko ollaan tässä eleilty. Danja on ihan hirmusti rohkaistunut sen aikana. Enään ei tartte kokoajan miettiä reittejä vaan ihan pikku tarkkailulla päästään jo kulkemaan sen kummemmin asioita miettimättä. Ei sentään ihan lasten vierestä mennä vielä.
Huomenna päättyy antibioottikuuri ja Danja on pysynyt nyt jo monia päiviä täysin sisäsiitinä ja massu toimii vallan mainiosti.

Lyhyemmät autoreissut sujuvat oksentamatta mutta pitemmillä reissuilla pikkuinen kärsii matkapahoinvoinnista. Olenkin metsästellyt sellaista muovitettua froteekangasta autoon kuitenkaan sellaista täältä lähiseudulta löytämättä.

Edelleen Danja syö Serene-UM:ää joskin olen vähentänyt päivittäistä määrää neljästä kahteen pilleriin. Periaatteessa sen pitäisi auttaa myös matkapahoinvointiin mutta eipä ole auttanut. Tosin ei olla nyt viikkoon pitemmillä reissuilla oltukkaan ja pariin päivään ei lyhemmilläkään ole Danja pahemmin edes kuolannut autossa.

Itsenäinen pöheltäjä Danja on ja riistavietissäkin löytyy. Täytyy siis olla tarkkana kun vapaana pitää. Korvat katoavat ajoittain mutta yleensä ne löytyvät taas kun pahimmat energiavarat on juostu pois. Ei kai muuta voi murkkuikäiseltä odottaakaan.

Muuten Danja on edelleen suht rauhallinen kotona ja kovin kiltti mutta nyt tänään kaupassa ollessani Danja keksi alkaa mutustamaan sohvapöydän kulmaa ja sehän on sitten säleenä. Kismittää kyllä vähän kun koko kouluviikko sujui ilman mitään tuhoja. Eihän se pöytä ollut ennestäänkään tiptop jotta kai se on jossakin vaiheessa hankittava uusi pöytä.

Suvisaaristossa ulkoillaan edelleen kun siellä pysyvät koiruudet hyvin hanskassa. Ljuba ei muuta tee kuin pyydystelee haukia kaislikossa tai kaivelee auki myyränkoloja. Luca uiskentelee keppien perässä tai syö kaislanjuuria. Danja vaan matkii perässä kaikessa tässä. Tosin ei mene sen syvemmälle veteen kuin että massu pysyy kuivana.

Itse olenkin viettänyt suuren osaa päivästäni puhdistaen tuon pation. Se on tuon tiilimuurin takia aika kostea piha ja aina sinne talven aikana tulee vihreätä levää sekä laudoitukselle että kiville. Siihen menikin paljon kloriittia ja monta sangollista vettä että sain sen edustavaan kuntoon. Hangata sai sekä harjalla että rätillä ihan kunnolla. Tiilimuurikin oli ihan vihreän kukkea monesta paikkaa.
Sitten istutin laatikoihin viime vuotisista samettiruusuista poimimani siemenet. Nyt vaan odottelemaan josko jotain alkaisi kohta kasvamaan.
Krookukseni ovat edelleen upeita ja niistä löytyykin kuvia sitten luontoblogistani.

No tämä riittänee tältä erää paitsi tietty ne pakolliset visuaaliset tuotokset.

Minä mitään ole tehnyt... Olen vain kiltti pieni koiratyttö.

Tämän on Danjan suosikkipuuhaa. Mitä kaikkea siellä portin toisella puolen tapahtuukaan.

Kaikkea on maisteltava

Tuoreita kaislanjuuria etsimässä. Toisaalta niitä pöllitään myös Lucaltakin ihan urakalla.

Jaahas ja nyt katsomaan mitä isosisko tekee

Auts! Piip piip.
Niinpä ei ole fiksua työntää nokkaansa kaivavan koiran kuoppaan.

Jatketaan sitten kaislansyöntiä

Janohan siinä tulee

Näin. Danjalla on tapana yliarvioida suunsa vedenpitokyky ja niin yleensä puolet valuu takaisin ulos. Myös täällä kotona.

Aivan kultaseni. On aika siivota piha ja istuttaa siemenet.

Ja nyt pelastamaan tyynynkulma Danjan suusta, joten heippatirallaa.