Ollaan siis menty ns. ojasta allikkoon. Danjalle on kehittynyt pahemman laatuinen eroahdistus. Alkupäivien pienet tuhot ovat kasvaneet kasvamistaan ja nyt alkaa olla kohta vähän joka toinen kotini esine uusimista vaille. Lakanoita ei ehjiä enää ole. Tyynyjä vain muutama. Sohvapöydän pinta pienenee pienemistään silpuksi lattialle. Päiväpeite on tuhottu. Kukkaruukut ovat sentään saaneet vielä olla rauhassa sen yhden tuhotun jälkeen. Kylpyhuoneen vaaka on rikkipureskeltu. Samoin suihkuverho revittiin ihan riekaleiksi ja koko verhotanko, joka on todella tiukka, oli vedetty alas. Toki luvallisetkin pahvilootat ja puruluut on tuhottu mutta ne ei sitten alkuunkaan riitä.
Viimeisin tuho on se telttahäkki, jota Danja pitää pesänään. Kävi näet niin, että olen tässä viikonlopun aikaan harjoitellut Danjan kanssa kokonaan riisutun kylpyhuoneen pitämistä tuttuna ja turvallisena paikkana. Siksi se telttahäkkikin sai muuttaa sinne, että olisi mukava pehmeä alusta jossa makoilla. Ruoat, namit, lelut, oma vesikuppi ja muutakin askarreltavaa siellä Danjalla on. Muualla huushollissa Danja ei mitään saa. Ei huomiotakaan. Kehuja ja silityksiä tulee vain kun tyttö on kylppärissä. Vaan eipä se siellä viihdy muutoin kun jos sillä on siellä luu taikka ruokaa. Silloin voi olla ovi kiinnikin mutta vain niin pitkään, kunnes sapuskat on syöty. Toinen asia minkä vuoksi Danja saattaa viihtyä kauemminkin sen suljetun oven takana on pakastettu kongi, joka sisältää tonnikalaa taikka koiranmakkaraa. Siihenkin pätee se, että Danjalla riittää touhua sen kanssa. Kun kongi on loppuunnuoltu (noin. 20 minuuttia) alkaa ovea päin hyppiminen. Sen sijaan se ei pidä mitään ääntä siellä.
Telttahäkin kohtaloksi koitui se kun ajattelin mennä käymään roskista viemässä sillä aikaa kun Danjalla oli kylppärissä oikein iso naruluu ja muutama pahvirasia, joiden sisällä oli nameja. Ilmeisesti kun se tajusi minun menneen ulko-ovesta ulos jäi kaikki muu ja vimmattu tuhoaminen alkoi. Oli hypellyt myös pöntön ja vessan vesisäiliön päällä tassunjäljistä päätellen.
Pakko myöntää nyt, että olen tässä elämäntilanteessa ottanut vettä pääni ylle tämän neitokaisen kanssa. Kun on tämä työharjoittelu kesken ja kohta alkaa näyttöviikkokin, joka vaatisi hirmusti keskittymistä ja sen lisäksi kotitöitä aikalailla koneella. Nyt pitäisi jo näyttösuunnitelmaa alkaa tekemään ja sen lisäksi tuli opettajalta sähköpostilla vielä lisää viime hetken etätehtäviä.
Lisätään nyt listaan paha silmätulehdus, jonka olen jostakin saanut. Niin pahana se oli eilen, että en iltalenkille kyennyt koirien kanssa lähtemään. Kykesin vain makaamaan silmät ummessa pimeässä huoneessa. Onneksi koirat ovat jaksaneet pidätellä aamuun, jolloin ulkoiltiin lyhyt lenkki. Minulla tummat lasit päässä. Nyt on silmät vähän paremmat mutta ulkovalo sattuu edelleen vaikka pilvistä onkin. Huomenna täytyy yrittää päästä päivystykseen Espoonlahden terveysasemalle. Aattelin jo etten koneelle pääsisi ollenkaan koko viikonloppuna ja noita töitä on vaan pakko tehdä.
Äitikin pitää hakea illemmalla Kirkkonummelta, minne hän tulee bussilla mökiltä. Piti näet minunkin mökille lähteä ja kovasti olisin halunnutkin kun siellä se puutarha muuttuu ja kehittyy kovaa vauhtia näin keväisin vaan enpä voinut sitten Danjan vuoksi lähteä sinne. Vaikka olisihan se voinut olla hankalaa jos olisin ollut siellä tämän silmäni kanssa.

Elämä onkin nyt sellaista tosi tysää koirille. Ei käydä metsässä, ei haussa, ei jäljellä, ei mökillä eikä kotonakaan leikitä. Ei yhtään mitään mikä voisi Danjan kierroksia nostattaa. Pieniä remmilenkkejä vain.

Itsekkin tunnen jotenkin riutuvani kun en pääse luontoon mutta ei voi mitään. Danja nyt on ja pysyy täällä kun ei ole muutakaan paikkaa sille kunnes joskus toivottavasti tuo eroahdistus laantuu. Enpä tiedä onko huushollistani paljoakaan jäljellä enää siinä vaiheessa. Ainakaan tällainen viikonlopun pikakurssi kylppärissä ei riitä mihinkään. Se tuli jo todettua lyhyellä roskislenkillä.

Äitini luonahan Danja vietti pari päivää viime viikon lopulla. Muuten oli mennytkin hyvin ja Danja on äitini kanssa ihan hyvää pataa mutta kyllä se sielläkin vähän alkoi tuolinjalkoja pureksimaan. Lopetti toki heti käskystä.
Äitini kuvitteli myös voivansa viedä roskat pihalle ja laittoi normaalisti välioven ja rapunoven kiinni. Kävipä sitten niin, että kun äiti tuli ulos roskakatoksesta seisoi Danja hänen takanansa pihalla. Oli avannut molemmat ovet hyppäämällä kahvoille ja päässyt rappuun ja joku oli sitten päästänyt sen rapusta ulos. Äitiltä pääsi huudahdus, jolloin Danja lähti juoksemaan kovaa vauhtia kohti Lippulaivaa. Äiti laukkasi perässä hirveä tuskan hiki otsallaan. Katujen yli kulki tie ja sieltä Lippulaivan nurkan ympäri. Sen jälkeen äiti ei enää koiraa nähnyt mutta arveli sen juosseen 'kotiin'. Tullessaan aivan hengästyneenä pihaportilleni seisoikin Danja siinä jo odottamassa. Äiti avasi portin ja Danja luiskahti pihalle. Siitä äiti joutui retuuttamaan Danjan kaulapannasta kiinnipitäen koko matkan takaisin luoksensa. Remmiähän hän ei ollut ehtinyt kotoa hakea mutta onneksi oli se kaulapanta päällä.
Vähän myöhemmin lenkilläkin oli Danja vain halunnut kotiinpäin mutta oli lopulta suostunut tulemaan eri suuntaan ja loppupäivä oli sujunut rauhallisesti (niitä tuolinjalkoja lukuunottamatta).

Äitille on kyllä liikaa pitää Danjaa siellä kun ei sitten voi lähteä yhtään mihinkään koko päivänä asioita hoitamaan, joten sekään ei ole vaihtoehto. Eikä sekään ole oikein, että äiti joutuu vahtimaan Danjaa pitkin päivää, että se ei järsi hänenkin huonekaluja.
Elikkä pattitilanne tässä on meneillään ja vakava harkinta siitä, voinko ollenkaan ottaa enää rescuehoidokkia kotiin tämän jälkeen. Tosin tällaisia ongelmia ei ole aiemmin ollut yhdenkään kanssa.

Näyttää nyt siltä, että joudun pitämään Danjaa pitempäänkin, sillä kuten yhdistyksen vakkari kertoi, ei ole muutakaan paikkaa eikä sitä voi tuollaisena oikein mihinkään lopulliseen kotiinkaan antaa. Tulee sitten sieltä takaisin bumerangin lailla.

Sain yhdistykseltä numeron hyvälle ongelmakoirakouluttajalle ja olinkin tähän yhteydessä mutta hän asuu Sipoossa ja ei suostunut tekemään kotikäyntiä tänne asti. Tilasin sitten ajan (ainoan vapaan koko ensi viikolla) maanantaiksi sinne Sipooseen. Valitettavasti tämä henkilö itse peruutti ajan tekstiviestillä myöhemmin kun on jotain muuta menoa. Eli sekin meni sitten mönkään. Lisäksi sain yhdistykseltä käyttööni kuonokopan Danjalle mutta se ei toimi ollenkaan. Sen Danja riisuu päältään tuossa tuokiossa vaikka sen olen kiinnittänyt kaulapantaankin kiinni. Muutenkin se on mielestäni kauhea kapistus. Eihän raukka pystyisi kunnolla juomaankaan kun se on päällä. Joten ei ollut ratkaisua siitäkään tuhoamisvimmaan.

Kaikki muu sitten sujuukin melko hyvin. Danja on kiltti ja kuuliainen, ei rähjää remmissä, ei rieku kotona kun mitään ei tapahdu. Remmissä poukkoilee ja vetää kylläkin kuin vetojuhta mutta yhtä kertaa lukuunottamatta en oikein voi sitäkään harjoitella kunnolla kun ei ole aikaa juoksennella Danjan kanssa kahdestaan ulkona vähän väliä sen lisäksi että omanikin pitää ulkoiluttaa. Muuten voisin ehkä ajatellakin sitä mutta kun en voi Danjaa jättää yhtään ihan yksin kotiin. Jos voisin, ottaisin ensin Danjan ja sen jälkeen omani ulos. Sillä huomasin että Danjan kanssa on helppo harjoitella vetämättömyyttä kahdestaan kun on paljon nameja mukana. Se kyllä ottaa silloin kontaktia ihan kivasti ja meno on paljon rauhallisempaa muutenkin. Kolmen koiran kanssa se on ihan mahdotonta.

Siispä vaikka kuinka nyt sitä toivoisinkin, ei ole ketään sellaista kotihoitajaa, joka olisi päivät kotona ja voisi joka päivä pitkän ajanjakson kuluessa harjoitella yksinoloa Danjan kanssa vaan olen sen kanssa nyt jumissa täällä. Tämä viikonloppu jolloin minun pitäisi jo tehdä niitä koulutöitäkin, kun kerran lisääkin niitä tuli, ei vain riitä.

No tästä nyt tuli tällainen itkuvirsi mutta onhan sitä ihmisen päästettävä höyryjä pihalle jotenkin. Tämä on yksi kanava.

Tässä sitten viime aikaisia kuvatuksia muutamia:

Kun vielä sisälläkin leikittiin

Kun vielä päiväpeitto oli ehjänä

Epätoivoista yritystä harjoitella vetämättömyyttä kun kaverit saivat olla vapaana Laurinlahden rannalla. Eihän siitä mitään tullut. Tässäkin vain sekunnin istumista ennen riuhtomisen jatkumista kun hinku toisten perään oli niin kova.

Täystuho rentoutuu päivän toimien jälkeen

Edes jotakin kivaa lenkeillä lumikasoilla

Danjakin löysi lumen riemut

Näinkö täällä pitää möyriä?
Oli kyllä remmeissä selvittelemistä kun kaksi möyrii ja yksi seisoo alapuolella kuin suolapatsas. Ljubaa kun ei tällainen kiinnosta, ei sitten yhtään.

Ljuba poseeraa mökillä tulppaanipenkin edessä ennen kotiutumistamme viime viikonloppuna.

Rannalla oli sitä touhua riittänyt sillä aikaa kun itse vähän haravoin sitä rantaviivaa kun vesikin oli kovin alhaalla.

Taas yksi surumielinen poseeraus Lucalta Suvisaaristossa männä viikolla. Pojan herkkyys tulee hyvin esille näin lyhytturkkisena.

Ljuba ja kukkaset Laurinlahdessa

Veljenikin saapui mökille äitienpäivän kunniaksi. Tässä on hän auringonlaskua vasten.

Muuna aikana hän ahkeroi huoltaen ruhonleikkurin ja leikkasipa ruohonkin sen päälle.

Sain siis itse laiskotella sitä rannan siivoamista lukuunottamatta.

Sen päälle veljeni 'teräsmies' otti moottorisahan ja katkoi muutamia risuisia puitakin tontilta ja vieläpä teki niistä klapeja. Tässä tukkijätkä hommissaan 'rentoutumassa' arkkitehdin kiireisestä ja kovaa aivotyötä vaativasta työtahdista. Ei hassumpaa yli viiskymppiseltä sälliltä - vai mitä tytöt.

Velipoika vaikka onkin rauhallisen sorttinen ja artikuloi hillitysti oli Danjan mielestä kauhean pelottava. Silti lenkillä pystyi kyllä kulkemaan ihan rinnallakin mutta pihalla piti kierrellä ja pörhistellä niskavilloja sekä murista.

Tuli sitten kesän grillisesonkikin avattua sunnuntaina äitienpäivän kunniaksi ja se oli oikein mukavaa.