Harmittava kiire

Elikkä ei ole ollut aikaa niinkään päivitellä blogia kovinkaan viime aikoina. Sen verran on iltasella nettiaikaa että ehtii lukaista sähköpostit, käydä kurkkaamassa VK:n ja PK:n foorumeita ja paria tuttujen blogia. Luontoblogia olen vähän ehtinyt päivitellä mutta kun sinne ei paljoa tule kirjoiteltua niin se meneekin sutjakkaammin.

Ollaan me silti eletty elämänmakuista elämää. Ollaan koirapuistoiltu, oltu hakuhommissa, oltu mökillä, käyty Porkkalassa ja Hannusjärvellä sekä Suvisaaristossa muutenkin rannikkolenkeillä tässä lähistöllä.

Hannusjärvellä Danja jo pysyikin paremmin lähistöllä mutta Ljuba otti hatkat lenkin päätteeksi ja pelkäänpä pahoin, että yksi supikoira sai taas päästä hengestään sillä niin kovin Danja ja Luca nuuski Ljuban suupielet läpi sen palatessaan seikkailuistaan plus että siinä oli pitkiä ja vaaleita karkeita karvoja siellä täällä. Ljubassa ei kyllä ollut naarmun naarmua mutta vatsa sillä meni ihan löysäksi seuraavana päivänä ja syötinkin Danjalta jääneet loput suolistoantibiootit Ljuballe. Tosin myös Lucalla oli vatsa vähän kuralla yhtenä päivänä mutta se meni ohi ihan riisikuurilla ja attapekt pillereillä. Nyt on attapektit, Serene UM:t ja antibiootit sekä Lucan ja Ljuban kuukauden pituinen Cartivet kuuri syöty ja ajattelin yrittää pilleritöntä periodia tähän perään. DAP pullokin loppui, joten katsotaan nyt vaikuttaako tämä Danjan hermoihin mitenkään. Ainakaan autossa D ei ole nyt oksennellut kertaakaan. Ei edes mökkimatkalla. Kuolaaminenkin on vähäisempää ja vatsa tuntuu toimivan normaalisti. Ljuba tosin syö ruohoa ihan urakalla mutta on sitten jättänyt mullan syömisen vähemmälle. Olisi kyllä kiva tietää mitä se yrittää kompensoida kun muuten tuntuu maha toimivan. Voipi olla ihan tapa vaan. Syöhän Lucakin ruohoa mutta ei mitään isoja määriä kuitenkaan.

Kyllähän sitä jaksoi juosta kun ensin kävi vilvoittelemassa järvessä.

Luca keskittyi noutamaan keppejä vedestä.

Tämän huomattuaan D jäikin rannalle kärkkymään. Miksipä uida itse kun voi toiselta viedä kepin suusta kun se rantautuu.

Vappuna ei huvittanut lähteä minnekkään rientoihin vaan oleskeltiin ihan rauhassa omassa porukassa. Oltiin siis ensin koirapuistossa ja myöhemmin Suvisaaristossa rannalla. Muuten en paljoa saanutkaan aikaiseksi.

Alkuun koirapuistossa oli kaksi muuta saman kokoista koiraa kun omanikin ja hauskaa piisasi.

Varsinkin tämän mustan kanssa, joka oli itsekkin vasta puolitoista vuotias. Menihän se vappupäivä mukavasti näinkin.

Myöhemmin tuli puistoon sitten kaksi afgaanin vinttikoiraa sekä siperian husky ja siihen loppui Lucan osalta hauskuus. Se kun ei oikein pärjäile noitten isojen koirien kanssa vaan seisoo jaloissani ja näyttää hampaita. Ljuba ja Danja kyllä pärjäsivät niittenkin kanssa ihan hyvin.

Kerettiin me rannallekin vielä vappupäivänä. Tässä taas kavereilla päät yhdessä jonkun hyvän hajun luona.

Sillä aikaa kun Ljuba taas oli hauenpyyntihommissa olivat nämä kaksi kaislanjuurijahdissa.

Kaislanjuuren nirhaaja. Ravistetaan henki pois. En tiedä miksi kuvan laatu on niin huono mutta eipä se haittaa.

Sitten äkkiä rannalle takaisin.

Danjakin alkaa vihdoin tajuta, että pienet hengähdystauot eivät ole pahasta.

Jopa silloinkin kun toinen vielä touhottaa menemään.

Makkararingissä torstaina huomasi homman sujuvan jo enemmän rutiinilla kuin ekalla kerralla. Danja selvästi tiesi mistä on kyse ja kulki itsenäisesti ihmisten väliä nameja syömässä (tosin flexiin kytkettynä). Toki sen yhden miehen kohdalla jänskätti paljon enemmän kuin kahden naisen kanssa mutta menipä kuitenkin niin lähellä, että saattoi kurottautua sinne namikädelle asti.
Tapahtui vaan ikävä välikohtaus haun päätteeksi kun oltiin metsässä ja kaverin koira Rilla kävi flexiin kytketyn Danjan päälle kuin yleinen syyttäjä ennekuin ehdin tehdä mitään. Kaveri sai kyllä koiransa pois aika pian ja onneksi ei mitään fyysisiä vaurioita tullut mutta Danja huusi kuin pistetty sika kunnes rauhoittui kainalossani. Sen olisin toivonut tapahtumattomaksi kun tuollainen aina jättää henkiset jälkensä. Varsinkin kun Danja oli siellä tarhalla isompien koirien kiusaama.

Porkkalassa oli kerraassaan upeeta mutta aika paljon ihmisiä liikenteessä. No olihan sunnuntaipäivä ja hieno ilmakin, että ei ihmekään. Koirien oli oltava kytkettynä ja vähän se rassasi kun ovat tottuneet juoksemaan vapaana ja meno olikin aikamoista kompurointia kun lähes 60 kiloa innokasta koiraa vetivät alle 50 kiloa ihmistä joka suuntaa yhtä aikaisesti.

Danja rantakallioilla.

Oli vähän tekemistä saada ne kaikki kolme rauhoittumaan tähän kuvaan mutta lopulta se onnistui juuri ennen kuin meinasi hermot mennä kun kaikki kolme veti eri suuntiin ja pyöri ympäriinsä kuin väkkärät remmeissään. Kaikilla aurinko silmissään ja silmät sirrallaan.

Vihdoinkin pieni hetki rauhaa

Mökillä meni sitten kyllä kivasti. Vaikka D saikin olla vapaana ulkona myös aitaamattomalla alueella niin ei se kauas mennyt. Pyöriskeli ympäriinsä lähes taukoamatta pitkin päivää ja kävi kyllä ilmoittautumassa vähän väliä suostumatta silti sisälle tulemaan. Annoin sen olla ja väsyyttää itsensä oikein kunnolla ja yö sitten nukuttiinkin hyvin. Seuraavana päivänä se ei enää niin paljoa juoksennellutkaan koko aikaa kun oli saanut purkaa puhtinsa pois edellisenä päivänä ja huomasi että sen menoa ei rajoiteta kun kerran ei mennyt mihkään kauemmaksi. Tavattiin naapurin Saku koirakin joka innostui uudesta tytöstä niin, että kuolasi Danjan turkin ihan märäksi. Sillä aikaa Ljuba kävi ilmeisesti möyrimässä jonkun huussin takana, sillä totesin kotiin päästyämme, että se haisi ihan kauheelle. Ei auttanut kuin pestä se Bliv käsisaippualla ja jääkylmällä kaivovedellä kun muuta ei ollut saatavissa, jotta sain hajun pois ennen nukkumaan menoa.
Leudon talven johdosta rannalla oli vain vähän kuollutta kaislaa, joten sainkin sen putsattua aika pian. Muuten siellä oli niin kaunista että. Kovin oli jo kasvusto päässyt vauhtiin ja lämpöä riitti. Kevätkukat olivat kovin runsaina väriläiskinä täydessä kukinnossaan. Siitä kuvia tuolla luontoblogissa.
Vesilintuja oli runsaasti ja niitä oli kiva istua katselemassa siinä veden äärellä.

Ljuban aamutepastelut ihanana peilityyneenä kevätaamuna. Nyt tuohon onkin jo laitettu puutarhakalusteet paikalleen. Onkohan ne lennellyt minne sattuu kun eilen myrskysi niin kovin?

Piiloleikkiä mökillä. Vaan Ljuban musta hännänpää paljasti piilopaikan Danjalle.

Ja siinähän se olikin.

Kukkaistyttö

Vesileikit

Vesi oli niin matalalla, että tämäkin normaalisti veden alla oleva kivi oli näkyvissä ja kivahan sinne oli kahlata katsomaan kalojen leikkiä.

Outo tyyli

Ljuballe riitti tällä kertaa ihan rannassa kahlailu vaikka kovin olikin lämmintä

Danjasta on kehkeytynyt myyräkoira. Saldo on hevostallinrinteellä ollut päästäinen ja mökillä oikea myyrä. Onneksi ei syö niitä kuitenkaan vaikka Ljuba perässä kärkkyykin ja yrittää saada saaliin itselleen. Leikkii sitäkin enemmän.
En pidä minkään elävän olennon kärsimyksestä, joten hyvä on että pikkuolento kuolee saman tien kun D sen kiinni saa. Se leikki tapahtuukin enemmän sen kuolleen myyrän kanssa vähän kissamaiseen tapaan.

Myyrän tappaja

Ljuba tietää jo, että vaikka saiskin olla koko ajan ulkona niin voi vapaasti valita viileämmän oviaukon oleskelupaikakseen Fammun vieressä päivän kuumimmaksi ajaksi.

Päiväkotityö on kyllä mukavaa mutta kun siinä on ulkona monta tuntia niin normaalia väsyneempi sitä on sitten kotiutuessaan. Myös jatkuva lasten kanssa kanssakäyminen ja 'havainnointi' on tottumattomalle henkisesti väsyttävämpää kuin toimistotyö. Toki nyt kun alkaa vähän tuntea kunkin lapsen ominaisuuksia se on hieman helpottunut. Jotkut kun ovat kovin yliherkkiä vieraille ihmisille ja sitä joutuu jokaista sanaa miettimään tarkoin vaikka normaalit rutiinit pukemisineen, syömisineen, nukkumisineen ja kinasteluitta leikkimisineen on silti hoiduttava. Toki minulla ei ole päävastuuta missään vaiheessa mutta en osaa olla tumput suorina tekemättä mitään, joten halua on osallistua kaikkeen päiväkodin toimintaan täyspainoisesti.
Huomenna onkin teatteripäivä. Saa nähdä miten saadaan muksut käyttäytymään hyvin koko ajalta.

Ainoa minua kovasti häiritsevä asia on se hyvän ruoan määrä mikä menee roskiin siellä kun monet ronklaavat syömisen kanssa. Olen aina inhonnut tuhlausta.

Danjaa ei edelleenkään ole kukaan kysellyt. No saahan se täällä olla just niin kauan kuin tarvitsee mutta mitä pitemmälle menee sen vaikeampaa on ero kaikkien osalta. Se on taas vähän järsinyt lisää sitä pöydänkulmaa ja onpa hampaat käyneet toisen puolen kulmallakin. Vaan mennyttä tuo pöytähän onkin joten en rupea sitä millään nyt suojaamaan. Sänkypeitteenikin tuo ryökäle järsi rikki ollessani suihkussa ja siinä meni sitten taas yksi lakanakin. Eipä noita lakanoita paljoa ehjänä enää täällä olekkaan. Jos nahkasohvaani kajoaa niin sitten kyllä harmittaa.

Tähän loppuun muutama poseerauskuva koirista.

Danja ja tulppaanit. Lämmintä piisasi.