Tässä näitä vielä rästissä olevia jutunpätkiä parikin kun ei mukamas ole kiireisen opiskelijan aikaa blogejaan päivitellä. No se asia pitää tietty yrittää korjata silloin tällöin - kuten juuri nyt.

Siitä on jo aikaa kun kävimme Viipurin koirien treffeillä Pitkäkoskella. Itse asiassa treffejä on jo ollut senkin jälkeen yhdet mutta emme voineet niihin osallistua. Olipa kuitenkin mukavat treffit kuten aina ja ilmakin suosi vaikka varsinainen helleaalto alkoikin vasta myöhemmin. Ljuba nyt ei niin treffeistä piittaa vaan ottaa lunkisti muiden koirien touhutessa mutta eipä näytä niin kärsivänkään. Ystävällisesti suhtautuu useimmiten toisiin koiriin ollessaan itse ilman talutinta. Luca taas ei mukaan tullut kun stressaa näitä tilanteita.

Tässä muutama kuva treffeiltä:

Viipurin kaverukset pistää menemään

Näistä tuo pörröisempi taitaakin olla Espanjan tuonteja

Tämä neitokainen häikäisi minut kauneudellaan

Tämä rauhallinen rouva taas oli jotenkin kovin liikuttava olemukseltaan

Ljuba tavanomaisessa tarkkailijan roolissaan keskellä kenttää

Toki hieman etäisesti kiinnostui tässä kohtaa mitä taustalla mahtoi tapahtua. Olisiko siellä jokin tarjoilu meneillään? Kuvassa on pusuja jakelemassa myös ihana Buster poika.

Sulassa sovussa nuuhkittiin yhdessä toisten jättämiä jälkiä

Toki myös kierrettiin puistoa ympäri ja sehän onkin Ljuban mielestä paljon mielekkäämpää kuin kaikenmoinen riehuminen

Pitkässä ruohikossa puiston laidoilla olikin mielenkiintoisia hajuja

Toissa sunnuntaina oli myös sitten ne PK:n mätsärit. Mukaani tuli hauksaa päivää viettämään Ruut ja Vilma naapurista. Olimme sen verran ajoissa paikalla että saimme itsellemme hyvän paikan ison puun alta hieman sivummasta nurmikolta. Oli siis kuuma päivä ja oli hyvä, kun saimme häkin kannettua sinne puun alle koiria varten ja vielä iso pyyhe häkin päälle lisävarjoa antamaan. Näin meille emännille jäi kädet vapaaksi kun halusimme käydä kahvilla tms. Niin kiltisti koirat olivat sen aikaa häkissä odottamassa. Oli  minulla myös pakkasessa yön olleet märät pyyhkeet mukana mutta toinen oli niin jäässä etten sitä aukaistuksi saanut koko aikana. Viilensinkin vain Ljubaa sitten sillä mytyllä. Vilmalle riittikin jääkylmä keittiöpyyhe joka kyllä suli päivän aikana niin, että sen sai levitettyä tytön selkään.
Koirat kävivät nakkikisassa ja x-rotuisten ringissä. Kummatkaan ei tällä kertaa pärjänneet sillä tuomari, eli Rakel Liekki, oli mieltynyt ihan toisen näköisiin koiriin ja niinpä voittajakolmikko koostuikin kolmesta samantyyppisestä pystykorvaisesta koirasta tänä vuonna. Viime vuoden voittajakin sai tänä vuonna sinisen nauhan eikä päässyt sinistenkään viiden parhaimman joukkoon. Näin ne mieltymykset vaihtelee. Pääasia oli kuitenkin, että oltiin porukalla liikkeellä hyvän asian puolesta ja samalla pääsi tapaamaan monia tuttujakin ja kuulemaan heidän kuulumisiaan upeassa auringonpaahteessa. Isojen rotukoirien kehäsihteerinä komean Marko Björsin apurina toimi oma puudelitätimme Tiina asianmukaisesti asustettuna.


Tässä kehässä on joskus minulla hoidossakin ollut iloinen Nuusku koira Mira emäntänsä kanssa

Puudelitäti Tiina kehäsihteerin hommissa

Komea Marko Björs - nam!

Hakukaveri Hero liikeessä

Ruut odottamassa Vilman ja Ljuban kanssa kehään menoa

Hip hei! Vilmalla menee lujaa

Ai tälleenkö - ravia - täällä kuuluukin mennä?

Vilma lähemmässä syynissä. "Siis tämä on rakkauslapsi", toteaa Rakel Liekki Vilmasta.

Tässä minä - mikkihiiri tossuisani - ja Ljuba ravaamme kehässä

Rakel Ljubaa syynäämässä

Tässä komeilee voittajakolmikko

Paikalla oli myös koulusta tuttu opiskelijatoveri veljenlapsineen. Saivat sitten Vilma ja Ljuba monta rapsutusta pieniltä kätösiltä.

Näin nätisti tytöt odottelivat häkissään kun kävimme kahvilla. Muutenkin varsinkin Vilma yllätti hienolla ja rohkealla käytöksellään siellä koirapaljoudessa. Monen itseensä verrattuna jättikokoisenkin koiran kanssa hieroi nenää ja oli kovin sosiaalinen. Toisaalta saivat molemmat tulijaisiksi sieltä sitten nenäpunkin, johon ovat saaneet Stronghold-lääkityksen sittemmin.

Hommat hoidettu ja rouva kehäsihteeri ehti istahtaa leiriimme kahville toviksi. Väsyttäviä nämä kauneusmittelöt ilmiselvästi Ljuban mielestä.

Siinäpä se suurimmaksi osaksi sitten olikin. Mieleen jäi kyllä erityisesti aivan kieltä vievän herkullinen porkkanakakku, jonka Ruut minulle tarjosi buffetista. Kiitos PK:lle ja kaikille toimitsijoille taas hurjasta satsauksesta ja ihanasta päivästä. Tuollaista hommaa kun ei ihan päivässä parissa järjestetä.