Tässä istuskelen kotosalla vähän kuumilla hiilillä kun odottelen puhelinsoittoa eläinlääkäriltä. Ljuba reppana on juuri nyt narkoosissa siellä Soukan Pieneläinklinikalla kun se katkennut alakulmuri nyt operoidaan pois. Ainahan se on huolen aihe kun koira on narkoosissa ja Ljuban kohdalla etenkin kun sillä on se hidas sydämenlyönti. Vaan ei saa maalailla piruja seinille. Menihän se hyvin aikoinaan se sterilointikin samassa paikassa. Koulussa olisi ollut tärkeä päivä kun tänään alkaa lääkelaskujen harjoittelu mutta ei voi mitään.

Päivitän siis nyt tätä blogia taas vähäsen jotta olisi muutakin mietittävää odotellessani sitä tärkeätä puhelinsoittoa.

Hoitokoiria onkin ollut viime aikoina ihan kiitettävästi. Ensin luonamme vietti toista viikkoa suloinen Bianca lagotto neiti hoikistuneena. Biancalla oli juoksut joten paljoa ei voinut vapaana pitää mutta piipahdimme Pirttimäessä ja sukelsimme metsän uumeniin kävellen järveä ympäri. Siellä ei ollut ketään liikkeellä joten tottelevainen Bianca neitokin pääsi juoksemaan vapaana ja uimaan sydämensä kyllyydestä. Toki kävimme sitten piipahtamassa myös Laurinlahden ja Suvisaariston rannoilla pikauintiretkillä. Siis niin, että päästin neitosen vapaaksi just niin pitkäksi aikaa, että pääsi pulikoimaan ja sitten taas kiinni. Se on aina jotenkin riemastuttavaa kun on mukana koira, jolla ei ole minkään valtakunnan riistaviettiä. Huoletonta menoa. Toisin kuin omieni kanssa. Tosin Lucan vietit ovat laantuneet hyvinkin paljon aikaisemmasta mutta eivät nyt ihan kadonneet ole sentään. Pitemmittä puheitta vähän kuvia suloisesta Bianca neidosta.

Bianca mökillä ennen trimmausta ekana päivänä. Onneksi ei sinileviä ollut näköpiirissä kun vedet ovat olleet aika viileät koko kesän sillä sinne veteenhän neito heti suunnisti.

Vähän myöhemmin saattoi sitten ottaa rennosti auringossa kuivatellen Ljuban ja äitini kanssa.

Uintireissulla Suvisaaristossa

Märät turrit yhteisposeerauksessa

Bianca sitten kaupungissa trimmattuna ja uusissa pöksyissään uintireissun jälkeen.

Bianca seurasi perässä minne sitten meninkin ja tässä keikistelee somasti lagottomaiseen tapaan jutellessani hänelle samalla kun nypin pois lakastuneita samettiruusuja kukkalaatikoista. Kovin on seurallinen ja hellyydenkipeä neitokainen.

Pirttimäessä lumpeenlehtien keskellä

Biancalla on hyvin hauska tapa uida. Ensin polskitaan vettä pylvääksi ja sitten yritetään napata se kiinni suulla.

Söpöliini miettiväisenä

Sinne ruohikkoon kaverit katosi. Fiksuna likkana Bianca älysi kavuta kaatuneen puunrungon nokkaan ja tähyillä sieltä minne toiset katosivat. Häntä itseään kun vähän arvellutti sinne tiheikköön ängetä.

Tässä ollaankin iltalenkillä Kivenlahden kallioilla.

Oli tosiaan mukava huomata miten kotonaan Bianca oli tällä kerralla heti alusta lähtien. Mitään arkailua tai vetäytymistä ei ollut havaittavissa ja oma ruokapaikka ja oikea pihan portti tunnistettiin ilman epäröintiä.

Muutama päivä Biancan kotiutumisesta tulikin sitten hänen paikalleen naapurin pikku pimut Nelli ja Vilma meitä piristämään viikonvaihteen ajaksi.  Lähdimmekin mökille lähes saman tien missä Nelli heti muisti tutut mustikkapaikat. Vähän pientä koiranhoitoa oli nytkin kun nuo Nellin korvat tuppaavat takkuuntumaan ja niiden kampaamiseen menikin aika tovi. Kuollutta karvaa niistä lähtikin oikein kunnon kasa.
Käytiin sitten myös Fagervikin mailla vattuja poimimassa kun siellä erään pellon laidalla kasvaa niitä vattupensaita oikein hehtaarimäärin. Pikkulikat varsinkin innostuivat niistä vatuista vielä mustikoitakin enemmän ja poimivat alimmilta oksilta niitä suuhunsa kunnes ajattelin että menevät massut pikkuisilla sekaisin. Vaan eipä ne sieltä pensaista poiskaan pysyneet. Nelli varsinkin osaa heittäytyä kuuroksi ajoittain. Vilma sitten kyllä pitää jatkuvaa kontaktia pyytämättäkin.
Ljuba räpiköi jossakin pensaikossa ihan muissa asioissa ja Lucaa eivät sitten vatut erityisesti innostaneet - ainakaan yhtä paljon kuin pitkin poikin juoksentelu hajujen perässä. Tosin Luca kyllä piti huolen siitä että pysyy mukana muiden matkassa.

Pikku neitokaiset mökillä

"Hei kaveriiit! Äkkiä tänne! Mustikoitaaa!"

Vilmakin oppi äkkiä mustikan poiminnan jalon taidon.

Maiskis maiskis

Ljuballa tuo tekniikka näköjään on vähän hakusessa. Eihän ne siellä sammaleen alla kasva.

"Voiskohan toi mamsi poimia ne mulle suoraan suuhun?" Ja kyllähän se mamsi poimiikin. Onhan se haljenneen kielenkärjen kanssa vähän haasteellisempaa hommaa.

Joukon nuorimmainen, eli Vilma, ihmettelemässä isompien hiekkalaatikkoleikkejä

No saahan sitä vähän vanheempaakin lapsettaa

Paitsi jos on prinsessa eikä halua turkkiaan ja vasta kammattuja korviaan hiekkaiseksi

Uskokaa tai älkää mutta kyllä minäkin tuohon sänkyyn yöllä vielä mahduin. Tosin oli aika lämmintä ja tunnelma tiiviin puoleinen. Vaan on se niin somaa miten hyviä kaveruksia tässä ollaan. Ljuba ei edes vaivaudu päätään nostamaan kameralle.

Viikon päivät viettivät tyttöset sitten kotonaan ja tulivat uudestaan hoitoon seuraavana perjantaina viikonlopuksi kun siellä pikku mamma vietti konfirmaatiojuhliaan ja talo oli tupaten täynnä väkeä. Nyt olikin sitten Ljuba ehtinyt teloa tassunsa niin että varpaanväli oli halki ja antibioottikuurilla ollaan. Ulkoilut pelkästään tossun kanssa. Myös Vilmalla esiintyi tassuvaivaa vaikka mitään näkyvää ei ollutkaan havaittavissa, joten varmuuden vuoksi tossu hänelläkin ulkoillessa päällä. Siinä oli sitten vähän järjestämistä kun lenkille lähdettiin ja kotona sitten lenkin jälkeen se tassujen puhdistus Betadinellä. Lähdettiin kuitenkin taas mökille lauantaina. Helpompihan se siellä on neljän koiran kanssa. Lauantai olikin kuiva päivä, joten annoin koirien olla ilman tossuja oman pihan nurmikolla mutta kun lähdettiin tielle kävelemään niin oli pantava tossut päälle.
Nellillä sitten taas esiintyy jotakin ihon ärsytystä siellä mahan alla ja nyt se oli äitynyt sen verran pahaksi että levitin alkuun koko alueelle antibioottisalvaa ja seuraavana päivänä mökillä aloin pikkuhiljaa nyppimään varovasti pois paksua mustaa ja rakeista arpikudoskerrostumaa, joka peitti alueen ja nisät lähes kokonaan. Lopuksi kun olin saanut suurimman osan pois niin pesin vielä mahan alueen saippualla ja märällä sienellä ja hankasin sitten kuivaksi froteepyyhkeellä, jolla sainkin suurimman osan irtokudoksesta pois. Iho sen mömmön alla näytti kyllä aika hyvältä ja ehjältä mutta läikikkääksi se kuitenkin edelleen jäi. Vaikea sanoa mistä tämä töhnä sinne kerääntyy mutta muistaakseeni se on ollut Nellillä jo aika pitkään tuo vaiva ajoittain esiintyvänä. Oiskohan jotain sienikasvustoa? Korvatkin kammattiin mutta ne eivät olleet ehtineet muutamassa päivässä mitenkään pahasti takkuuntua joten se ei kauaa vienyt tällä kertaa. Samalla nypin myös Vilman korvakäytävät. Se kun on perinyt sellaiset karvaiset korvakäytävät kummaltakin vanhemmaltaan ja ne on sitten joskus poistettava että korvakäytävät saavat ilmaa. Yritin kovasti myös tutkia Vilman tassuja ja leikkasinkin varmuuden vuoksi karvat lyhyeksi kaikista tassuista mutta en mitään erityistä kyllä nähnyt, joka voisi aiheuttaa ärsytystä. Iho näyti ihan ehjältä eikä edes punoittanut pahemmin. Pari pienehköä karvasolmua oli varapaiden väleissä mutta enpä usko niiden sitä tehneen sillä Vilma tuppasi nuolemaan vain yhtä tassuistaan vaikka niitä pikku solmuja oli muissakin tassuissa. Ne kun tuppaavat Lucallacin solmuuntumaan aika helposti sieltä varpaiden väleistä ne karvat. No kuuleman mukaan se nuoleminen on kuitenkin nyt laantunut, joten jospa siellä oli jokin hyvin minimaalinen piikki tai siemen jossakin joka aiheutti kirvelyä ja se on nyt poissa. Mene ja tiedä. 
Tuli vaan mieleeni että olisi ollut jotakin allergisoivaa siellä vattupellon laidalla kun Ljuba oli todella levoton sen jälkeen ja kaapi tassujaan mattoihin sekä mylläsi kaikki sängyt. Se ei todellakaan ole Ljuban tapaista. Vasta kun laitoin tassuihin kortisoonisalvaa se rauhoittui.
Se haava taas tuli vasta kaupungissa Hannusmetsässä. Ilmeisesti oli taas ollut kaivuuhommissa kun toinen tassuista oli ihan pihkan peitossa ja toisessa sitten se haava. Ei kyllä ollut sillä kertaa kuin hetken poissa näköpiiristä mutta kauanko tuohon nyt menee. Enpä olisi edes arvannut, että on haava ellen olisi huomannut sitä kotona tassuja pyyhkiessä kun ei tuo sitä millään lailla osoittanut.
Pelottavan korkea kipukynnys on Ljuballa. Sen jälkeen on kyllä vältellyt ruohoalueita etenkin sateella mutta niinhän se yleensä tekeekin. Ei millään kävelisi märällä ruoholla. Joten se kyllä tuntuu ilmeisen epämiellyttävältä tassuissa, jotka on alusta lähtien olleet Ljuballa ongelmalliset. Liekö joskus paleltuneet pahan kerran tai rikkoutuneet jonkun myrkyllisen aineen ansiosta?

Kun sitten Luca kävi allergiatesteissä myös vaivojensa vuoksi vajaa viikko sitten (tuloksia ei olla vielä saatu) ja on saanut nyt sellaista shampoota, jolla pestään ongelma-alueet kahdesti viikossa ja joka ehkäisee hiivasienen leviämistä, niin onpa tässä saanut taas aimo annoksen koirien hoitoa viime aikoina. Vaan onhan sekin jollakin tapaa hyödyksi ajatellen tulevaa ammattiani lähihoitajana.
Ei ne hoitotroimenpiteet välttämättä niin erilaisia ole ihmistenkään keskuudessa. Tuntuu kuin se shamppoo olisi myös auttanut. Ei ole niin niitä tassujaan tutkiskellut ulkona eikä suupieliänsä raapinut. Peräpää se vaan tuntuu edelleen vaivaavan jonkun verran vaikka ei siellä mitään tulehdusta ollut. Se onkin vähän vaikeampi alue kun ulkopuolelta voi shamppoolla pestä mutta ei sisäpuolelta, joten jos kyseessä on jokin allergian aiheuttama hiivasieni niin siellä sisällä se voi edelleen kyteä. Korviaanhan se on aristanut aina mutta ei siellä nytkään mitään tulehdusta ole. Tasavälein vaan putsaan niitä Epi-Oticilla ja nypin ylimääräisiä karvoja pois. Eipä muuta oikein voi tehdä.

Paitsi lihottaa eläinlääkäreiden lompakkoja.


Vilma ja Luca huomasivat lauantaina, että pakkasin kassia eivätkä aikoneet jäädä kyydistä pois. Tässä siis pidetään passia pihalla.

Viime viikonloppu olikin tällainen rauhallisempi juttu kaikenlaisten vaivojen takia. Toki kävimme lenkeilläkin mutta eivät olleet kovin pitkiä. Vilma idolisoi kovasti Ljubaa ja seurailee Ljuban perässä useinkin sekä mielistelee Ljuban edessä.

Ljuba kun tykkää, kumma kyllä, maata auringossa on tässä valinnut paikan Nellin vierestä rappusten alapäässä. Tuo rappusilla makoilu on Nellille tyypillistä meidän mökillä. Se on ihan vakkaripaikka.

Vielä loppuposeeraus.

Nyt ovat tytöt taas omassa kodissaan ja meille tuleekin seuraava hoidokki jo torstaina muutamaksi päiväksi kun ystäväni Kristan Buster poika tulee luoksemme. Toivotaan, että Busterilla ei ole mitään vaivoja tullessaan :) Ljuba on varmasti vielä silloin aika kipeä suustaan mutta tassun haava on sentään umpeutunut hienosti.

Sattui äidillekin vielä oksennustauti lauantai ja sunnuntai välisenä yönä ja se jatkui koko sunnuntain, joten häntäkin piti vähän hoidella. Tosin ei siinä oikein muuta voinut tehdä kuin katsoa, että hän lepäsi ja joi riittävästi ja keitellä teetä sekä lientä hänelle.
Itse kai hänet tartutin kun olin ollut ripulitaudissa pari päivää edellisellä viikolla. Vatsatautia kun on siellä koulussa liikkeellä. Pahoinvointia ei minulla kyllä ollut. Vaivat pelkästään siellä alapäässä.

No sellaista se välillä on. Soittaisivat nyt sieltä lääkäristä...