Buster tuli ... ja meni. Meidän viimeisin piristysruiske siis vietti toistamiseen muutamia päiviä luonamme. Kylläpä tuo otus onkin täynnänsä energiaa - kuten nuoren sällin kuuluukin olla. Sitä vaan unohtaa millaisia höyrypäitä nämä nuoret koirankoltiaiset ovat kun omat ovat enemmänkin keski-ikäisiä jo tässä vaiheessa. Vaan hurmaava ja lempeä herrasmieshän Buster on ja osaa kyllä rauhoittuakin vaikka se välillä hieman tiukkaa tekee.
Kotiintulo olikin varsinaista showta. Hyppy, pomppu, kieppi, vinku, vinku, vinku, pusu, pusu, pusu, lelu, pomppu, käsi suuhun jäys, jäys, jäys, lelu, pusu, pusu, pusu, vinku, vinku, vinku, kieppi.  Ja sitten omat siinä vieressä hyörimässä. Ylenpalttisesti kaikkia rakastava koiruus tämä pusumestari Buster on.

Vaan kerran pääsi kyllä muutama ruma sana kun kaupasta tulin takaisin. Siinä Buster makasi matolla lasinen kalanmaksaöljy pullo suussaan. Metallikorkki oli purtu rikki ja myös sen alla oleva muovinen tippa-annostelija. Matto haisi (ja haisee vähän vieläkin) sille tökötille. Pahinta olikin, että 1/2 litran pullon sisällöstä oli kadonnut neljännes. Buster raasu meni ihan litteäksi kun rähähdin 'Mitä p**kelettä!" ja luikahti makuuhuoneeseen. No jäihän se vähän niinkuin itse teosta kiinni mutta eipä siinä sen kummemmin kiroilut auttaneet. Onneksi sentään lasipullo ei ollut rikki mennyt. Siitähän se varsinainen riemu olisikin syntynyt.
En voi kyllä käsittää miten se on sen pullon sieltä työtasolta alas napannut ilman että se on mennyt pirstaleiksi ja kuinka se onkaan saattanut pureskella metallista korkkia kunnes on saanut sen rikki. Johan foliopaperiinkin pureminen vihlaisee inhottavasti hampaissa. Enkä kyllä voi ymmärtää miten joku voi haluta litkiä kalanmaksaöljyä parikin desilitraa.
Seuraavana aamuna Buster yökkäsi sitten kolme isoa läjää öljyistä ruokaa pois. Kaksi rappukäytävään kun tulimme lenkiltä takaisin ja kolmannen olohuoneen matolle. Siinä sitten tuli tietenkin naapureita rappuun kun niitä läjiä siivoilin pois. "Tässä vaan oksennuksia siivoilen, heh heh. Ihan normihommaa."
Toisaalta olihan se helpotus että ainakin osa öljystä tuli pois. Piti sitten keitellä Busterillekin kauravelliä, että saisi sisällensä jotain ja varsinkin paljon nestettä.
Kun nyt olin sitten myöhässä koulusta muutenkin niin aattelin, että menköön Ljuban jälkitarkastuskin samaan konkurssiin.
Lähdin siis käymään eläinlääkärillä ja samalla kyselin mahdollisesta D- ja A-vitamiinmyrkytysestä siitä öljyepisodista johtuen. Lääkäritäti arveli, että ei ollut pahempaa syytä huoleen kun kyseessä on nuori koira, jolla ei maksasairautta ole, vielä tuosta määrästä öljyä. Pitää vaan välttää antamasta sitä pariin kuukauteen.

Ljuban suu on hyvällä mallilla mutta reikä mistä hammas vedettiin pois on vielä avoin, joten kiinteään ruokaan ei voi vielä siirtyä toiseen viikkoon. Kyseessähän on valtava onkalo leukaluussa, joka sitten pikkuhiljaa täyttyy kudoksesta. Ien, jossa tikit ovat oli ihan hyvällä mallilla, joskin ne eivät ole ihan pois vielä sulaneet. Pahemmin se ei suutaan arista kylläkään.
Varpaiden välissä oleva haava on jo ihan ummessa mutta se kudosnestepallukka on kuivunut sellaiseksi kovaksi arpikudokseksi joka on taas hiertänyt ihoa vastakkaiselta puolelta, joten Bepanten voidetta tarvitsee laittaa nyt siihen hiertymään pari kertaa päivässä. Antibiootit loppuvatkin huomenna, joten toivotaan, että alkaa pikkuhiljaa nyt paikat olemaan kondiksessa eikä mitään jälkitulehduksia tule. Särkylääkkeen lopetin jo tänään.

Luca edelleenkin sätkyilee uituaan ja aristaa korviaan mahottomasti vaikka ne ovat niin kovin puhtaan näköisiä eivätkä yhtään haise. Epi-otic tuntuu vain lisäävän ärsytystä korvissa. Silmätkin vuotavat kovasti. Siis normaalia enemmän. Ei ainakaan vielä ole kortisoonit siis tehneet toivottua vaikutusta. Tassujaan ei kyllä nuole eikä suupieliään raavi, että siten ollaan paremmalla tolalla.
On niin surku tuota rakasta karvapeikkoa, kun ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, että sillä olisi parempi olla. Onhan se muutoin lenkeillä ihan iloinen ja pirteä veikkonen kylläkin.

Kyllä se tästä....

Peltomyyrät Buster ja Luca syyskesän kukkien joukossa

Trio poseeraa kotikalliolla. Kyllä vaan sopisi tämä pomppukenguru hyvin meidän porukan tyyliin - vai mitä.

Kyllä on selkeästi havaittavissa Busterista, että noutajan veri sykkii suonissa, sillä mikään ei ole niin kivaa kuin keppien hakeminen vedestä.

Tässä suoritettiinkin yhteishaku, minkä mahdollisti riittävän pitkä keppi. Sellainen, jonka vuoksi Lucakin viitsii vaivautua syvemmällekin veteen.

Kumpi pojista saa saaliin pitää?

Taisi jäädä ratkaisematta mutta hällä väliä. Tässä on Busterilla jo uudet kujeet mielessä.

Kielitaituri kotipellolla. Osaatko sinä laittaa kielen rullalle? Buster osaa.

Oli sitten se lääkelaskukoe eilen iltapäivällä. Tuntuivat suhteellisen helpoilta ne laskut mutta ainahan jokin ajatusvirhe on voinut tapahtua, jolloin koe on hylätty. Nyt vaan sitten odotetaan tuloksia.

Tässä vielä pari edellisen kovalevyn tuhon jäljiltä pelastettua vanhempaa kuvatiedostoa:

Niitä harvoja hetkiä kun Ljubakin vapaaehtoisesti menee ihan uimaan saakka. Pitää kyllä olla aika lämmin ilma tai sitten jotain houkutuslintuja vedessä. Sinänsä Ljuba on hyvä uimari. Ei kuluta turhaa energiaa vaan ui juuri oikeassa asennossa ja oikealla tekniikalla.

Ystävysten laituriposeeraus mökillä. Luca siinä niin söpönä pää kallellaan. Tulikohan luvattua namipalkkiota?

"Golden eye". Sopisi Bond-filmin titteliksi.
Mökkialueen yleisen rannan niityllä kasvaa paljon näitä pirteitä lehtomaitikkeja, joiden takana kultasilmäiseni poseeraa.