Joopa joo.

Ljuba onnellisesti paranemaan päin mutta toki varmasti suu vielä kovin kipeänä kipulääkkeestä huolimatta. Tassun haava tosin on jo niin ummessa yhtä pientä kohtaa lukuunottamatta, joka oli sen verran revennyt, ettei mennyt samalla lailla yhteen kuin loppu osa haavasta ja keräsi siten kudosnestettä itseensä, jotta näyttää pieneltä punertavalta pallukalta. Sekin on pienentynyt huomattavasti. On siis ulkoillut ilman tossua nyt eilisen ja tänään. Antibioottikuuri jatkuu vielä viikon verran jo suunkin vuoksi. Hintaa tulikin sitten yli 400 euroa reilusti ja kun ottaa aiemmat viime aikaiset laskut huomioon on palanut lähes 600 euroa viime aikoina. Lucan allergiatesteineen ja tutkimuksineen siis. Ljuba siis syö kipulääkettä ja antibiootteja ja on dieetillä, joka koostuu kaurapuurosta ja kanapateesta nyt viikon verran. Jälkitarkastus kuuluu hintaan ja vaikka tikit ovat itsestään sulavia ajattelin kyllä käydä siellä ennen kuin siirryn taas kiinteämpään ruokaan.

Lucan tulokset osoittivat sen olevan allerginen vähän kaikelle. Ainakin molemmat ryhmät, eli sisä- ja ulkoallergeenit osoittivat reilusti positiivista. Siinä siis syy poukkoiluihin. Vaan kun kuivamuonaa ei voi vaihtaa aineenvaihduntahäiriön vuoksi on käytettävä muita keinoja. Eihän voi jättää ulkoilemattakaan. Hyvä apu on ollutkin kahdesti viikossa käytettävästä shamppoosta mutta se ei ihan yksin riitä. Allergian hoitoon onkin kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen ja parempi vaihtoehto olisi lisätutkimusten tekeminen, jotta voitaisiin selvittää mitkä aineet täsmälleen sitä allergiaa aiheuttavat ulkona ja kotona. Se on kovin kallista. Sen jälkeen voisi alkaa ns. siedätyshoito. Sekin on kovin kallista.
Toinen vaihtoehto on syödä kortisoonia ainakin kesäisin. Kuuri tuleekin aloittaa isolla määrällä kortisoonia ja sitten puolittaa aina muutaman päivän välein kunnes Luca söisi 1 tabletin vain joka kolmas päivä. Siis yritettäisiin pärjätä mahdollisimman pienellä annostuksella ja vain osan vuodesta. Lopun aikaa olisi vain shamppoo käytössä. Tämä on huomattavasti halvempi vaihtoehto ja pakon edessä sen olenkin valinnut.
En pidä ajatuksesta jatkuvan kortisoonin syönnistä mutta jos annos on kovin pieni ja osavuotinen, ei siitä ehkä ole pysyvämpiä haittoja. Kortisooni kylläkin vähentää immuunisuojaa ja siten Luca joutuu myös syömään viikon penisilliinikuurin tähän alkuun. Sekään ei ole ideaalitilanne, sillä myös antibiootit vähentävät immuunisuojaa omalla tavallaan. Penisilliini tosin ei niin paljoa kuin jotkut muut vastaavat.

Nyt siis annostellaan taas pillereitä kuin jossakin vanhainkodissa konsanaan ja on ollut pakko piirtää oikein päivittäinen kaavio sitä varten, että muistaa kuinka monta pilleriä kenellekin suuhun tyrkkää ja montako päivää aina kutakin.
Lisäksi sitten maitohappovalmisteet ruokaan ettei massut mene kuralle.

Täytyykin todeta, että alan valinta on ollut sopiva kun jo kotona saa kovasti harjoitusta millaista on taiteilla pilleripurkkien kanssa. Tänään sitten myös ensimmäisen kerran piikitin ihmistä. Meillä oli injektion anto -harjoitukset tänään ja vaikka koko proseduuri kovasti jännitti niin selvisin kyllä kohtalaisesti hommasta. Ainakaan opettajalla ei ollut mitään moitittavaa eikä kurssitoveria, jota pistin sattunut yhtään. Viime viikolla vastaavasti mitattiin toisiltamme verensokeri, ottaen verta sormenpäästä. Vaikka tein tätä jo eräälle diabeetikko pojalle useita kertoja päiväkodissa ollessani niin sekin jänskätti kun nyt oli aika erilaiset vehkeet käytössä. Päiväkodissa ei tarvittu kertakäyttöisiä laitteita kun oli aina kyse saman henkilön sormenpäistä mutta luokassa ne olivat siis kertakäyttöisiä, jonka lisäksi piti mittarikin kalibroida tms.
Eilen taas opeteltiin ergonomiaa, eli oikeata tapaa nostella sänkypotilaita. Koska en ollut ollut teoriatunnilla Ljuban operaation vuoksi oli vähän kiinniotettavaa mutta kyllä se alkoi hahmottua minullekin mitkä ne oikeat asennot ovat. Ainakin opettaja kehui pari kertaa.
Ensi viikolla onkin lääkelaskukoe ja huomenna on etäpäivä, jolloin on tarkoitus mm. harjoitella laskuja. Tänään koulussakin harjoiteltiin niitä. Eivät periaatteessa ole niin vaikeita kunhan muistaa decimaalitaulukon ja on hyvin huolellinen mikrogrammojen ja millilitrojen sekä määrättyjen annostelujen kanssa. Virheitä kun ei saa olla ensimmäistäkään laskuissa. Eli entinen matikan lahopää sitten vaan tsemppaa maanantaina.
On sitten myös aloitettava tekemään valitsemastani aiheesta, eli psoriasiksesta, seminaarityötä. Että kyllä hommia rittää.

Vaan laitan nyt tähän muutamia ennen julkaisemattomia kuvia ja sitten pissilenkille, sillä illemalla tuleekin hoitoon Buster poika.

Yhteiskaluntaa. Tässä se oli jo Ljuban varpaanväli revennyt vaan eipä olisi kyllä arvannut.

Sama se ollaanko kytkettynä tai ei. Kyllä ne kuralammikot onnistutaan remmissäkin läpi koluamaan, kuten Luca tässä kun oltiin Pirttimäessä.

Tässä sitten seuraavan lenkin saldo. Taas ollaan niin mustasukkaisia että. Ja kun mutainen märkyys ei edes haittaa yhtä paljon kun jos ollaan pulikoitu ihan puhtaassa vedessä. Ei aina ymmärrä?

Pirttimäessä ollaan tässäkin. "Mitäs mamsi siellä kuhnailet?"

Täytyy toivoa, että Lucalle sinänsä mieluinen ja lonkkiensa vuoksi hyödyllinenkin kepinnouto vedestä ei jatkossa aiheuttaisi sitä ihonärsytystilaa heti perään kun lääkitys saadaan kohdalleen.

Siskolla vähän tylsää kun joutuu olemaan kytkettynä. Osaakin olla tässä niin ylimielisen näköinen taas.

Kepit ovat aina yhtä herkullisia pureskeltavia. Varsinkin jos ne ovat ensin lionneet merivedessä.

Laitetaan nyt tämäkin tänne.
Ufo näköjään tiputti viattomia maan asukkeja vaanivan "alien" olennon nurmikollemme.

Seuraavassa hetkessä olento paljasti todellisen identiteettinsä kun sen ääriviivat alkoivat haihtua taustaan.

Sen pituinen tämän kerran tarinointi.