Heippa vaan ystäväiset ja pahoitteluni jälleen kirjoitustauosta. Eipä ole mitään ihmeempiä sattunutkaan. Mitä nyt Ljuban oudot vaivat jatkuvat. Vapautta se on saanut nauttia vain rajoitetusti mutta näemmä onnistuu jotenkin kuitenkin aina saamaan kummallisia vaurioita sinäkin vähäisenä aikana. Mökillä kun oltiin koirut temmelsi tapansa mukaan siellä rantaniityllä ja pitkin kaislikoita. Ei siis oltu missään karkumatkoilla, joten annoin kaksikon touhuta. Luca ja Ljuba siis yhdessä rymysi samat paikat läpi. Vaan Lucalla ei ollut muita tuliaisia reissusta kuin yksi punkki sisäreidessä. Ljuballa punkkeja oli eturaajojen välisellä rinta-alueella kolme rivissä. Tämä siis vaikka Stronghold lääkitys annettiin jo maanantaina niskaan toistamiseen. Sen lisäksi mahan alueella juuri sisäreiden taipeen kohdalla on täysin vitivalkoinen ihoalue. Ihan kuin siitä olisi jokin polttanut pigmentin kokonaan pois. Alue on noin kahden euron kolikon kokoinen mutta ei tunnu kosketusaralta. On täysi mysteerio mikä olisi sen voinut aiheuttaa. Iho siis ei ole mitenkään rikki eikä rakkulainen. Ainoastaan täysin väritön ja paistaa silmään Ljuban normaalisti tummassa ihossa. Tämän lisäksi Ljuba onnistui jotenkin taas saamaan naarmun tämän pigmenttivikaisen alueen vierelle tänään aamulenkillä rymytessään purossa yhdessä Lucan kanssa. Sitä kohtaa se sitten kyllä aristaa. Antibioottisalva on siis kovassa käytössä meillä edelleen. En kyllä tiedä auttaako se siihen pigmenttipakoon mutta naarmuun nyt ainakin. Ne on kyllä niin outoja ilmiöitä nämä Ljuban jatkuvat pikku vaivat.
Luca ei nyt arista korviaan ihan yhtä paljon ja sekin oli kyllä kummallista sillä puhtaampia koirankorvia saa oikeasti hakea. Muutaman päivän kuitenkin ravisteli ajoittain päätään ja veti heti pään pois jos käsi rapsutellessaan osui korvien lähelle. Nyt ei siis niinkään tee sitä. Takapuoltaan tutkiskelee vieläkin, jotta kyllä siellä jotain häikkää on. Kumma vaan kun nyt on jätökset taas ihan normaaleja (aiemmin kyllä oli hieman löysänä pari aamua) eikä ainakaan minkäänlaista verikakkaa ole tehnyt. Sen sijaan sillä välillä on peräaukon ympärillä kumman näköistä valkoista tahnaa pieni määrä. Matoja siis ei ole näkynyt missään muodossa vaan kyllä ne saa kohta uudet matokuurit kuitenkin, kuten aina syksyisin.
Hyvin kummallisia ja epämääräisiä oireita, jotka tulevat ja menevät. En tiedä voiko syynä olla tuo kortisooni, jota Luca nyt syö joka toinen päivä. Ainakin siis kuonon kutinat ja tassujen nuoleskelu on kokonaan hävinnyt ja toisaalta se peräaukko kiusasi jo ennen kuuria. Vaan mitään töhnää en nähnyt sillä alueella sitä ennen.
No eipä ole mitään vakavia oireita tällä erää kummallakaan mutta vähäsen mieltä kiusaa nämä epämääräiset vaivat. Eihän sitä voi yhtenään siellä eläinlääkärilläkään juosta. Muutenkin on ollut ihan ylimääräisiä menoja juuri nyt.
Itsellä on vaan pää täynnä paukamia hirvikärpästen puremista ja sainpa reiteenikin mökillä muutaman tulipunaisen ja turvonneen paukaman vaikka oli kokoajan pitkikset jalassa. En kyllä tiedä yhtään mistä ne olisivat voineet sinne tulla ellei sitten ruohoa leikatessani mäkäräiset kiivenneet punttien alle. Sehän on aina mahdollista sillä niitä oli kyllä ilmassa pilvin pimein. Vaan ne paukamat huomasin vasta maanantai aamuna, sillä ne kutisivat ihan mahottomasti vasta silloin.

Sitten asiaan.
Kävimme naapurin Ruutin ja pikku pimujen kanssa Porkkalassa samoilemassa viime perjantaina illansuussa. Ihmisiä ei näkynyt liikkeessä, joten saivat olla kaikki irti. Tosin siellä ihan rannalla eräs mies seisoi kalassa mutta kiersimme paikan, joten ei tarvinnut kytkeä koiria. Vilma kyllä vähän haukkua mölisi miehelle mutta ei mennyt ollenkaan lähelle, joten tuskin suurempaa häiriötä aiheutimme hänen kalastusrauhalleen.
Ilma oli oikein mukava ja kylläpä koirat nauttivat kun saivat juosta ympäriinsä uusien tuoksujen perässä mielin määrin. Nellilläkin häntä vispasi yhtenään puolelta toiselle. No paitsi kun tulimme takaisin rantakallioille ja siellä aallot loiskivat äänekkäästi kohti kiviä. Nelli kun on 'vesikauhuinen'. Yritin kovasti saada Nelliä vähän lähemmäksi rantaviivaa nameilla houkutellen kuvaa varten. Ei millään meinannut onnistua kun kolme muuta vielä pörräsivät siinä ympärillä. Lopulta sitten kuitenkin onnistuin saamaan tytön yksin luokseni juuri niin pitkäksi aikaa, että sain pikaotoksen otettua. Vaan häntää ei pystyyn saatu kuvaa varten.
Myös Ruut nautti täysin siemauksin merellisestä majesteetista muistellen samalla aikoja, jolloin hän edesmenneen miehensä kanssa tapasi siellä joskus käydä.

Muuta raportoitavaa ei olekaan. Lääkelaskukoe ei mennyt läpi ja olen sen nyt uusinut. Sen lisäksi meillä oli anatomian ja fysiologian tentti, joka meni kohtalaisesti. Kyllä se varmasti läpi menee mutta ei mitenkään loistavin arvosanoin. Huomenna onkin etäpäivä, jolloin on tarkoitus tehdä ravitsemuksen etätehtävä mutta se on minun osaltani jo tehty, joten alan valmistella psoriasistehtävää kansansairausseminaaria varten. Perjantaina sitten vielä haastattelen erästä äitini tuttaavaa, joka tästä vaivasta kärsii. Tänäänkin oli helppo päivä kun kävimme Suursuon sairaalassa exkursiolla, josta toki pitää sitten raportti vielä kirjoittaa.

Jotta tässä nyt sitten niitä kuvia tarinani höysteeksi:

Jäähalli on taas aloittanut toimintansa kesätauon jälkeen ja niin ollen lumikasat ovat palaneet maisemiin.

Sekös Lucasta onkin hauskaa

Tässä oleskeltiin vaan metsän laidalla hiekkatien vieressä Fagervikin metsäalueella ja silti niitä ällöttäviä hirvikärpäsiä hyökkäili kimppuun kymmeniä. Luca on märkä koska bongasi juuri tuota ennen haisevan ja liejuisen ojan jossa sitä vettä oli yli olkapäiden ja onnessaan polski siellä vaikka kuinka karjuin kurkkuni käheäksi, kunnes katsoi itse asiakseen tulla ylös sieltä.

Luca ihanien kanervien keskellä samassa paikassa.

Viikonlopun ilmatkin olivat suopeat vaikkakin viileät. Tässä koirat tutkimassa rantaniityn ruohikkoa, josta Ljuba sai sen pigmenttivajeläikän. Ainakin uskon, että se tuli tuolloin sillä mistäs se muuten olisi tullut. Ei meidän mökin pihalla mitään syövyttäviä aineita ulkosalla säilytetä ja sellaisesta luulisi ihon olevan myös vaurioitunut ja ennemminkin punoittava eikä vain täysin valkoinen kuten albinolla konsanaan.

PAIKKA-käsky kävi mutta Luca ei millään malta silmiin töllöttää vaikka hyvin tietää, ettei vapautusta tule ennen katsekontaktia. No kyllä se hetken mietittyään käänsi katseen mamsiin päin. Lucalla on näitä itsepäisyyskohtauksia välillä, jolloin se ei vaan halua tehdä mitä pyydetään. Tuntuu, että uhmaaminen on välillä pojasta palkitsevampaa kuin itse palkkio, eli vapaaksi pääsy. Sellainen Ville Vallatonhan se on aina ollutkin.

Kukapa nyt sisällä joisi kun ulkona se on paljon hauskempaa. Täällä kaupungissakin pitää aina sateen jälkeen pysähtyä juomaan kaikista asvaltilla olevista lätäköistä.

Pihalammessa pitikin käydä useampaan otteeseen. Huomaa kyllä, että kärpäsiä on vähemmän kun Lucakin uskaltaa ulkona touhuta tuolla mökillä. Tosin pariin kertaan piti neidin kyllä paeta sisätiloihin kun joku minimaalinen pörriäinen ilmaantui lähistölle.

Tässä ollankin sitten Porkkalassa. Kuvassa on Ruut koirinensa. Nelli ja Vilma kovasti nameja kärkkyvät kunhan emäntä ne taskustansa ulos saa kaivetuksi. Ilta-aurinko teki merestä hopeaselänteen.

Vilmaa ei meri kammoksuta ollenkaan vaan piti mennä ihan vesiviivalle asti ihmettelemään aaltojen liikkeitä.

Toista se oli tämän prinsessan kanssa, josta hädin tuskin sain tämän otoksen otettua monen namipalan jälkeen.

Ljubaa ei tarvinnut pyytää poseeraaman. Varmasti viileä merituuli tuntui juoksemisen päälle pelkästään mukavalta.

Vielä kerran Ruut ja pikkufriidut, kuinkas muutenkaan kuin namittelemassa - siis koirat ei Ruut. Vaikka myönnettäköön, että puolitettiin lonkerotölkki kyllä eräällä näköalapaikalla Ruutin kanssa.

Oli kyllä mukava reissu vaikka emme ihan metsän uumeniin viitsineet mennä kun noita hirvikärpäsiä oli jo siellä kallioillakin. Ainakin minä poimin niitä pari kolme pois päästäni ja Ruutin lakatuissa hiuksissakin oli yksi. Vielä seuraavana aamuna yksi kömpi päähäni kun laitoin saman ulkoilutakin päälle, mikä oli ollut Porkkalassakin mukana. Huomasin sen vasta kun se oli ehtinyt purra minua takaraivoon ja pattihan siihenkin kasvoi. Eivät ole patit siis vieläkään poissa vaikka eivät enää niin kutise.

Nyt lopettelen tältä erää sillä kohta alkaa BB ja vaikka se onkin ollut aika railakasta se meno siellä heti alkuun niin pakkohan sitä on katsoa kun Ralfin myötä jäin siihen nalkkiin viime vuonna. Olenkin yli 15, jotta saan ihan luvallisesti sitä katsoa - hih hih.